Lue keskustelun säännöt.
Himohamstraajat-ohjelma pelasti elämäni.
28.02.2014 |
Mä olin varsinainen hamsteri ja olen osin vieläkin. Aloin katsomaan Himohamstraajat -ohjelmaa silloin muutama vuosi sitten, kun se alkoi (neloselta, muistaakseni). Sain siitä valtavan määrän oivalluksia hamstraamisen syistä ja vinkkejä asian käsittelyyn ja itse roinan vähentämiseen. Mulla hamstraamisen syyt ovat osin kasvatuksessa ja esimerkissä, mutta vaikea elämäntilanne ja läheisten menettämisen pelko pahensi tilanteen kamalaksi. Nyt tilanne on jo onneksi roimasti parempi. Tavarakasojen kanssa kamppailen kyllä edelleen.
Kommentit (25)
Ap, mä olen toiminut tuollaisena apuna äidilleni, ja muutamalle ystävälleni. Ihmeellistä, miten hyvin kamppeiden "poistaminen" on kuitenkin sujunut. tse teen töitä kotitalouksiin liittyvien asioiden kanssa ja moneen ongelmaan olen törmännyt ja se taas on aiheuttanut sen, että oman kodin haluan olevan tip top ja juurikaan en tunteile tavaroiden kanssa vaan käytännöllisyys ja kauneus määrittää mitä haluan kotonani olevan.Ja toisaalta olen myös nuuka, mutta eri tavalla....laitan tavarat kiertoon ja saan parhaista rahaa seuraaviin hankintoihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun aivan hirvittävien tavararöykkiöiden keskellä ja olen niin turtunut Himohamstraajat-ohjelmaankin, ettei sillä ole enää mitään vaikutusta. Minun ongelma on eniten se, että pidän tavaroita kauniina. Tarkoitan ihan kaikkea tavaraa tyhjistä ruokapakkauksista alkaen.
"Aina olen kerännyt jotain (postimerkkejä, kiviä, kirjoja, askartelutarvikkeita, säilytyslaatikoita, purkkeja"
Ap, minulla ihan sama. Keräilen kaikenlaista pientä.
Nyt on taas sellainen tunne, etten koskaan saa siivottua edes kymmenesosaa pois.
Minä myös kerään kaikenlaista. Tavaraa on kaapit täynnä vanhoista astioista alkaen askartelutarvikkeisiin. Vanhoja leluja ja kirjoja... siis todella vanhoja...
Laatikkokaupalla ihania lahjapapereita ja -naruja.... tavaraa riittää. Jos olisin rikas niin antaisin kaiken pois. Nyt ajattelen, että jos näistä joskus jollain tavalla jonkun rovon saisi.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 12:30"]
Mut ei se mun hamstraushimo pelkästään lapsen sairaudesta johtunut. Aina olen kerännyt jotain (postimerkkejä, kiviä, kirjoja, askartelutarvikkeita, säilytyslaatikoita, purkkeja). Ja asioiden poisheittäminen on edelleen tosi vaikeaa. Rikkinäisistä ajattelen, että sen voisi korjata, tyhjistä pakkauksista, että voisi vielä tarvita. Kotiin kertyy ihania ja "tarpeellisia" esineitä, askartelutarvikkeita, lankoja, nappeja, astioita yms.
ap
[/quote]
se hamstraus on varmasti ollut sinulla suojakeino, tapa luoda turvallisuutta elämääsi kaiken turvattomuuden keskellä. Sikäli se on ymmärrettävää, että mieli yrittää kehittää jotain, mikä luo turvallisuutta. Ehkä se auttoi siinä kriittisessä tilanteessa sinua selviämään. Älä moiti liikaa itseäsi. Hyvä kuitenkin, että olet tiedostanut tilanteen.
