Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä KASVOSOKEITA? Miten tunnistatte ihmiset?
Kommentit (58)
Tunnistan jos odotan näkeväni jonkun tietyssä paikassa esim. Työpaikalla. Mutta kun ihminen tulee vastaan missä tahansa muualla kuin missä on tottunut tai sopinut erikseen näkevänsä niin tunnistaminen ei yleensä onnistu, ellei tämä möläytä jotain paljastavaa heti alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, täällä yksi kasvosokea! Kiva, että joku on kiinnostunut ja haluaa ymmärtää lisää!
En siis todellakaan tunnista ihmisten kasvoja, luulen, etten oikein osaa päässäni yhdistellä kasvonpiirteitä kokonaisuuksiksi normaalilla tavalla. Myöskin nimimuisti on todella heikko, ja nämä kaksi tekijää yhdessä vaikeuttavat sosiaalisia suhteita jonkin verran.
Minulla on kuitenkin hyvä muisti yksityiskohdille, ja opinkin tunnistamaan ihmisiä niiden perusteella. Tatuoinnit ovat usein luotettavia, koska ne ovat pysyviä (olettaen tietenkin, että ovat näkyvillä). Myös silmälasien avulla olen oppinut muistamaan monia. Joillakin ihmisillä on myös erityisiä kasvojenpiirteitä, esim. kulmakarvojen muoto, poskien muoto, nenän käyryys, silmien väri, hiusraja. Joskus tosin joudun turvautumaan esim. henkilön kampaukseen, vaatteisiin, jopa reppuun (yliopistolla), mutta nämä tietenkin vaihtuvat viikosta toiseen, joten osan ajasta tunnistan ihmisen ja osan ajasta en. Erittäin tutut ihmiset, kuten perheenjäsenet, tunnistan aika luotettavasti, koska olen saanut heistä niin paljon vertailumateriaalia eri tunnetiloissa (vaikuttaa kasvojen muotoon), vaatteissa yms., joten ajan kanssa tilanne paranee vähän.
Tässä on oman kokemukseni mukaan sanottuna se oleellinen, eli että yksityiskohdat ratkaisevat. Silmälasit, erikoiset viikset, erityisesti tummien hiusten hiusrajan muoto, ääni, tietty kampaustapa, yleinen olemus eli kävelytapa jne. auttaa. En aina itsekään tiedä, mikä tukee ihmisen tunnistamista. Vuosikymmenten mittaan oppii myös vähän esittämään, ettei ole niin kiinnostunut ihmisistä kuin esim. kolleegat, vaikka totuus on, ettei ihmisten kasvoista jää yhtään mitään mieleen. Itsellä on aivan hirveitä haasteita ollut työssä, sillä en tunnista opiskelijoita joita opetan. Myös muuttaminen on aika haasteellista, sillä en tunnista uusia naapureita tai kuka on kenenkin kanssa uudessa yhteisössä naimisissa jne. Pikkuhiljaa ihmisten erityispiirteet sitten alkavat "puhutella" tavattaessa ja tilanne helpottuu. En kuitenkaan pysty palauttamaan mieleen ihmisen kasvoja - vain kaikkein läheisimmät muistan kuten miehen ja lapset. En myöskään aina tunnista itseäni esim. ohi kulkiessa kauppojen peileistä. Tämä ei ole mikään tahtokysymys, kuten jotkut luulevat, vaan kyse on jostain neurologisesta poikkeamasta. Muuten esim. muistini on hyvä ja älykkyyteni on tutkitusti korkeaa tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan usein äänestä. Painan myös mieleen jotain yksittäisiä tuntomerkkejä, jos niitä vain on. Mulla menee sellainen 5-10 kertaa ennen kuin alan tuntea ihmisiä, joita näen silloin tällöin. Mutta mä olen asiasta myös hyvin avoin ja sanon suoraan, että mulla on huono kasvomuisti, joten anteeksi jos en tunnista. 90 % on ollut ymmärtäväisiä, kun olen sanonut näin. Jotkut eivät ymmärrä ja loukkaantuu, mutta ei se siitä paremmaksi tule.
Miten sä oikein näet sitten ne ihmiset? Kasvot blurrattuna ?
Sinc
Minä en yksinkertaisesti muista heitä. Minulla on myös huono näkömuisti muutenkin ja huono suuntavaisto. En pärjää missään muistipeleissäkään, lapseni voittivat minut niissä jo tyyliin kolmevuotiaana, enkä todellakaan fuskannut. Kyse ei siis ole pelkästä kasvosokeudesta, vaan siitä, että en muista mitä olen nähnyt. Esimerkkinä uudella työpaikalla aloitettuani yhteistyökumppanista, panin muistiin "iso silmälasipäinen mies", mutta näitä oli kaksi, ja vei muutaman kerran nähdä molemmat oppia erottamaan nämä toisistaan.
