Lue keskustelun säännöt.
Puolison huonot elintavat ja lihominen...
08.11.2020 |
Tilanne on se, että puolisoni (mies) on lihonut suhteemme alusta yli 15kg, ehkä jopa 20kg. Elintavat ovat aina olleet huonot, mutta aiemmin kävi fyysisessä työssä eikä juuri syönyt työpäivän aikana, joten pysyi hoikkana.
En mahda sille mitään, että iso maha ja turvonnut olemus vie minulta kaikki halut koskettaa. Lihavuus ei näytä eikä tunnu hyvältä. Mutta tätä en toki kehtaa sanoa.
Ei ole auttanut se, että itse syön kevyemmin/vähemmän tai harrastan liikuntaa. Mies ei tykkää mistään liikunnasta, enkä itsekään ole niin himourheilija että lähtisin kurjalla säällä lenkille, kun vaihtoehtojakin on (kotijumppa nyt, ryhmäliikunnassa kävin ennen koronaa). Ja joka tapauksessa ruokavalio on se kaikista suurin ongelma: valtavat annoskoot, paljon lihaa ja rasvaa, litroittain limua, melko usein alkoholia ja paljon kerralla, herkkupäivä joka päivä, sipsiä, karkkia, jäätelöä, sokeria joka välissä...
Mitä ihmettä voisin tehdä? Haluaisin vielä pelastaa tämän suhteen!
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa oudolta nämä neuvot että älä vain sano ylipainosta tai mies lihoo lisää. Kyllä aikuisen normaaliälyisen miehen pitää pystyä ottamaan palautetta vastaan, ilman mielen järkkymistä. Ylipaino on rumaa ja vaaraksi hänen terveydelleen ja se vaikuttaa miehen elinikään ja jaksamiseen perheen kanssa. Vaikuttaa siis koko perheeseen. Sanot mikä lihomisessa sinua vaivaa ja pyydät miestä muuttamaan elintapojaan. Ei se siitä rikki mene.
Perus kiusaajan vastaus. Tuollainen kommentointi voi pilata ihmisen koko psyykkeen ja kehonkuvan
Ovatpa ihmiset heikkoja nykyisin. Ei tällainen loukkaantuminen ja pienestä rikkoontuminen ole ihan tervettä. Elämässä pärjäämiseen tarvitaan myös tiettyä kovuutta, vaikka sitä tämän hetken kulttuurissamme demonisoidaan. Henkinen ja resilienssi ovat tällä hetkellä aliarvostettuja.
Juuri oli Hesarissa juttu, miten itsemurhaluvut on saatu puolitettua. Isyys on noussut ihan uudelle tasolle, kun miehet ovat alkaneet uskaltaa olla henkisesti läheisempiä. Ihmiset ovat alkaneet halata ja kosketella toisiaan verrattuna viime vuosituhannen meininkiin eli minusta kehityssuunta on oikein mainio.
Ja oli myös juttua, kuinka naisten itsemurha tilastot ovat laskeneet kehopositiivisuuden myötä. Kumppanit ovat tajunneet olla kommentoimatta lihoneen ulkonäköä. Tätähän ei Ap tajua, vaan kuuluu henkisiin pahoinpitelijöihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitään. Jokainen kantaa omat kilonsa.
Jokainen huolehtii omasta syömisestä.Mies muutama vuosi sitten, kun ylipainoa oli 25kg,sanoi että toivoo mun laihtuvan.
Kostin, ja lihoin 15kg lisää :DEi hlvetti sentään..
Miksi ihmiset hakeutuvat suhteeseen, jos ei halua miellyttää kumppaniaan yhtään?
Kenen mielestä on hauskaa kun ylipainoinen lihoo lisää ihan vttuillakseen?
Itse ainakin toivoisin kumppanin sanovan mielipiteensä jos olennaisesti muutun huonompaan, oli sit henkistä tai fyysistä.Onpa aikuista.
Onko aikuista huomauttaa painosta? Ei. Ihminen lihoo, kun se voi henkisesti pahoin. Tuollaiset laihdutus toiveet pahentaa tilannetta ja lihava lihoo lisää.
