Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten nopeasti pitää tietää, haluaako sitoutua?
08.11.2020 |
Toisessa keskustelussa (https://www.vauva.fi/keskustelu/3938949/onko-miehille-tosiaan-valia-onk…) mietitään, montako eksää ihmisellä saa olla. En siellä saanut vastausta kysymykseeni, joten yritetäänpä ihan erillisellä avauksella:
Kuinka nopeasti sinun mielestäsi pitää tietää, että toiseen ihmiseen haluaa sitoutua jopa loppuelämäkseen?
Itse ajattelen niin, että juuri sitä varten tapaillaan, seurustellaan, millä nimellä sitä nyt haluaakin kutsua kun tutustutaan toiseen ihmiseen, että nähtäisiin sovitaanko yhteen. Joskus selviää kahdessa viikossa, että ei sovita, joskus siihen riittää kaksi kuukautta mutta joskus voi olla, että vasta kahden vuoden kuluttua, kun hullaantumisvaihe on ohi, ymmärretään ettei se toinen osapuoli olekaan ihminen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää. Ja jos kaikki nämä ihmiset alkaen niistä kaksi viikkoa tai kaksi kuukautta kestäneistä tapailuista lasketaan eksiksi, niin kyllähän useimmille kertyy useampi ex.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta meni, että tiesin haluavani naimisiin.
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
Kauhian vaikia sanoo..
Siitä päivästä lähtien, kun kumppanini tapasin, olemme viettäneet elämämme yhdessä.
Tästä päivästä on kohta 20 vuotta, eli vastaukseni on:
ensimmäisestä päivästä lähtien.
Kyllä sen muutamassa kuukaudessa tietää. Itse tiedän siitä, kun muut lakkaavat kiinnostamasta. Ei koskaan voi tietää haluaako koko loppuelämän olla yhdessä. Siltä sevoi tuntua, mutta voi mennä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
En tarkoittanut sitä, että ei aio sitoutua. Tarkoitin juuri sitä, että kiinnostuu ihmisestä ja tietysti ajattelee, että tämä voisi olla se loppuelämän elämänkumppani, johon voisin haluta sitoutua. Mutta kuinka nopeasti se sitoutumispäätös pitäisi tehdä? En minä tiennyt varmuudella ensimmäisten tapaamisen jälkeen, että puolisoni olisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi kehittyä loppuelämän suhde. En vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ensimmäisen vuodenkaan jälkeen en vielä olisi ollut valmis menemään naimisiin tai avoliittoon eli sitoutumaan loppuelämän merkityksessä. Koko ajan oli toive, että tämä on loppuelämän suhde eli halu sitoutua kyllä oli, mutta ei varmuutta siitä, olemmeko me oikeat toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen muutamassa kuukaudessa tietää. Itse tiedän siitä, kun muut lakkaavat kiinnostamasta. Ei koskaan voi tietää haluaako koko loppuelämän olla yhdessä. Siltä sevoi tuntua, mutta voi mennä ohi.
Minua lakkasi muut kiinnostamasta siitä hetkestä alkaen, kun puolisoni ensimmäisen kerran näin - tosin eipä ketään muita kiinnostavia ollut ylipäänsä edes tarjolla. Kyllä siitä silti oli pitkä matka siihen, että olimme valmiita sitoutumaan loppuelämäksi. Ei tietenkään voi tietää, kestääkö suhteemme kuitenkaan loppuelämää, mutta en olisi luopunut omasta kodistani ja omasta kotikaupungistani ellemme molemmat olisi lähteneet tähän liittoon sillä mielellä, että pysymme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin heti että yhdessä on mahtavaa mutta sitoutumiseen meni puolisen vuotta.
Sitoutumispäätöksen tekee muutamassa sekunnissa.
Heti kun mies kertoo pankkitilinsä saldon ja säännöllisten vuositulojen määrän, on päätös helppo tehdä.
Jos saldoa on riittävästi, ei miehen alle 180cm pituus haittaa enää niin paljoa.
Esim. Räikkösen Kimi, kelpaisi vaikka on tommonen tumppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
En tarkoittanut sitä, että ei aio sitoutua. Tarkoitin juuri sitä, että kiinnostuu ihmisestä ja tietysti ajattelee, että tämä voisi olla se loppuelämän elämänkumppani, johon voisin haluta sitoutua. Mutta kuinka nopeasti se sitoutumispäätös pitäisi tehdä? En minä tiennyt varmuudella ensimmäisten tapaamisen jälkeen, että puolisoni olisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi kehittyä loppuelämän suhde. En vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ensimmäisen vuodenkaan jälkeen en vielä olisi ollut valmis menemään naimisiin tai avoliittoon eli sitoutumaan loppuelämän merkityksessä. Koko ajan oli toive, että tämä on loppuelämän suhde eli halu sitoutua kyllä oli, mutta ei varmuutta siitä, olemmeko me oikeat toisillemme.