Minulla taas on muuten ihan älyttömän hyvä visuaalinen muisti. Muistan aina mitä kenelläkin on ollut milloinkin päällä ja miltä jotkin miljööt ovat näyttäneet tietyllä hetkellä ja millainen kuva kielestä oli ysiluokan bilsankirjassa. Muistipelissä olen voittamaton.
Mutta kasvoja en vaan saa palaamaan mieleeni, vaikka miten yritän. Myös tuo ketjussa mainittu suuntavaisto minulla on surkea, ja reititkin opin tasan yhteen suuntaan eli en siis osaa kulkea niitä ”väärässä” järjestyksessä ennen kuin erikseen opettelen.
Ja jos luulen tunnistavani jonkun jossakin, en todellakaan uskalla tervehtiä ensin. Annan sen toisen tulla minun luokseni.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvosokea. Työskentelin ennen seurakunnalla ja voi että minun oli mahdoton oppia erottamaan mummoja toisistaan. Niillä oli joka toisella punainen, joka toisella sininen tuulipuvun takki, sama kampaus, samanlaiset lasit, geneettisesti samanlainen ulkomuoto... Pyhävaatteissaan kaikki näyttivät vielä ihan erilaisilta kuin arkena. Helpoin oli tunnistaa ihminen auton tai potkukelkan perusteella.
Selvitäkseni lukuisista noloista tilanteista otinkin tavaksi kertoa kaikille, että olen kasvosokea. Yllättävän moni nimittäin loukkaantuu, kun heitä ei tunnisteta. Ajan kanssa ihmisten ääni, vaatetus, puoliso, auto, kävelytyyli jne muodostavat paketin, jolla tunnistan ihmisen tutuissa ympyröissä. Vieraissa ympyröissä en hoksaa mitään.
En ole tunnistanut omaa miestäni marketin viereisessä kassajonossa. Kävelytyylistä tunnistan hänet parhaiten, vaikka olemme olleet yhdessä 15 vuotta.
Elokuvien katsominen on ihan hirveää, jos pääosissa on useampi samanoloinen näyttelijä, esim. tummahiuksisia naisia välillä 35-45v. Tosin suuren luokan näyttelijät, joiden kasvot olen nähnyt mediassa tuhansia kertoja tunnistan paremmin satunnaissa yhteyksissä kuin vaikka omia työkavereita.
Kuulin vasta hiljattain ilmiöstä nimeltä afantasia, eli visuaalisen mielikuvituksen puute. Kärsin myös siitä. Tuntuu, että asialla on paljon yhtäläisyyttä kasvosokeuden kanssa.
Minulla taas visuaalinen mielikuvitus on hyvä, olen hyvä hahmoittamaan kolmeulotteisia juttuja, mutta suuntavaisto puuttuu, samoin kyky tunnistaa automaattisesti oikea ja vasen/länsi ja itä. Kasvosokeus on varmaankin keskivaikea ja samoin en tunnista ihmisiä äänestä joka johtuu uskoakseni siitä että ajatukseni ovat mykkiä, en kuule ääniä pääni sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, täällä yksi kasvosokea! Kiva, että joku on kiinnostunut ja haluaa ymmärtää lisää!
En siis todellakaan tunnista ihmisten kasvoja, luulen, etten oikein osaa päässäni yhdistellä kasvonpiirteitä kokonaisuuksiksi normaalilla tavalla. Myöskin nimimuisti on todella heikko, ja nämä kaksi tekijää yhdessä vaikeuttavat sosiaalisia suhteita jonkin verran.
Minulla on kuitenkin hyvä muisti yksityiskohdille, ja opinkin tunnistamaan ihmisiä niiden perusteella. Tatuoinnit ovat usein luotettavia, koska ne ovat pysyviä (olettaen tietenkin, että ovat näkyvillä). Myös silmälasien avulla olen oppinut muistamaan monia. Joillakin ihmisillä on myös erityisiä kasvojenpiirteitä, esim. kulmakarvojen muoto, poskien muoto, nenän käyryys, silmien väri, hiusraja. Joskus tosin joudun turvautumaan esim. henkilön kampaukseen, vaatteisiin, jopa reppuun (yliopistolla), mutta nämä tietenkin vaihtuvat viikosta toiseen, joten osan ajasta tunnistan ihmisen ja osan ajasta en. Erittäin tutut ihmiset, kuten perheenjäsenet, tunnistan aika luotettavasti, koska olen saanut heistä niin paljon vertailumateriaalia eri tunnetiloissa (vaikuttaa kasvojen muotoon), vaatteissa yms., joten ajan kanssa tilanne paranee vähän.
