Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä KASVOSOKEITA? Miten tunnistatte ihmiset?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä nyt jlauta luulis pituudesta, hiusten väristä, jalkojen tai käsien koosta, tissien koosta jne ..
Tunnistavan ihmisen, jos ei kasvoista tunnista. En minäkään erota koiria kasvoista, mutta kyllähän ne eri koirat silti erottaa toisistaan.
Kun käyttää vain JÄRKEÄÄN !
-Sinkkiş
Käyttääkö joku mies miesten kenkiä, tai no eihän sitä enää nykyään tiedä ;)
Valitettavasti aika monet noista mainitsemistasi ominaisuuksista ei ole kovinkaan yksilöllisiä. Aika monella naisella on esim. jalankoko 38 ja pituus siinä 165 cm tienoilla. Lisäksi harva pystyy varmaan erottamaan, onko jalankoko oikeasti 38 vai kenties 37 vai 39. Samoin pituudesta on vaikeaa havaita muutamien senttien tai sentin puolikkaiden eroja, varsinkin, kun tähän on vaikutusta esim. kengillä. Hiustenväri toimii joskus, mutta sitäkin voi helposti muuttaa.
Myös tuo sinun koiravertauksesi on aika huvittava. Sanot, että erotat koirat toisistaan. Tarkoitatko tällä, että erotat susikoiran chihuahuasta vai että erotat kaksi saksanpaimenkoiraa toisistaan? Kyllä, ihmisistä on varmaan aika helppoa erottaa esim. aasialainen henkilö afrikkalaisesta, mutta miten sitten erottaa yhden aasialaisen miljoonien joukosta? (toivottavasti tämä kommentti ei vaikuta rasistiselta, en sitä niin tarkoittanut)
Varmaan monesta asiasta pällli.
Hartijoiden koko. Hiusten väri ja pituus. Käsistä. Jaloista. Pukeutumisesta. Pituudesta. Kynsistä. Koruista.
Ihonväristä. (valkoisillakin eroa) Luomista, Pisamista, Nenästä
Kai nyt jugolauta noista alkaa jo erottamaan !
Sinc
No en minä ainakaan kenenkään naapureiden tai lasten kavereiden vanhempien luomia ja hartioiden kokoa ala ihmettelemään, saati jalkoja. Yksi huomiotaherättävän pitkä mies on lasten kavereiden isissä ja hänet kyllä tunnistan, samoin kuin yhden oikein pikkuisen äidin, mutta tämä mokoma pitää aina korkokenkiä ja sulautuu siksi paremmin keskimassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteista, äänestä, kävelytyylistä, hiuksista.. joskus en tunnista ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista miestäni tai sisaruksiani, jos näen heidät jossain yllättävässä paikassa. Tunnistan ihmiset äänestä, kävelytyylistä, fyysisestä olemuksesta ja tyylistä. Jossain uudessa tilanteessa painan mieleeni yhden ominaisuuden, josta muistan ihmiset. En siis tervehdi ensimmäisenä ketään. Harvoin on niin paljon aikaa tarkkailla, että ehtisi päätellä jonkun olevan tuttu varmuudella. Nuorempana yritin ja moikkailin etäisesti tutulta vaikuttavia ihmisiä, jotka eivät olleetkaan tuttuja.
Huwittavaa. Mä muistan ihmisten kasvoja, jotka olen nähnyt 15-20 vuotta sitten, jos satun näkemään uudestaan jossakin .. ;)
Sincc
Siis, että esim. kerran olen nähnyt ..
Sincc
Jotkut olen nähnyt tosin pari kertaa, kun matrixin robot tuppaa toistamaan samoja päiwiä, ja olemaan samoisa paikoissa ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan usein äänestä. Painan myös mieleen jotain yksittäisiä tuntomerkkejä, jos niitä vain on. Mulla menee sellainen 5-10 kertaa ennen kuin alan tuntea ihmisiä, joita näen silloin tällöin. Mutta mä olen asiasta myös hyvin avoin ja sanon suoraan, että mulla on huono kasvomuisti, joten anteeksi jos en tunnista. 90 % on ollut ymmärtäväisiä, kun olen sanonut näin. Jotkut eivät ymmärrä ja loukkaantuu, mutta ei se siitä paremmaksi tule.
Miten sä oikein näet sitten ne ihmiset? Kasvot blurrattuna ?
