Miten jaksatte arkea silloin kun sukulainen tai tuttava on vakavasti sairaana

Huonosti. Eipä auta muu, kuin tarpoa päivä kerrallaan.

Keskittyy hoitamaan niitä arkisia asioita.

En stressaa muiden sairauksista. Ei se paranna ketään.

Riippuu sukulaisesta tai tuttavasta.

Omat asiat kaikki hoitamatta, se syö niin paljon paukkuja. Lääkitykselle jouduin myös siinä kohtaa.

Päivä kerrallaan , omat arkiset asiat täytyy hoitaa- Tsemppiä sulle!

Jaksoin siinä kohtaa hyvin koska ei ollut vaihtoehtoja. Nyt sen sijaan vuosikausia myöhemmin alkaa pää hajoamaan. Ilmeisesti kaikki tukahdutettu henkinen paska alkaa tunkea ulos piiloistaan. Pelottaa mihin tämä johtaa.

Voin myöntää ihan suoraan, että tuttavien sairauksista en ota stressiä.

Ystävät ja sukulaiset on erikseen. Mulla auttaa paneutuminen täysillä työhön. Kun uppoudun johonkin tehtävään, saan ajatukset hetkeksi irti siitä sairaudesta. Yöunet on kuitenkin huonot.

Koita saada itsellesi jostain järjestöstä sellainen arkiystävä, jonka kanssa  voitte tehdä muuta kun  voimat loppuu.  Yleensä ystävät kaikkoo silloin, se on nähty.  Puhelinystävä tai  mesetys- ystävä on kätevä, voi olla vaikka kaukana. On olemassa myös omaishoitaja  yhdistyksiä,  jossa käsitellään samoja asioita ja virkistystä. Löytyy netistä.

Ei nykyihminen välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Korkeintaan puolisosta myös, siis jotkut.