T. Se 15 kiloa lisää saanut
Ei. Ihminen lihoo kun syö liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa oudolta nämä neuvot että älä vain sano ylipainosta tai mies lihoo lisää. Kyllä aikuisen normaaliälyisen miehen pitää pystyä ottamaan palautetta vastaan, ilman mielen järkkymistä. Ylipaino on rumaa ja vaaraksi hänen terveydelleen ja se vaikuttaa miehen elinikään ja jaksamiseen perheen kanssa. Vaikuttaa siis koko perheeseen. Sanot mikä lihomisessa sinua vaivaa ja pyydät miestä muuttamaan elintapojaan. Ei se siitä rikki mene.
Perus kiusaajan vastaus. Tuollainen kommentointi voi pilata ihmisen koko psyykkeen ja kehonkuvan
Ovatpa ihmiset heikkoja nykyisin. Ei tällainen loukkaantuminen ja pienestä rikkoontuminen ole ihan tervettä. Elämässä pärjäämiseen tarvitaan myös tiettyä kovuutta, vaikka sitä tämän hetken kulttuurissamme demonisoidaan. Henkinen ja resilienssi ovat tällä hetkellä aliarvostettuja.
Juuri oli Hesarissa juttu, miten itsemurhaluvut on saatu puolitettua. Isyys on noussut ihan uudelle tasolle, kun miehet ovat alkaneet uskaltaa olla henkisesti läheisempiä. Ihmiset ovat alkaneet halata ja kosketella toisiaan verrattuna viime vuosituhannen meininkiin eli minusta kehityssuunta on oikein mainio.
Ja oli myös juttua, kuinka naisten itsemurha tilastot ovat laskeneet kehopositiivisuuden myötä. Kumppanit ovat tajunneet olla kommentoimatta lihoneen ulkonäköä. Tätähän ei Ap tajua, vaan kuuluu henkisiin pahoinpitelijöihin
Kovia väitteitä. Laitapa linkit tilastoihin jotka todistavat ne.
Vierailija kirjoitti:
Jos mä lihoisin 15 kg, niin kyllä saisi todellakin puoliso huomauttaa asiasta. Jos on perhettä, niin huonot elintavat periytyvät helposti myös lapsille, mikä on yksi lisäsyy ottaa itseä niskasta kiinni.
Minä en oikein tajua just tätä suomalaista mentaliteettia, ettei puolisolle missään nimessä saisi huomauttaa, vaikka tämä lihoisi 20 kiloa ja ruokailutottumukset olisivat päin prinkkalaa. Ihan sama, vaikka lapset ottavat mallia vanhemmistaan ja heidän elintavoista ja altistuvat siten itsekin ylipainolle, niin pääasia ettei pullukan mieltä pahoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on olemassa asia nimeltä seksuaalinen kemia. Sitä joko on tai ei, voi olla enemmän tai vähemmän. En ole ikinä kokenut että miehen ylipaino tai vastaavasti hyväkroppaisuus olisi vaikuttanut tuohon. Jos mun mies alkaisi syödä epäterveellisesti ja lihoa, olisin huolissani siitä miten hän voi ja alkaisin keskustella siitä. Eli haittaako ylipaino häntä itseään ja voitaisko yhdessä tehdä jotain muutoksia elämään, kuten keksiä hauskoja terveellisempiä ruokia ja lisätä liikuntaa.
Minulla taas vaikuttaa todella paljon. Minulla on tietty miesten vartalotyyppi josta tykkään. Jos miehellä ei ole sitä, hän ei ole haluttava. Jos toinen lihoisi muodottomaksi, sanon ihan suoraan että ulkonäkö olisi minulle se ongelma, en miettisi terveellisyyttä ym. läheskään yhtä paljon.
Mulla on sama, enkä nyt tarkoita mitä pumpattua kehonrakentajan kroppaa miesihanteenani. Puolison kanssa ollaan joskus ihan puhuttu, että jos toinen meistä lihoisi huomattavasti, niin kyllä se pakosti vaikuttaisi parisuhteeseen negatiivisesti - eihän hänkään halua, että hoikasta ja liikunnallisesta vaimosta tulisi ajan mittaan huonokuntoinen lyllerö.
Joo, en tarkoittanut minäkään. Eikä joku 10 kiloa lisää (miehellä) ole sekään iso juttu jos alun perin oli hoikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä lihoisin 15 kg, niin kyllä saisi todellakin puoliso huomauttaa asiasta. Jos on perhettä, niin huonot elintavat periytyvät helposti myös lapsille, mikä on yksi lisäsyy ottaa itseä niskasta kiinni.
