Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Himohamstraajat-ohjelma pelasti elämäni.
28.02.2014 |
Mä olin varsinainen hamsteri ja olen osin vieläkin. Aloin katsomaan Himohamstraajat -ohjelmaa silloin muutama vuosi sitten, kun se alkoi (neloselta, muistaakseni). Sain siitä valtavan määrän oivalluksia hamstraamisen syistä ja vinkkejä asian käsittelyyn ja itse roinan vähentämiseen. Mulla hamstraamisen syyt ovat osin kasvatuksessa ja esimerkissä, mutta vaikea elämäntilanne ja läheisten menettämisen pelko pahensi tilanteen kamalaksi. Nyt tilanne on jo onneksi roimasti parempi. Tavarakasojen kanssa kamppailen kyllä edelleen.
Kommentit (25)
mut on kanssa kasvatettu säästäväiseksi ja säästelen sitten kaikkea minkä voi korjata, muuttaa, ehjätä, tuunata...kaapit pursuaa! ja miksi? en koskaan tule ehjäämään, korjaamaan, muuttamaan, tuunaamaan...
riipasee pistää roskiin mutta pakko se on itsensä pakottaa! onneksi en ole vielä niin paha hamsteri etten mahtuisi omaan kotooni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun ap otti tämän puheeksi, niin tajusin että minuun myös tuo Himohamstraajat- ohjelma on vaikuttanut niin, että helpommin pystyn luopumaan iänikuisen vanhoista, liian pienistäkin vaateista ja kengistä, joita en enää ikinä käyttäisi, mutta joista en aikaisemmin raaskinut luopua. Ja muustakin tarpeettomasta tavarasta.
En ole mikään ongelmatapaus (ainakaan vielä), mutta lähisuvussa on kahdessa ylemmässä polvessa ilmiselvää hamstrausongelmaa, joka liittyy joltakin osin sairaalloiseen nuukuuteenkin. Jos jokin on joskus maksanut jotakin tai ollut edes jonkin arvoinen, siitä ei voi luopua, koska se olisi tavallaan rahanhukkaa, vaikka sitä ei enää ikinä kukaan tarvitsisikaan. Kämpät ovat ihan täynnä roinaa ja uutta tulee lisää. Kaikki ostetaan "kun halvalla sai", vaikka kotoa löytyisikin jo valmiiksi kaksi samaa tuotetta (esim. Mehumaija tai joku muu yhtä älytön, joita ei oikeasti tarvita montaa).
Itsessänikin tunnistan tämän geneettisen rasitteen, mutta onneksi tiedostin ongelman aika pian muutettuani aikoinaan omaan kotiin ja nykyään ihan tietoisesti toimin "vaistojani" vastaan. Himohamstraajat-ohjelman hamstraajia seuratessani olen pystynyt näkemään, miten tavaraan kiintymisen syyt, sen säilyttämisen arvoisena pitäminen ja kuviteltu tunnearvo ovat sivustakatsojan mielestä usein täysin älyttömiä. Pystynkin sen avulla usein siivotessani ja karsiessani tavaroitani asettumaan "itseni ulkopuolelle" ja tekemään enemmän järkeen perustuvia päätöksiä.
Koti on siisti, mutta myönnän että puolet irtaimistosta joutaisi silti kierrätykseen, eli työsarkaa on vielä :)
Oon ajatellu Pelastusarmeijaan vaatetta viedessäni että vaikka en saa rahaa, saan kaappitilaa ja silläkin
on oma arvonsa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 12:17"]
Sain itseni pari kertaa kiinni ajatuksesta "en voi heittää tätä rikkinäistä lelua/vaatetta tms. pois, kun voin katsella tätä sitten, kun lapseni on kuollut". Siinä vaiheessa totesin, että näin ei voi jatkua.
Mutta se, että TIEDOSTIN ne ajatukset, oli pitkälti just sen tv-ohjelman ansiota.
Lapsikin lopulta parani, mikä tietysti auttoi tilannetta.
ap
[/quote]
Onnea! <3
Alue: Aihe vapaa
Kyllä määkin säilytän. Nyt kun teen muuttoa, huomaan että kaapeissa on sellaista mitä en muistanutkaan.
Kerran kun kaveri siivosi tosi siistiksi, ahdistuin ihan kauheasti. Se oma sotku oli turvallista.