Sehän on päätös. Kyllä vuoden kuluttua tuntee jo sen verran, että pitäisi voida tehdä valistunut veikkaus eli päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
En tarkoittanut sitä, että ei aio sitoutua. Tarkoitin juuri sitä, että kiinnostuu ihmisestä ja tietysti ajattelee, että tämä voisi olla se loppuelämän elämänkumppani, johon voisin haluta sitoutua. Mutta kuinka nopeasti se sitoutumispäätös pitäisi tehdä? En minä tiennyt varmuudella ensimmäisten tapaamisen jälkeen, että puolisoni olisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi kehittyä loppuelämän suhde. En vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ensimmäisen vuodenkaan jälkeen en vielä olisi ollut valmis menemään naimisiin tai avoliittoon eli sitoutumaan loppuelämän merkityksessä. Koko ajan oli toive, että tämä on loppuelämän suhde eli halu sitoutua kyllä oli, mutta ei varmuutta siitä, olemmeko me oikeat toisillemme.
Sehän on päätös. Kyllä vuoden kuluttua tuntee jo sen verran, että pitäisi voida tehdä valistunut veikkaus eli päätös.
Omalla kohdallani täytyy todeta, että onneksi en ole noin aikaisin tehnyt, koska olisin joko joutunut kitkuttamaan onnettomassa suhteessa tai eroamaan monta kertaa. Ja nyt tarkoitan päätöksellä sitoutumista avo- tai avioliittoon eli sitä, minkä minä koen loppuelämän sitoutumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
En tarkoittanut sitä, että ei aio sitoutua. Tarkoitin juuri sitä, että kiinnostuu ihmisestä ja tietysti ajattelee, että tämä voisi olla se loppuelämän elämänkumppani, johon voisin haluta sitoutua. Mutta kuinka nopeasti se sitoutumispäätös pitäisi tehdä? En minä tiennyt varmuudella ensimmäisten tapaamisen jälkeen, että puolisoni olisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi kehittyä loppuelämän suhde. En vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ensimmäisen vuodenkaan jälkeen en vielä olisi ollut valmis menemään naimisiin tai avoliittoon eli sitoutumaan loppuelämän merkityksessä. Koko ajan oli toive, että tämä on loppuelämän suhde eli halu sitoutua kyllä oli, mutta ei varmuutta siitä, olemmeko me oikeat toisillemme.
Sehän on päätös. Kyllä vuoden kuluttua tuntee jo sen verran, että pitäisi voida tehdä valistunut veikkaus eli päätös.
Omalla kohdallani täytyy todeta, että onneksi en ole noin aikaisin tehnyt, koska olisin joko joutunut kitkuttamaan onnettomassa suhteessa tai eroamaan monta kertaa. Ja nyt tarkoitan päätöksellä sitoutumista avo- tai avioliittoon eli sitä, minkä minä koen loppuelämän sitoutumiseksi.
Minä koen oikeastaan jo koko seurustelun vakavaksi. Avioliitolla en näe kuin juridista merkitystä.
Olenkin ihmetellyt välillä kun chick lit- kirjoissa lopetetaan suhteita niin kevyesti. Samantien poissa mielestä. Että se ei ole vain fiktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
En tarkoittanut sitä, että ei aio sitoutua. Tarkoitin juuri sitä, että kiinnostuu ihmisestä ja tietysti ajattelee, että tämä voisi olla se loppuelämän elämänkumppani, johon voisin haluta sitoutua. Mutta kuinka nopeasti se sitoutumispäätös pitäisi tehdä? En minä tiennyt varmuudella ensimmäisten tapaamisen jälkeen, että puolisoni olisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi kehittyä loppuelämän suhde. En vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ensimmäisen vuodenkaan jälkeen en vielä olisi ollut valmis menemään naimisiin tai avoliittoon eli sitoutumaan loppuelämän merkityksessä. Koko ajan oli toive, että tämä on loppuelämän suhde eli halu sitoutua kyllä oli, mutta ei varmuutta siitä, olemmeko me oikeat toisillemme.
Sehän on päätös. Kyllä vuoden kuluttua tuntee jo sen verran, että pitäisi voida tehdä valistunut veikkaus eli päätös.
Omalla kohdallani täytyy todeta, että onneksi en ole noin aikaisin tehnyt, koska olisin joko joutunut kitkuttamaan onnettomassa suhteessa tai eroamaan monta kertaa. Ja nyt tarkoitan päätöksellä sitoutumista avo- tai avioliittoon eli sitä, minkä minä koen loppuelämän sitoutumiseksi.
Minä koen oikeastaan jo koko seurustelun vakavaksi. Avioliitolla en näe kuin juridista merkitystä.
