Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään outoa jos omistaa ns perheidyllin?
28.02.2014 |
Eli meillä on sellainen. Ollaan oltu naimisissa 8v ja meillä lapsi ja jos esim facessa hehkuttaa kun mies on tulossa työmatkalta niin eipä kukaan tykkää. Onko se jotenkin kadehdittavaa jos vuosien jälkeen vielä rakastaa puolisoaan valtavasti?
Kommentit (26)
Pitäisikö facessa aina tykätä kaikista tyhjänpäiväisistä päivityksistä? Onpa sulla ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on perheidyllin omistaminen?
Onko meillä perheidylli, kun meillä on suuri uusperhe ja tykkää miehestäni yhä 10 vuoden jälkeen? Kyllä hänkin minusta.
Parisuhteen hekutukset nyt yleensä vain kuuluvat siihen parisuhteeseen.
Minäkin olen ollut pitkään naimisissa ja lapsiakin on, mut en ole ikinä päivitellyt parisuhteestani mitään naamakirjaan. En ymmärrä, miksi tekisin niin. Minun ja mieheni asiat ovat meidän välisiämme, ja sekä muille hehkuttamiset että haukkumiset eivät kuulu siihen. Se ois jotenkin huomionhakuista toimintaa. Ymmärrän, jos ekan poikaystävän kanssa siihen sortuu, koska siitä on niin tohkeissaan, mut ei se enää sen jälkeen ole asia josta pitäisi muille raportoida.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:16"]
Eli meillä on sellainen. Ollaan oltu naimisissa 8v ja meillä lapsi ja jos esim facessa hehkuttaa kun mies on tulossa työmatkalta niin eipä kukaan tykkää. Onko se jotenkin kadehdittavaa jos vuosien jälkeen vielä rakastaa puolisoaan valtavasti?
[/quote]
Onko tuo mielestäsi jotenkin epätavallista? Siis että on mies, lapsi ja 8 vuoden avioliitto? Suurimmalla osalla kavereistani on juuri noin. Itse olen ollut aviomieheni kanssa teini-ikäisestä saakka (nyt kohta 40 v.), meillä on kolme lasta, omakotitalokin. En ole ikinä ajatellut, että meillä olisi joku "perheidylli".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa särähtää vähän tuo verbi "omistaa". Ei onnea voi omistaa. Se vähän kuin tulee ja menee, ja on aika lailla sattumasta kiinni. Omistaminen on staattinen, pysyvä tila, kun taas elämä ei ole sellaista koskaan, vaan jatkuvaa liikettä.
Suurin osa avioliitoista on oikeasti noita idyllejä, eli ollaan eroamatta yhdessä, on lapsia, koti, koira jne. Niin meilläkin, avioliittoa 20 vuotta takana. Tykkäämisistä en tiedä. Niin kivoja kun ne onkin, onni ehkä löytyy kuitenkin muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minun pitäisi erityisesti "tykätä" siitä, että jonkun tutun mies tulee kotiin? Mihin se sitten työmatkan jälkeen menisi :D
Jos jätetään tämä naamakirja-lapsellisuus pois kuvioista, niin minusta tuntuu että nykyään saa vähän tylsän maineen, kun "omistaa perheidyllin". Me ollaan jouduttu ihan selventämään sitä, että meillä on vain lapsia, jotka ovat meidän yhteisiä. Postilaatikossa on vain yksi sukunimi, mutta ei, me ei olla uskovaisia. Kohta on kaikki kouluikäisiä ja lisää ei ole tulossa. Me vaan tykätään lapsista ja toisistamme.
En hehkuta meidän rakkaudella tai perheellä koska en koe siihen mitään tarvetta ja ketään tuskin kiinnostaakaan.
Vierastan vähän tuota "idylli" sanaa koska harvemmin oikea arkielämä sellaista on varsinkin perheessä jossa on monta erilaista perheenjäsentä hyvinä ja huonoine puolineen.
Mutta en usko että hyvä perhe-elämä on mitenkään outoa vaan päinvastoin suurin osa elää erittäin antoisaa elämää perheensä ja rakkaittensa kanssa.
Minäkin olen ollut mieheni kanssa jo 23 vuotta ja yhä löytyy rakkautta ja halua olla yhdessä ja 2 teini-ikäistä lastakin on tuomassa omat haasteensa ja mausteensa ;) niin arkeen kuin juhlaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs perheidylli tuo nyt muka oli? Eikö ole omakotitaloa ja koiraa? Ja vaan yksi lapsikin? Kyllä niitä pitää olla kaksi, poika ja tyttö. Ja miehellä tietenkin niin muhkea tili, että kotiäitinä voi olla pitkään ja sitten ihan harrastusmielessä äitylillekin joku kiva työ vaikka kampaajana tai jotain.