Sinc
Minä en yksinkertaisesti muista heitä. Minulla on myös huono näkömuisti muutenkin ja huono suuntavaisto. En pärjää missään muistipeleissäkään, lapseni voittivat minut niissä jo tyyliin kolmevuotiaana, enkä todellakaan fuskannut. Kyse ei siis ole pelkästä kasvosokeudesta, vaan siitä, että en muista mitä olen nähnyt. Esimerkkinä uudella työpaikalla aloitettuani yhteistyökumppanista, panin muistiin "iso silmälasipäinen mies", mutta näitä oli kaksi, ja vei muutaman kerran nähdä molemmat oppia erottamaan nämä toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänestä (korkeus ja sointiväri yms), sekä tavasta liikkua tai elehtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan usein äänestä. Painan myös mieleen jotain yksittäisiä tuntomerkkejä, jos niitä vain on. Mulla menee sellainen 5-10 kertaa ennen kuin alan tuntea ihmisiä, joita näen silloin tällöin. Mutta mä olen asiasta myös hyvin avoin ja sanon suoraan, että mulla on huono kasvomuisti, joten anteeksi jos en tunnista. 90 % on ollut ymmärtäväisiä, kun olen sanonut näin. Jotkut eivät ymmärrä ja loukkaantuu, mutta ei se siitä paremmaksi tule.
Miten sä oikein näet sitten ne ihmiset? Kasvot blurrattuna ?
Sinc
Minä en yksinkertaisesti muista heitä. Minulla on myös huono näkömuisti muutenkin ja huono suuntavaisto. En pärjää missään muistipeleissäkään, lapseni voittivat minut niissä jo tyyliin kolmevuotiaana, enkä todellakaan fuskannut. Kyse ei siis ole pelkästä kasvosokeudesta, vaan siitä, että en muista mitä olen nähnyt. Esimerkkinä uudella työpaikalla aloitettuani yhteistyökumppanista, panin muistiin "iso silmälasipäinen mies", mutta näitä oli kaksi, ja vei muutaman kerran nähdä molemmat oppia erottamaan nämä toisistaan.
Itselläni ihan sama, näen kyllä kasvot, mutten kykene muistamaan niitä. Suuntavaisto itsellänikin on ihan olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan usein äänestä. Painan myös mieleen jotain yksittäisiä tuntomerkkejä, jos niitä vain on. Mulla menee sellainen 5-10 kertaa ennen kuin alan tuntea ihmisiä, joita näen silloin tällöin. Mutta mä olen asiasta myös hyvin avoin ja sanon suoraan, että mulla on huono kasvomuisti, joten anteeksi jos en tunnista. 90 % on ollut ymmärtäväisiä, kun olen sanonut näin. Jotkut eivät ymmärrä ja loukkaantuu, mutta ei se siitä paremmaksi tule.
Miten sä oikein näet sitten ne ihmiset? Kasvot blurrattuna ?
Sinc
Minä en yksinkertaisesti muista heitä. Minulla on myös huono näkömuisti muutenkin ja huono suuntavaisto. En pärjää missään muistipeleissäkään, lapseni voittivat minut niissä jo tyyliin kolmevuotiaana, enkä todellakaan fuskannut. Kyse ei siis ole pelkästä kasvosokeudesta, vaan siitä, että en muista mitä olen nähnyt. Esimerkkinä uudella työpaikalla aloitettuani yhteistyökumppanista, panin muistiin "iso silmälasipäinen mies", mutta näitä oli kaksi, ja vei muutaman kerran nähdä molemmat oppia erottamaan nämä toisistaan.
No ei oo helppoo.
-Sinkkiş
En oo kasvosokea mutta huono muistamaan ihmisiä silti, varsinkin jos tuttavuus kestää vain lyhyen ajan, kasvot häipyvät mielestä. Meillä esimerkiksi käy työpaikalla harjoittelijoita ympäri vuoden enkä tunnista heitä enää harjoittelun jälkeen ellei tyypillä ole ollut esimerkiksi erikoisesti värjätyt hiukset tai persoonallinen tyyli. Ihmiset on mielestäni usein tosi samannäköisiä, esimerkiksi tietyntyyliset vaaleat naiset ovat kaikki silmiini kuin kopioita toisistaan, pukeutuvat samalla tavalla, meikkaavat hillitysti ja hiuksetkin on sitä samaa vaaleaa sävyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melko kasvosokea. En tunnista ihmisiä kaduilla tai työelämässä, ellei heissä ole jotain ihan erityistä, joka jää mieleen ja kiinnittää huomion.
Telkkarissa esim leffojen katsominen on mulle vähän sekavaa, koska menen sekaisin henkilöistä. Kysyn mieheltä koko ajan, että kuka toi on, kuka toi sitten on.. jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko kasvosokea. En tunnista ihmisiä kaduilla tai työelämässä, ellei heissä ole jotain ihan erityistä, joka jää mieleen ja kiinnittää huomion.