Olenkin ihmetellyt välillä kun chick lit- kirjoissa lopetetaan suhteita niin kevyesti. Samantien poissa mielestä. Että se ei ole vain fiktiota.
??? En taida ymmärtää, mitä tuolla tarkoitat? Itselleni edellisen suhteen (3,5 vuotta) loppuminen oli sen verran kova paikka, että yli kahteen vuoteen en voinut edes kuvitellani kiinnostuvani enää miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
En tarkoittanut sitä, että ei aio sitoutua. Tarkoitin juuri sitä, että kiinnostuu ihmisestä ja tietysti ajattelee, että tämä voisi olla se loppuelämän elämänkumppani, johon voisin haluta sitoutua. Mutta kuinka nopeasti se sitoutumispäätös pitäisi tehdä? En minä tiennyt varmuudella ensimmäisten tapaamisen jälkeen, että puolisoni olisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi kehittyä loppuelämän suhde. En vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ensimmäisen vuodenkaan jälkeen en vielä olisi ollut valmis menemään naimisiin tai avoliittoon eli sitoutumaan loppuelämän merkityksessä. Koko ajan oli toive, että tämä on loppuelämän suhde eli halu sitoutua kyllä oli, mutta ei varmuutta siitä, olemmeko me oikeat toisillemme.
Sehän on päätös. Kyllä vuoden kuluttua tuntee jo sen verran, että pitäisi voida tehdä valistunut veikkaus eli päätös.
Omalla kohdallani täytyy todeta, että onneksi en ole noin aikaisin tehnyt, koska olisin joko joutunut kitkuttamaan onnettomassa suhteessa tai eroamaan monta kertaa. Ja nyt tarkoitan päätöksellä sitoutumista avo- tai avioliittoon eli sitä, minkä minä koen loppuelämän sitoutumiseksi.
Minä koen oikeastaan jo koko seurustelun vakavaksi. Avioliitolla en näe kuin juridista merkitystä.
Olenkin ihmetellyt välillä kun chick lit- kirjoissa lopetetaan suhteita niin kevyesti. Samantien poissa mielestä. Että se ei ole vain fiktiota.
??? En taida ymmärtää, mitä tuolla tarkoitat? Itselleni edellisen suhteen (3,5 vuotta) loppuminen oli sen verran kova paikka, että yli kahteen vuoteen en voinut edes kuvitellani kiinnostuvani enää miehistä.
No siis tuli vaikutelma, että seurustelu on vain testiajoa, koska et ole tehnyt päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
En tarkoittanut sitä, että ei aio sitoutua. Tarkoitin juuri sitä, että kiinnostuu ihmisestä ja tietysti ajattelee, että tämä voisi olla se loppuelämän elämänkumppani, johon voisin haluta sitoutua. Mutta kuinka nopeasti se sitoutumispäätös pitäisi tehdä? En minä tiennyt varmuudella ensimmäisten tapaamisen jälkeen, että puolisoni olisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi kehittyä loppuelämän suhde. En vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ensimmäisen vuodenkaan jälkeen en vielä olisi ollut valmis menemään naimisiin tai avoliittoon eli sitoutumaan loppuelämän merkityksessä. Koko ajan oli toive, että tämä on loppuelämän suhde eli halu sitoutua kyllä oli, mutta ei varmuutta siitä, olemmeko me oikeat toisillemme.
Sehän on päätös. Kyllä vuoden kuluttua tuntee jo sen verran, että pitäisi voida tehdä valistunut veikkaus eli päätös.
Omalla kohdallani täytyy todeta, että onneksi en ole noin aikaisin tehnyt, koska olisin joko joutunut kitkuttamaan onnettomassa suhteessa tai eroamaan monta kertaa. Ja nyt tarkoitan päätöksellä sitoutumista avo- tai avioliittoon eli sitä, minkä minä koen loppuelämän sitoutumiseksi.
Minä koen oikeastaan jo koko seurustelun vakavaksi. Avioliitolla en näe kuin juridista merkitystä.
Olenkin ihmetellyt välillä kun chick lit- kirjoissa lopetetaan suhteita niin kevyesti. Samantien poissa mielestä. Että se ei ole vain fiktiota.
??? En taida ymmärtää, mitä tuolla tarkoitat? Itselleni edellisen suhteen (3,5 vuotta) loppuminen oli sen verran kova paikka, että yli kahteen vuoteen en voinut edes kuvitellani kiinnostuvani enää miehistä.
No siis tuli vaikutelma, että seurustelu on vain testiajoa, koska et ole tehnyt päätöstä.
Eri, mutta sitähän se juuri on.