Mua ärsyttää tuollaiset päivitykset. Joo, saa ikävöidä ja rakastaa, mutta parisuhde on yksityinen. Luuleeko ap, että kaikilla muilla menee huonosti? Ei mene, mutta hani pusi puppelipuu pusi pusi viestit menee suoraan miehelle, ei Facebookiin. Just laitoin miehelle hempeän viestin. Miehelle, en kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
idylli = särötön, ristiriidaton tila. Elämälle täysin vieras tila, sillä jokaisen meistä täytyy kasvaa ja muuttua vuosien aikana, ja se on harvoin kivutonta ja helppoa.
Onnellinen elämä = elämä jossa on tilaa kasvaa, jossa ristiriidat käsitellään ja yritetään ottaa opiksi, jossa toista ei hylätä vaikeana hetkenä. Idyllinen elämä voi olla kahlitsevaa ja ahdistavaa, ja onnellinen elämä monella lailla hankalaa. Siksi siihen idylliin ei kannata niin kamalasti pyrkiä.
Mikä on perheidylli? Tulee mieleen ok-talossa asuva perhe, jossa on tummatukkainen melko komea isä, vaaleatukkainen melko kaunis äiti, isän näköinen poika ja äidin näköinen tyttö sekä tietysti iso mutta kiltti koira. Siis sellainen aamiaismuromainoksen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:36"]
En hehkuta meidän rakkaudella tai perheellä koska en koe siihen mitään tarvetta ja ketään tuskin kiinnostaakaan.
Vierastan vähän tuota "idylli" sanaa koska harvemmin oikea arkielämä sellaista on varsinkin perheessä jossa on monta erilaista perheenjäsentä hyvinä ja huonoine puolineen.
Mutta en usko että hyvä perhe-elämä on mitenkään outoa vaan päinvastoin suurin osa elää erittäin antoisaa elämää perheensä ja rakkaittensa kanssa.
Minäkin olen ollut mieheni kanssa jo 23 vuotta ja yhä löytyy rakkautta ja halua olla yhdessä ja 2 teini-ikäistä lastakin on tuomassa omat haasteensa ja mausteensa ;) niin arkeen kuin juhlaan.
[/quote]
Samat sanat - yhdessä lähes 20v ja lapsia uusperheessä 4 (enää 1 kotona). Ei vaan luonnistu tuo fb hehkutus, se on niin teennäistä:)
Mulle "idylliä" (hirveä sana....) on se että isot lapset kumppaneineen tulee lähes joka vl meille syömään pitkän kaavan mukaan, joskus jopa kumppanien sisarukset perheineen tai vanhemmat mukana:) Lisäksi meillä käy usein ystäväperheitä syömässä ja me heillä vastavuoroisesti. Meille perheidylli on vähän laajempi käsite:D
Eikä kenenkään tarvitse tietää että asumme uudehkossa hienossa kivitalossa, ystäville se on ihan sama eikä muuta meitä ihmisinä miksikään. Särötöntä ei ole - olen itse sairastunut vakavasti, kuopus sairastui loppuelämäkseen pari viikkoa sitten ja maanantaina sain kuulla että työt loppuu. Mutta silti olen onnellinen siitä mitä mulla kotona on!! Ihana mies ja perhe (ja kissa):D
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:16"]
Onko se jotenkin kadehdittavaa jos vuosien jälkeen vielä rakastaa puolisoaan valtavasti?
[/quote]
En mä kadehdi, vaikka en "tykkää" tuollaista päivitystä. Kyllä mä sen noteeraan, mutta ei siinä ole mitään tykättävää, että mies tulee kotiin. En tykkäsi, jos päivittäisit sen menevän toisen naisen luo sieltä reissusta.
Mä en käyttäisi sanoa mitään idylliä. Se on kuin jostain koti&perhe -lehden toimituksen viljelemä sana. Sillä halutaan vain tehdä pesäeron niihin, jotka eivät sitten ole näitä idyllejä omasta mielestään. Mielestäni se on myös subjektiivinen näkemys, joten takapakkii tulee, jos jonkun mielestä perhe ei olekaan idyllimäinen
Mä ainakin haluan idyllin ja tavoittelen sitä kaiken aikaa. Olkoon muut mitä mieltä tahansa asiasta.
Kai ap muistat tykkäillä muiden vastaavista statuspäivityksistä :)
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:16"]
Eli meillä on sellainen. Ollaan oltu naimisissa 8v ja meillä lapsi ja jos esim facessa hehkuttaa kun mies on tulossa työmatkalta niin eipä kukaan tykkää. Onko se jotenkin kadehdittavaa jos vuosien jälkeen vielä rakastaa puolisoaan valtavasti?
[/quote]
Ei jaksa peukuttaa, kun tietää, että tätähän se oikeasti kulissien takana on
[/quote]
Toi klippi niin parasta!!! :)