Telkkarissa esim leffojen katsominen on mulle vähän sekavaa, koska menen sekaisin henkilöistä. Kysyn mieheltä koko ajan, että kuka toi on, kuka toi sitten on.. jne.
Liittyykö suuntavaisto tähän samaan? Mulla se on myös olematon. En hahmota suuntia.
Olisin maailman huonoin salainen agentti tai poliisi... 😀 En tietäisi mihin suuntaan rosvo meni ja voisin jutella sen kanssa uudelleen ja uudelleen tietämättä, kuka se on 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taas on erittäin hyvä kasvomuisti, mutta huono nimimuisti.
En muista miten joku perheenjäsen tai tuttu on pukeutunut vaikka eilen tai tänään.
Miten muka joku kasvosokea sitten ylipäätään voi pukeutumisesta tms. muistaa ihmisen?
Kavosokeus taitaa olla pelkkää epäkohteliaisuutta, en usko koko asiaan.
Olen kasvosokea. Työskentelin ennen seurakunnalla ja voi että minun oli mahdoton oppia erottamaan mummoja toisistaan. Niillä oli joka toisella punainen, joka toisella sininen tuulipuvun takki, sama kampaus, samanlaiset lasit, geneettisesti samanlainen ulkomuoto... Pyhävaatteissaan kaikki näyttivät vielä ihan erilaisilta kuin arkena. Helpoin oli tunnistaa ihminen auton tai potkukelkan perusteella.
Selvitäkseni lukuisista noloista tilanteista otinkin tavaksi kertoa kaikille, että olen kasvosokea. Yllättävän moni nimittäin loukkaantuu, kun heitä ei tunnisteta. Ajan kanssa ihmisten ääni, vaatetus, puoliso, auto, kävelytyyli jne muodostavat paketin, jolla tunnistan ihmisen tutuissa ympyröissä. Vieraissa ympyröissä en hoksaa mitään.
En ole tunnistanut omaa miestäni marketin viereisessä kassajonossa. Kävelytyylistä tunnistan hänet parhaiten, vaikka olemme olleet yhdessä 15 vuotta.
Elokuvien katsominen on ihan hirveää, jos pääosissa on useampi samanoloinen näyttelijä, esim. tummahiuksisia naisia välillä 35-45v. Tosin suuren luokan näyttelijät, joiden kasvot olen nähnyt mediassa tuhansia kertoja tunnistan paremmin satunnaissa yhteyksissä kuin vaikka omia työkavereita.
Kuulin vasta hiljattain ilmiöstä nimeltä afantasia, eli visuaalisen mielikuvituksen puute. Kärsin myös siitä. Tuntuu, että asialla on paljon yhtäläisyyttä kasvosokeuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä äänestä ja kävelytyylistä tunnistan ihmiset. Lisäksi jotkin yksityiskohdat painuvat mieleeni, esimerkiksi ihastukseni tunnistan kulmakarvojen muodosta ja yhden läheisen ystäväni erikoisista hampaista. Noin muuten en kykene palauttamaan heidän kasvojani mieleeni vaikka miten yritän.
Ja toinen mitä en hahmota, on ihmisen koko. Sekä pituus että muoto ovat minulle ihan arvailun varassa. Pidän kaikkia aina samankokoisena kuin olen itse. Meillä töissä joskus viitattiin ”siihen pitkään poikaan” ja piti erikseen kysyä, että ketä he sillä tarkoittivat. Kertoivat tyypin pituudeksi 195 ja itse en ollut koskaan ajatellut sen juuri itseäni (167) pidempi olleen, jos siis olisin sen kokoa edes ajatellutkaan.
Ihmiset oppii kyllä erottamaan toisistaan, kunhan ne pysyvät omassa kontekstissaan. Töissä tiedän, keitä siellä on, ja kykenen tunnistamaan ne. Kun työkaveri tuleekin kaupassa vastaan, katson täysin läpi ja kävelen ohi.
Ja miehet ovat muuten jostakin syystä vielä hankalampia tunnistaa kuin naiset. Jotenkin kaikki miehet näyttävät ihan samalta, vaikka miten tuijottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on erittäin hyvä kasvomuisti, mutta huono nimimuisti.
En muista miten joku perheenjäsen tai tuttu on pukeutunut vaikka eilen tai tänään.
Miten muka joku kasvosokea sitten ylipäätään voi pukeutumisesta tms. muistaa ihmisen?
Kavosokeus taitaa olla pelkkää epäkohteliaisuutta, en usko koko asiaan.