1. Tavataan uusi potentiaalinen kumppani
2. Kumpikin on kiinnostunut, joten alkaa kevyt tutustuminen eli tapailu
3. Kiinnostus jatkuu edelleen, alkaa seurustelu
4. Seurustelu sujuu, yhteenmuutto
5. Yhteiselämä sujuu --> kihlat
6. Avioliitto
Eihän näissä mitään määriteltyjä aikoja ole tai edes pakollista järjestystä, riippuu ihan suhteesta.
Omalla kohdallani päätös seurustelusta tapahtui 4kk ensitapaamisen jälkeen, nyt 2v. kohdalla alkaa yhteenmuutto lähestymään. Periaatteessa olen sitoutunut ja näen meidät yhdessä vielä vuosikymmenienkin jälkeen, mutta toisaalta ennen yhteenmuuttoa on vielä vaikea sanoa, jos toisesta paljastuu jotain yllättävää. Avioliitto ei tule kyseeseen vielä vuosiin, eli vaikka olen tällä hetkellä sitoutunut, en kuitenkaan niin pitkälle halua suunnitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata deittailla tai antaa ymmärtää että on saatavilla jos ei aio sitoutua.
En tarkoittanut sitä, että ei aio sitoutua. Tarkoitin juuri sitä, että kiinnostuu ihmisestä ja tietysti ajattelee, että tämä voisi olla se loppuelämän elämänkumppani, johon voisin haluta sitoutua. Mutta kuinka nopeasti se sitoutumispäätös pitäisi tehdä? En minä tiennyt varmuudella ensimmäisten tapaamisen jälkeen, että puolisoni olisi sellainen ihminen, jonka kanssa voisi kehittyä loppuelämän suhde. En vielä ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ensimmäisen vuodenkaan jälkeen en vielä olisi ollut valmis menemään naimisiin tai avoliittoon eli sitoutumaan loppuelämän merkityksessä. Koko ajan oli toive, että tämä on loppuelämän suhde eli halu sitoutua kyllä oli, mutta ei varmuutta siitä, olemmeko me oikeat toisillemme.
Sehän on päätös. Kyllä vuoden kuluttua tuntee jo sen verran, että pitäisi voida tehdä valistunut veikkaus eli päätös.
Omalla kohdallani täytyy todeta, että onneksi en ole noin aikaisin tehnyt, koska olisin joko joutunut kitkuttamaan onnettomassa suhteessa tai eroamaan monta kertaa. Ja nyt tarkoitan päätöksellä sitoutumista avo- tai avioliittoon eli sitä, minkä minä koen loppuelämän sitoutumiseksi.
Minä koen oikeastaan jo koko seurustelun vakavaksi. Avioliitolla en näe kuin juridista merkitystä.
Olenkin ihmetellyt välillä kun chick lit- kirjoissa lopetetaan suhteita niin kevyesti. Samantien poissa mielestä. Että se ei ole vain fiktiota.
??? En taida ymmärtää, mitä tuolla tarkoitat? Itselleni edellisen suhteen (3,5 vuotta) loppuminen oli sen verran kova paikka, että yli kahteen vuoteen en voinut edes kuvitellani kiinnostuvani enää miehistä.
No siis tuli vaikutelma, että seurustelu on vain testiajoa, koska et ole tehnyt päätöstä.
Eri, mutta sitähän se juuri on.
1. Tavataan uusi potentiaalinen kumppani
2. Kumpikin on kiinnostunut, joten alkaa kevyt tutustuminen eli tapailu
3. Kiinnostus jatkuu edelleen, alkaa seurustelu
4. Seurustelu sujuu, yhteenmuutto
5. Yhteiselämä sujuu --> kihlat
6. AvioliittoEihän näissä mitään määriteltyjä aikoja ole tai edes pakollista järjestystä, riippuu ihan suhteesta.
Omalla kohdallani päätös seurustelusta tapahtui 4kk ensitapaamisen jälkeen, nyt 2v. kohdalla alkaa yhteenmuutto lähestymään. Periaatteessa olen sitoutunut ja näen meidät yhdessä vielä vuosikymmenienkin jälkeen, mutta toisaalta ennen yhteenmuuttoa on vielä vaikea sanoa, jos toisesta paljastuu jotain yllättävää. Avioliitto ei tule kyseeseen vielä vuosiin, eli vaikka olen tällä hetkellä sitoutunut, en kuitenkaan niin pitkälle halua suunnitella.
Me taas emme missään vaiheessa päättäneet seurustelusta. Naimisiin emme varmaan koskaan mene, mutta avoliitto oli se meidän "viimeinen etappimme" eli sitoutumisemme yhteiseen loppuelämään (toivottavasti). En olisi luopunut omasta kodista ja kotikaupungista, jos olisin arvellut, että toisesta voisi paljastua jotain yllättävää vasta avoliitossa.
Ja juuri tämä minusta on kiinnostavaa, kuinka eri tavalla ihmiset näkevät sitoutumisen :-)
ap
Alue: Aihe vapaa
Noin kahdessa viikossa.