Tässä on oman kokemukseni mukaan sanottuna se oleellinen, eli että yksityiskohdat ratkaisevat. Silmälasit, erikoiset viikset, erityisesti tummien hiusten hiusrajan muoto, ääni, tietty kampaustapa, yleinen olemus eli kävelytapa jne. auttaa. En aina itsekään tiedä, mikä tukee ihmisen tunnistamista. Vuosikymmenten mittaan oppii myös vähän esittämään, ettei ole niin kiinnostunut ihmisistä kuin esim. kolleegat, vaikka totuus on, ettei ihmisten kasvoista jää yhtään mitään mieleen. Itsellä on aivan hirveitä haasteita ollut työssä, sillä en tunnista opiskelijoita joita opetan. Myös muuttaminen on aika haasteellista, sillä en tunnista uusia naapureita tai kuka on kenenkin kanssa uudessa yhteisössä naimisissa jne. Pikkuhiljaa ihmisten erityispiirteet sitten alkavat "puhutella" tavattaessa ja tilanne helpottuu. En kuitenkaan pysty palauttamaan mieleen ihmisen kasvoja - vain kaikkein läheisimmät muistan kuten miehen ja lapset. En myöskään aina tunnista itseäni esim. ohi kulkiessa kauppojen peileistä. Tämä ei ole mikään tahtokysymys, kuten jotkut luulevat, vaan kyse on jostain neurologisesta poikkeamasta. Muuten esim. muistini on hyvä ja älykkyyteni on tutkitusti korkeaa tasoa.
Oho, hei täällä sama itsen tunnistamisen kanssa! On tosi outoa nähdä oma hahmonsa vaikka valokuvassa, hämmennyn aina että kuka tuo on. En yhtään muista miltä itse näytän, saati sitten että muistaisin muut.
Ihana ketju. Olen aina miettinyt, että olenko jotenkin kehitysvammainen tai muuta, kun tuntuu että kaverit bongailevat joitain julkkiksiakin katukuvasta tuosta vaan ja itse en tunnista edes omaa itseäni peilistä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kasvosokea ja tunnistan yleensä ihmiset äänestä. Elokuvat ja sarjat jostain syystä todella vaikeita seurata. Mun mielestä kaikissa niissä on useampi saman näköinen enkä erota tällöin edes äänestä. Lähipiiri tuskastuu usein mun kanssa minkään katsomiseen, kun putoan kärryiltä koko ajan.
Töissä joudun olemaan tekemisissä ison porukan kanssa ja sanonkin aina jo ekalla tapaamisella, että olen jonkun sortin kasvosokea. Helpottaa kummasti. Esim. opiskelijat oppivat alusta asti aina esittelemään itsensä, kun tulevat juttusille.
Kyllä tämän kanssa pärjää :).
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kasvosokea ei pysty toimimaan yhteiskunnassa. Hän voi työkseen olla varastossa tai arkistossa töissä, kaivaa ojaa, tehdä raksahommia ym. yksin.
Jos joku muu väittää olevansa kasvosokea, hän huijaa.
Miksei voi toimia yhteiskunnassa? Kuinka esim historioitsija ei pärjäisi työssään? Tai puhelinmyyjänä, tai kirurgina, tai kotiäitinä, maanviljelijänä, taidemaalarina, valokuvaajana, kirjailijana, puhtaaksikirjoittajana, kääntäjänä, ekonomina jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kasvosokea ja tunnistan yleensä ihmiset äänestä. Elokuvat ja sarjat jostain syystä todella vaikeita seurata. Mun mielestä kaikissa niissä on useampi saman näköinen enkä erota tällöin edes äänestä. Lähipiiri tuskastuu usein mun kanssa minkään katsomiseen, kun putoan kärryiltä koko ajan.
Töissä joudun olemaan tekemisissä ison porukan kanssa ja sanonkin aina jo ekalla tapaamisella, että olen jonkun sortin kasvosokea. Helpottaa kummasti. Esim. opiskelijat oppivat alusta asti aina esittelemään itsensä, kun tulevat juttusille.
Kyllä tämän kanssa pärjää :).
Sama, meillä mies on tottunut että sotaleffoissa yms missä ei ole toivoakaan tunnistaa ketään vaatteissa, on niin tottunut että joutuu kertomaan kuka on kuka.
Itse olen myös ottanut avoimen asenteen, harva loukkaantuu kun olen kertonut olevani kasvosokea ja että en tunnista välttämättä tuttuakaan.