Olen huolissani läheisestä, jossa ongelma on alkanut pikkuhiljaa kehittyä. Asumiseen käytettävissä oleva pinta-ala supistuu kun tavaraa on liikaa ja perhe kärsii. En kuitenkaan ole vielä puuttunut asiaan. Olen liian hienotunteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 12:51"]
Nyt kun ap otti tämän puheeksi, niin tajusin että minuun myös tuo Himohamstraajat- ohjelma on vaikuttanut niin, että helpommin pystyn luopumaan iänikuisen vanhoista, liian pienistäkin vaateista ja kengistä, joita en enää ikinä käyttäisi, mutta joista en aikaisemmin raaskinut luopua. Ja muustakin tarpeettomasta tavarasta.
En ole mikään ongelmatapaus (ainakaan vielä), mutta lähisuvussa on kahdessa ylemmässä polvessa ilmiselvää hamstrausongelmaa, joka liittyy joltakin osin sairaalloiseen nuukuuteenkin. Jos jokin on joskus maksanut jotakin tai ollut edes jonkin arvoinen, siitä ei voi luopua, koska se olisi tavallaan rahanhukkaa, vaikka sitä ei enää ikinä kukaan tarvitsisikaan. Kämpät ovat ihan täynnä roinaa ja uutta tulee lisää. Kaikki ostetaan "kun halvalla sai", vaikka kotoa löytyisikin jo valmiiksi kaksi samaa tuotetta (esim. Mehumaija tai joku muu yhtä älytön, joita ei oikeasti tarvita montaa).
Itsessänikin tunnistan tämän geneettisen rasitteen, mutta onneksi tiedostin ongelman aika pian muutettuani aikoinaan omaan kotiin ja nykyään ihan tietoisesti toimin "vaistojani" vastaan. Himohamstraajat-ohjelman hamstraajia seuratessani olen pystynyt näkemään, miten tavaraan kiintymisen syyt, sen säilyttämisen arvoisena pitäminen ja kuviteltu tunnearvo ovat sivustakatsojan mielestä usein täysin älyttömiä. Pystynkin sen avulla usein siivotessani ja karsiessani tavaroitani asettumaan "itseni ulkopuolelle" ja tekemään enemmän järkeen perustuvia päätöksiä.
Koti on siisti, mutta myönnän että puolet irtaimistosta joutaisi silti kierrätykseen, eli työsarkaa on vielä :)
[/quote]
sota-ajan jälkeen moni hamstrasi, koska ihan oikeasti olivat kokeneet sen pula-ajan. Pelkäsivät, että vielä tulee samanlaista.
Se on mulle opetusohjelma. Onneks ei niin pahana kuin nillä.
Muutto ja oon vieny keräykseen vaatetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 12:51"]
Nyt kun ap otti tämän puheeksi, niin tajusin että minuun myös tuo Himohamstraajat- ohjelma on vaikuttanut niin, että helpommin pystyn luopumaan iänikuisen vanhoista, liian pienistäkin vaateista ja kengistä, joita en enää ikinä käyttäisi, mutta joista en aikaisemmin raaskinut luopua...
. Himohamstraajat-ohjelman hamstraajia seuratessani olen pystynyt näkemään, miten tavaraan kiintymisen syyt, sen säilyttämisen arvoisena pitäminen ja kuviteltu tunnearvo ovat sivustakatsojan mielestä usein täysin älyttömiä...
[/quote]
Kiitos 16, puit hyvin sanoiksi sen, mitä minäkin tarkoitin.
ap
Mullakin iso osa tavaran säilyttämisestä liittyy just siihen, että lapsuudessa oli köyhää. Ruokaa meillä kyllä oli riittävästi, mut esim. uusia vaatteita en juuri saanut, kaikki oli serkuilta kierrätettyä tms.
Mun vanhemmat, varsinkin isä on oikeasti taitavia kierrättämään ja tuunaamaan vanhoja, roskalavoilta löydettyjä esineitä. Mä vaan kerään, mutta en yleensä saa korjattua niitä.