Minä en oikein tajua just tätä suomalaista mentaliteettia, ettei puolisolle missään nimessä saisi huomauttaa, vaikka tämä lihoisi 20 kiloa ja ruokailutottumukset olisivat päin prinkkalaa. Ihan sama, vaikka lapset ottavat mallia vanhemmistaan ja heidän elintavoista ja altistuvat siten itsekin ylipainolle, niin pääasia ettei pullukan mieltä pahoiteta.
Meillä syödään Herkut lapsilta salaa. Syön 3x enemmän kuin mies. Samaa ruokaa koko perhe ja lapset ovat isänsä tapaan hoikkia. - se 15kg lihonut-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa oudolta nämä neuvot että älä vain sano ylipainosta tai mies lihoo lisää. Kyllä aikuisen normaaliälyisen miehen pitää pystyä ottamaan palautetta vastaan, ilman mielen järkkymistä. Ylipaino on rumaa ja vaaraksi hänen terveydelleen ja se vaikuttaa miehen elinikään ja jaksamiseen perheen kanssa. Vaikuttaa siis koko perheeseen. Sanot mikä lihomisessa sinua vaivaa ja pyydät miestä muuttamaan elintapojaan. Ei se siitä rikki mene.
Perus kiusaajan vastaus. Tuollainen kommentointi voi pilata ihmisen koko psyykkeen ja kehonkuvan
Ovatpa ihmiset heikkoja nykyisin. Ei tällainen loukkaantuminen ja pienestä rikkoontuminen ole ihan tervettä. Elämässä pärjäämiseen tarvitaan myös tiettyä kovuutta, vaikka sitä tämän hetken kulttuurissamme demonisoidaan. Henkinen ja resilienssi ovat tällä hetkellä aliarvostettuja.
Juuri oli Hesarissa juttu, miten itsemurhaluvut on saatu puolitettua. Isyys on noussut ihan uudelle tasolle, kun miehet ovat alkaneet uskaltaa olla henkisesti läheisempiä. Ihmiset ovat alkaneet halata ja kosketella toisiaan verrattuna viime vuosituhannen meininkiin eli minusta kehityssuunta on oikein mainio.
Ja oli myös juttua, kuinka naisten itsemurha tilastot ovat laskeneet kehopositiivisuuden myötä. Kumppanit ovat tajunneet olla kommentoimatta lihoneen ulkonäköä. Tätähän ei Ap tajua, vaan kuuluu henkisiin pahoinpitelijöihin
Eikös siitäkin ole tehty jokin tutkimus, että pohjimmiltaan nämä kehopositiivisetkin kyllä oikeasti haluaisivat laihtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä laihduttaisi toisen tahdosta, pitää olla oma halu. Mutta voi sen suoraan sanoa, en minä ainakaan loukkaantuisi, jos mulle sanotaan etten ole haluttava koska olen lihava. Tiedän sen toki itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä lihoisin 15 kg, niin kyllä saisi todellakin puoliso huomauttaa asiasta. Jos on perhettä, niin huonot elintavat periytyvät helposti myös lapsille, mikä on yksi lisäsyy ottaa itseä niskasta kiinni.
Minä en oikein tajua just tätä suomalaista mentaliteettia, ettei puolisolle missään nimessä saisi huomauttaa, vaikka tämä lihoisi 20 kiloa ja ruokailutottumukset olisivat päin prinkkalaa. Ihan sama, vaikka lapset ottavat mallia vanhemmistaan ja heidän elintavoista ja altistuvat siten itsekin ylipainolle, niin pääasia ettei pullukan mieltä pahoiteta.
Meillä syödään Herkut lapsilta salaa. Syön 3x enemmän kuin mies. Samaa ruokaa koko perhe ja lapset ovat isänsä tapaan hoikkia. - se 15kg lihonut-
No miksi syöt noin paljon? Kai itsekin ymmärrät, että jos jatkat samaa rataa, sulle kertyy painoa koko ajan vaan lisää ja lopulta liikkumisen aloittaminenkin on tosi hankalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä laihduttaisi toisen tahdosta, pitää olla oma halu. Mutta voi sen suoraan sanoa, en minä ainakaan loukkaantuisi, jos mulle sanotaan etten ole haluttava koska olen lihava. Tiedän sen toki itsekin.
