Lue keskustelun säännöt.
Hankala ja ilkeä ystävä!
28.02.2014 |
Ystäväni piikittelee minulle toisinaan jatkuvasti. Ei vastaa viesteihin tai puheluihin jos on muuta tekemistä, suuttuu kylläkin jos minä en ole huomannut soittoa vahingossa. Tällä ihmisellä ei juurikaan ole pitkäaikaisia ystävä suhteita. Minäkin rupean olemaan aivan loppu kun on niin paha olla kun toinen kiusaa ja levittelee kertomiani juttuja muille ja henkilökohtaisia asioita joita olen pyytänytkin olemaan puhumatta. Haukkuu minua välillä ja sanoo milloin miksikin ja aina syy on minun. Enkä aina ole edes varma että syy mihin. Sanoo välillä minua tylsäksi ja seuraavalla kerralla sanoo että puhun liikaa niin ei ole jaksanut kuunnella. Yleensä hän puhuu jonkun muun kanssa kännykän viestien kautta kun olen hänen kanssaan. Eikä kuuntele tai vastaa minulle mitään.
Toisaalta haluaisin lopettaa koko ystävyyden, mutten pysty. Samalla minulla on mukavia hetkiä hänen kanssaan. Hän on parhaimmillaan hauska ja mukava mutta vain jos on sillä päällä. En ole koskaan saanut tartutettua hyvää oloani häneen, vaan hän saa minun hyvän paiväni kyllä käännettyä aivan päinvastaiseksi.
En oikein saanut selitettyä asiaa kovinkaan selvästi tähän mutta, onko kenelläkään muullaa ollut samanlaista tilannetta että toisaalta rakastaa eikä voi päästää irti mutta samalla suututtaa ja haluaisi irti?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te alakoululaisia kaikki?
joo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla ja kaksi ystävää vanhoja poikia molemmat 56 ja 60 vuotiaat itse olen 61 ja naimisissa kaverit ei osaa muuta kuin vittuilla ja tietää kaikesta kaiken koskaan ei ole sanonut olevansa väärässä tavataan noin kerran viikossa
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samantapainen ystävä. Olemme jo nelikymmpisiä ja emme asu kovin lähekkäin ja siksi näemme harvemmin, mutta nuorena hän oli tosi mustasukkainen minusta ja ei tykännyt että vietin aikaa muiden kanssa ja siksi haukkui minua. Ihan kuin olisimme olleet pariskunta hänen mielestään, tai samalla tavalla hän yritti kontrolloida minua. Nyt tilanne on se että minä olen tosi kiireinen töiden takia ja myös yh. Tämä ystävä soittelee ja en välttämättä ehdi vastata tai ole edes hereillä (hän soittaa humalassa viikonloppuöisin). Suuttuu kun en vastaa ja ei ymmärrä että aina ei pysty. Ei ollenkaan tajua että minä hoidan yksin tosi vaativan työni, lasteni harrastusrumban ja kaiken muunkin, ei ole miestä eikä mummoa apuna. Minulla pitäisi olla aikaa hänelle soitella pitkiä puheluita (joissa hän puhuu vain itsestään, omista jutuistaan). Eilen soitteli taas kun olin kylässä, laitoin viestiä että soitan huomenna. Vastasi että ei tarvii
Jaaha, hän siis lähetti viestin jossa kertoi että haluaa lopettaa ystävyyden?asia selvä. No oliko suurikin menetys? Hyvä kun mokoma itsekäs ilkimys häipyi elämästäsi! Toivottavasti et vastannut jotain lepyttelevää ja sovittelevaa tai ruvennut pyytämään anteeksi. Paras vastaus olisi ollut kahden kirjaimen pituinen tekstari: Ok. Eikä mitään muuta. Ja sitten pitäisit siitä kiinni että ystävyys on ohi. Et ota puheluita vastaan etkä reagoi viesteihin vaan blokkaat. Etkä missään nimessä suostu tapaamaan. Hän halusi lopettaa ystävyyden, ja sinullehan se kyllä passaa, pidetään siitä kiinni!
Pois vain tollaisia!! Puhun kokemuksesta. Sä et tee yhtään mitään sellaisen kaa. Pois vaa! Tulee muuten kalliiksi henkisesti!
Oletteko te alakoululaisia kaikki?