Ja oikeasti mulla on nykyään varaa ostaa esim. uudet housut, mutta silti ne vanhat, polvesta rikkinäiset jää kasaan muiden korjattavien kanssa odottamaan sitä hetkeä, kun on aikaa ja innostusta.
Olen tosiaan saanut aika ison määrän ihan silkkaa roskaa jo pois, mutta nyt on joku ihme jumi. Tavaraa on taas alkanut pikemminkin kertyä.
Ja sit tosiaan tuo mies, joka kanssa säilyttää kaiken. Millähän sen saisi tajuamaan, ettei kaikkea voi, eikä tarvitse säilyttää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on Pelastusarmeijan vaatekeräys. Vien jotain.
Aion pitää kotikirppiksen ja myydä netissä.
Onneksi en shoppaile, ei tuu lisää mitään!
Jonkunlainen masennusoirehan tuo hamstraus on, ja aika monella se näyttää olevan seurausta jonkinlaisesta menetyksestä. Ihminen tekee tavaramuurin suojakseen ympärilleen. Löytämisestä saa mielihyvää, eivätkä tavarat satuta tai tuota surua, kuten elävät ihmiset. Kun masennuksen takia ei pysty edes siivoamaan, lopputulos on asunto, jossa on kattoon saakka yltävä hiirien ja torakoiden törkylinnake, jossa ihminen kiertää vallihaudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hamstrausgeeni on olemassa. Se on perinnöllistä vaikka luulisi opituksi.
Niin että kaikki on aina geenien syy ja ihminen ei ota vastuuta mistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:57"]
Niin että kaikki on aina geenien syy ja ihminen ei ota vastuuta mistään?
[/quote]
Askeettisuuteenkin löytyy syyt ja jatkuvaa siisteyttä yllä pitäville.
Sain itseni pari kertaa kiinni ajatuksesta "en voi heittää tätä rikkinäistä lelua/vaatetta tms. pois, kun voin katsella tätä sitten, kun lapseni on kuollut". Siinä vaiheessa totesin, että näin ei voi jatkua.
Mutta se, että TIEDOSTIN ne ajatukset, oli pitkälti just sen tv-ohjelman ansiota.
Lapsikin lopulta parani, mikä tietysti auttoi tilannetta.
ap
Epilepsia. Alkoi 2-vuotiaana ihan yht'äkkiä (kaksi kohtausta ekana päivänä) ja paheni tosi nopeesti rajuksi. Lopulta noin kolminkertainen (painoon verrattuna) lääkeannos sai kohtaukset jotenkuten kuriin ja sit lapsen kasvaessa tilanne rauhoittui. Ja lopulta sit tosiaan parani täysin. Nyt 9v ja lääkitys lopetettiin 2 vuotta sitten.
ap
Mut ei se mun hamstraushimo pelkästään lapsen sairaudesta johtunut. Aina olen kerännyt jotain (postimerkkejä, kiviä, kirjoja, askartelutarvikkeita, säilytyslaatikoita, purkkeja). Ja asioiden poisheittäminen on edelleen tosi vaikeaa. Rikkinäisistä ajattelen, että sen voisi korjata, tyhjistä pakkauksista, että voisi vielä tarvita. Kotiin kertyy ihania ja "tarpeellisia" esineitä, askartelutarvikkeita, lankoja, nappeja, astioita yms.
ap
Tosiaan. Nyt kun alan asiaa miettiä, tavaroiden ja asunnon tärkeys korostuu aina, kun elämässäni on meneillään turvattomia vuosia.
Olen miettinyt, pitäiskö palkata ammattiraivari vai mennä terapiaan. Vaiko molempia? Haluan ahdistavasta rojusta eroon, mut en ole ollenkaan varma, että onnistuisin yksin. Lisäksi miehessä ja nykyään myös lapsissa on hamsteritaipumuksia.
ap