No miksi kukaan sitten sanoisi? Ei siinä ole tarkoituksena päästä sanomaan vaan että toinen tekee asialle jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä lihoisin 15 kg, niin kyllä saisi todellakin puoliso huomauttaa asiasta. Jos on perhettä, niin huonot elintavat periytyvät helposti myös lapsille, mikä on yksi lisäsyy ottaa itseä niskasta kiinni.
Minä en oikein tajua just tätä suomalaista mentaliteettia, ettei puolisolle missään nimessä saisi huomauttaa, vaikka tämä lihoisi 20 kiloa ja ruokailutottumukset olisivat päin prinkkalaa. Ihan sama, vaikka lapset ottavat mallia vanhemmistaan ja heidän elintavoista ja altistuvat siten itsekin ylipainolle, niin pääasia ettei pullukan mieltä pahoiteta.
Meillä syödään Herkut lapsilta salaa. Syön 3x enemmän kuin mies. Samaa ruokaa koko perhe ja lapset ovat isänsä tapaan hoikkia. - se 15kg lihonut-
No miksi syöt noin paljon? Kai itsekin ymmärrät, että jos jatkat samaa rataa, sulle kertyy painoa koko ajan vaan lisää ja lopulta liikkumisen aloittaminenkin on tosi hankalaa?
Himo, riippuvuus? Syöminen on parasta mitä tiedän.
Aikoinaan söin "terveellisesti" miehen edessä. Alussa, kun hän toivoi mun laihtuvan. Kaverin kanssa kaupungilla kävin sitten hesellä /kahvilassa. Miehen ollessa iltavuorossa, söin sitten levyn kaksi suklaata.
Lopulta ei tarvinnut salata, kun miehelle selvisi, että minulla on vientiä tällaisenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä lihoisin 15 kg, niin kyllä saisi todellakin puoliso huomauttaa asiasta. Jos on perhettä, niin huonot elintavat periytyvät helposti myös lapsille, mikä on yksi lisäsyy ottaa itseä niskasta kiinni.
Minä en oikein tajua just tätä suomalaista mentaliteettia, ettei puolisolle missään nimessä saisi huomauttaa, vaikka tämä lihoisi 20 kiloa ja ruokailutottumukset olisivat päin prinkkalaa. Ihan sama, vaikka lapset ottavat mallia vanhemmistaan ja heidän elintavoista ja altistuvat siten itsekin ylipainolle, niin pääasia ettei pullukan mieltä pahoiteta.
Meillä syödään Herkut lapsilta salaa. Syön 3x enemmän kuin mies. Samaa ruokaa koko perhe ja lapset ovat isänsä tapaan hoikkia. - se 15kg lihonut-
No miksi syöt noin paljon? Kai itsekin ymmärrät, että jos jatkat samaa rataa, sulle kertyy painoa koko ajan vaan lisää ja lopulta liikkumisen aloittaminenkin on tosi hankalaa?
Himo, riippuvuus? Syöminen on parasta mitä tiedän.
Aikoinaan söin "terveellisesti" miehen edessä. Alussa, kun hän toivoi mun laihtuvan. Kaverin kanssa kaupungilla kävin sitten hesellä /kahvilassa. Miehen ollessa iltavuorossa, söin sitten levyn kaksi suklaata.
Lopulta ei tarvinnut salata, kun miehelle selvisi, että minulla on vientiä tällaisenkin.
Kehopositiiviset naiset ovat huomanneet että joillakin miehillä toki seisoo vaikka painoa olisi 300kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on olemassa asia nimeltä seksuaalinen kemia. Sitä joko on tai ei, voi olla enemmän tai vähemmän. En ole ikinä kokenut että miehen ylipaino tai vastaavasti hyväkroppaisuus olisi vaikuttanut tuohon. Jos mun mies alkaisi syödä epäterveellisesti ja lihoa, olisin huolissani siitä miten hän voi ja alkaisin keskustella siitä. Eli haittaako ylipaino häntä itseään ja voitaisko yhdessä tehdä jotain muutoksia elämään, kuten keksiä hauskoja terveellisempiä ruokia ja lisätä liikuntaa.
Minulla taas vaikuttaa todella paljon. Minulla on tietty miesten vartalotyyppi josta tykkään. Jos miehellä ei ole sitä, hän ei ole haluttava. Jos toinen lihoisi muodottomaksi, sanon ihan suoraan että ulkonäkö olisi minulle se ongelma, en miettisi terveellisyyttä ym. läheskään yhtä paljon.