Tunnistan ihmiset kävelytyylistä, äänestä, hiuksista ja koirista, joskus parrasta. Naamat ovat kaikilla samanlaiset. En tunnista edes omaa äitiäni esim. jos tulee kadulla vastaan. Olen joutunut kymmeniä kertoja todella noloihin tilanteisiin kasvosokeuden takia. Onneksi mies on ihan vastakohta ja kasvotuntemus hänellä ihan ilmiömäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverit tunnistan siitä, että ovat työpaikalla. Naapurin tunnistan siitä, että on tontillaan; kaupassa en tuntenut. Toisen naapurin tunnistan siitä, että ajaa traktorilla. Kerran isänsä ajoi ja sekaisinhan se sitten meni. Anopin tunnistan siitä, että on kotitalossaan tai sen pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kasvosokea ei pysty toimimaan yhteiskunnassa. Hän voi työkseen olla varastossa tai arkistossa töissä, kaivaa ojaa, tehdä raksahommia ym. yksin.
Jos joku muu väittää olevansa kasvosokea, hän huijaa.
Esimerkiksi tunnettu neurologi ja tietokirjailija Oliver Sacks oli umpikasvosokea. Hän ei myöskään kyennyt suunnistamaan ollenkaan, eksyi matkalla töihin suunnilleen joka päivä.
Ei tunnistanut omaakaan naamaansa. Kertoi, että useammankin kerran tervehti hississä ihmistä, jonka tajusi sitten omaksi peilikuvakseen.
Silti pärjäsi elämässään erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Koen ulkonäön jotenkin niin, ettei kukaan näytä vain yhdenlaiselta, vaan ikään kuin ihmisillä olisi monet kasvot, jatkuvasti vaihtuvat. Tunnistan helpommin olemuksen perusteella.[/quote]
Sama juttu. Ihminen on aina eri näköinen eri kulmasta, liikkuessaan, valokuvassa jne. Olen miettinyt, tunnistanko julkkikset taviksia helpommin siksi, että he osaavat usein poseerata se "paras puoli" kameraan päin, eli luoda itsestään ikonisen muistijäljen.
Ennen kuin kuulin kasvosokeudesta, luulin että minulla on joku kehonkuvan häiriö, koska omat kasvotkin näyttävät niin erilaisilta eri päivinä ja eri ympäristössä. Saati sitten ne muiden ottamat valokuvat itsestä. En aina ole tunnistanut itseäni niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kasvosokea ei pysty toimimaan yhteiskunnassa. Hän voi työkseen olla varastossa tai arkistossa töissä, kaivaa ojaa, tehdä raksahommia ym. yksin.
Jos joku muu väittää olevansa kasvosokea, hän huijaa.
Esimerkiksi tunnettu neurologi ja tietokirjailija Oliver Sacks oli umpikasvosokea. Hän ei myöskään kyennyt suunnistamaan ollenkaan, eksyi matkalla töihin suunnilleen joka päivä.
Ei tunnistanut omaakaan naamaansa. Kertoi, että useammankin kerran tervehti hississä ihmistä, jonka tajusi sitten omaksi peilikuvakseen.
Silti pärjäsi elämässään erinomaisesti.
Minäkin olen kaupassa joitakin kertoja nähnyt ihmisen, jolla on ihan samanlaiset vaatteet kuin itselläni. Jossain vaiheessa olen hoksannut, että sehän on mun peilikuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuvittelen hollywood-näyttelijät Mark Wahlbergin ja Matt Damonin vierekkäin, niillä on tismalleen sama naama.
Vierailija kirjoitti:
Kun kuvittelen hollywood-näyttelijät Mark Wahlbergin ja Matt Damonin vierekkäin, niillä on tismalleen sama naama.
Katso kuvapareja netistä. Eivät näytä samalta.
Siinähän se. Kun ei tunnista :)
Onneksi monilla on tunnistettava tyyli, esim. vaatteissa tai jossain muussa. Niistä voi päätellä.
Vähän noloa tietenkin joskus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista miestäni tai sisaruksiani, jos näen heidät jossain yllättävässä paikassa. Tunnistan ihmiset äänestä, kävelytyylistä, fyysisestä olemuksesta ja tyylistä. Jossain uudessa tilanteessa painan mieleeni yhden ominaisuuden, josta muistan ihmiset. En siis tervehdi ensimmäisenä ketään. Harvoin on niin paljon aikaa tarkkailla, että ehtisi päätellä jonkun olevan tuttu varmuudella. Nuorempana yritin ja moikkailin etäisesti tutulta vaikuttavia ihmisiä, jotka eivät olleetkaan tuttuja.
Huwittavaa. Mä muistan ihmisten kasvoja, jotka olen nähnyt 15-20 vuotta sitten, jos satun näkemään uudestaan jossakin .. ;)
Sincc
Tää on sitten väärä ketju sulle :D
Saako ketjuissa olla aina vaan samanlaiset ihmiset ?
Eiköhän siinä ole asteita.