Mulla on sama, enkä nyt tarkoita mitä pumpattua kehonrakentajan kroppaa miesihanteenani. Puolison kanssa ollaan joskus ihan puhuttu, että jos toinen meistä lihoisi huomattavasti, niin kyllä se pakosti vaikuttaisi parisuhteeseen negatiivisesti - eihän hänkään halua, että hoikasta ja liikunnallisesta vaimosta tulisi ajan mittaan huonokuntoinen lyllerö.
Teillähän se huomauttaminen olisikin täysin ok, koska olette jo keskustelleet asiasta. Minä taas olisin jo tuossa alkukeskustelussa todennut, etten voi valitettavasti luvata, että pystyn kaikissa elämäntilanteissani pitämään painoni stabiilina, koska historia on osoittanut muuta, joten se olisi varmaan sitten parempi olla kiintymättä enempää ja etsiä sopivammat parit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa oudolta nämä neuvot että älä vain sano ylipainosta tai mies lihoo lisää. Kyllä aikuisen normaaliälyisen miehen pitää pystyä ottamaan palautetta vastaan, ilman mielen järkkymistä. Ylipaino on rumaa ja vaaraksi hänen terveydelleen ja se vaikuttaa miehen elinikään ja jaksamiseen perheen kanssa. Vaikuttaa siis koko perheeseen. Sanot mikä lihomisessa sinua vaivaa ja pyydät miestä muuttamaan elintapojaan. Ei se siitä rikki mene.
Perus kiusaajan vastaus. Tuollainen kommentointi voi pilata ihmisen koko psyykkeen ja kehonkuvan
Ovatpa ihmiset heikkoja nykyisin. Ei tällainen loukkaantuminen ja pienestä rikkoontuminen ole ihan tervettä. Elämässä pärjäämiseen tarvitaan myös tiettyä kovuutta, vaikka sitä tämän hetken kulttuurissamme demonisoidaan. Henkinen ja resilienssi ovat tällä hetkellä aliarvostettuja.
Juuri oli Hesarissa juttu, miten itsemurhaluvut on saatu puolitettua. Isyys on noussut ihan uudelle tasolle, kun miehet ovat alkaneet uskaltaa olla henkisesti läheisempiä. Ihmiset ovat alkaneet halata ja kosketella toisiaan verrattuna viime vuosituhannen meininkiin eli minusta kehityssuunta on oikein mainio.
Ja oli myös juttua, kuinka naisten itsemurha tilastot ovat laskeneet kehopositiivisuuden myötä. Kumppanit ovat tajunneet olla kommentoimatta lihoneen ulkonäköä. Tätähän ei Ap tajua, vaan kuuluu henkisiin pahoinpitelijöihin
Eikös siitäkin ole tehty jokin tutkimus, että pohjimmiltaan nämä kehopositiivisetkin kyllä oikeasti haluaisivat laihtua?
Kai sitä haluaisi, että olisi kaunis ja hyvävartaloinen ja että olisi ihana perhe ja auvoinen elämä. Mutta kun todellisuus nyt vaan on toista.
Jos mieheni olisi alkanut huomautella, etten ole enää haluttava kun lihoin niin en kyllä olisi siitä innostunut laihduttamaan vaan olisin tullut tosi surulliseksi ja järkyttynyt. En olisi enää nähnyt miestäni samassa valossa.
Laihdutin ihan itse, kun tilanne oli sopiva ja jaksaminen kunnossa. Koko ajan mies oli yhtä rakastava ja kannustava, ikinä ei ole sanonut pahaa sanaa vartalostani.
Kyllähän sen painonpudotuksen voi ottaa puheeksi jotenkin nätisti, mutta en kyllä lähtisi ikinä sanomaan toista ei-haluttavaksi.
Sitten en varmaan osaa valitettavasti neuvoa, koska itse olen suoran puheen ystävä. Puhun suoraan ja haluan että minulle puhutaan suoraan.
Korostaisin joka tapauksessa sitä miten haluttava ja seksikäs mies oli alussa ja että kaipaan sitä kovasti. Sanoisin että hänen lihomisensa takia en tunne enää samoin mutta haluaisin tuntea. Sitten kysyisin, haluaako hän itse että tunnen niin vielä joskus. Jos vastaus on kyllä, kysyisin miten voin tukea häntä.
Tuskin on mahdollista olla loukkaamatta toista tässä tilanteessa. Mutta joskus on pakko.