Oletko pistänyt merkille, että useimmilla ihmisillä on vuodenaikaa kohden yhdet tai kahdet ulkovaatteet? Kasvosokeana olen tämän huomannut ja painanut mieleen. Tietenkin olisi kiva muistaa niitä kasvonpiirteitä mutta onpahan edes jotain ulkoista mihin tarttua muistin tueksi. En tee tätä tietoisesti vaan jostain ne muistikuvat pitää kasata. Ääni ja liikkeet ovat tosin itselle ne vahvimmat muistiavut.
Etenkin vanhempi väki käyttää samoja takkeja vuodesta toiseen. Sitten on vielä jokaisen oma tyyli: Pirkolla on aina violettia päällä, kun taas Arja tykkää pukeutua punaiseen. Heikillä on aina Fredriksonin lippis ja Markku on käyttänyt samanmallisia silmälaseja vuosikymmeniä. Ongelmia tulee, jos Markku vaihtaa lasit moderneihin tai kasvattaa parran.
Nuorempien kohdalla on helppo muistaa tatuoinnit ja lävistykset, tai muuten persoonallinen ulkonäkö kuten vaikka karkkiväriset hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista miestäni tai sisaruksiani, jos näen heidät jossain yllättävässä paikassa. Tunnistan ihmiset äänestä, kävelytyylistä, fyysisestä olemuksesta ja tyylistä. Jossain uudessa tilanteessa painan mieleeni yhden ominaisuuden, josta muistan ihmiset. En siis tervehdi ensimmäisenä ketään. Harvoin on niin paljon aikaa tarkkailla, että ehtisi päätellä jonkun olevan tuttu varmuudella. Nuorempana yritin ja moikkailin etäisesti tutulta vaikuttavia ihmisiä, jotka eivät olleetkaan tuttuja.
Huwittavaa. Mä muistan ihmisten kasvoja, jotka olen nähnyt 15-20 vuotta sitten, jos satun näkemään uudestaan jossakin .. ;)
Sincc
Tää on sitten väärä ketju sulle :D
Vierailija kirjoitti:
Äänestä (korkeus ja sointiväri yms), sekä tavasta liikkua tai elehtiä.
Minä tunnistan äänestä hyvin, mutta kasvojen kanssa on ongelmia. Joskus joku neuvoi mielessään piiirtämään Z-kirjaimen ihmisen kasvoille, hiusrajasta alkaen, ja sitten tarkkailemaan mihin kohtaan kirjainta osuu mikin kohta kasvoista. Se auttaa jonkin verran.
Oikeasti kasvosokea ei pysty toimimaan yhteiskunnassa. Hän voi työkseen olla varastossa tai arkistossa töissä, kaivaa ojaa, tehdä raksahommia ym. yksin.
Jos joku muu väittää olevansa kasvosokea, hän huijaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvosokea. Työskentelin ennen seurakunnalla ja voi että minun oli mahdoton oppia erottamaan mummoja toisistaan. Niillä oli joka toisella punainen, joka toisella sininen tuulipuvun takki, sama kampaus, samanlaiset lasit, geneettisesti samanlainen ulkomuoto... Pyhävaatteissaan kaikki näyttivät vielä ihan erilaisilta kuin arkena. Helpoin oli tunnistaa ihminen auton tai potkukelkan perusteella.
Selvitäkseni lukuisista noloista tilanteista otinkin tavaksi kertoa kaikille, että olen kasvosokea. Yllättävän moni nimittäin loukkaantuu, kun heitä ei tunnisteta. Ajan kanssa ihmisten ääni, vaatetus, puoliso, auto, kävelytyyli jne muodostavat paketin, jolla tunnistan ihmisen tutuissa ympyröissä. Vieraissa ympyröissä en hoksaa mitään.
En ole tunnistanut omaa miestäni marketin viereisessä kassajonossa. Kävelytyylistä tunnistan hänet parhaiten, vaikka olemme olleet yhdessä 15 vuotta.
Elokuvien katsominen on ihan hirveää, jos pääosissa on useampi samanoloinen näyttelijä, esim. tummahiuksisia naisia välillä 35-45v. Tosin suuren luokan näyttelijät, joiden kasvot olen nähnyt mediassa tuhansia kertoja tunnistan paremmin satunnaissa yhteyksissä kuin vaikka omia työkavereita.
Kuulin vasta hiljattain ilmiöstä nimeltä afantasia, eli visuaalisen mielikuvituksen puute. Kärsin myös siitä. Tuntuu, että asialla on paljon yhtäläisyyttä kasvosokeuden kanssa.
Kuulin nyt myös ensi kertaa afantasiasta. Mielenkiintoista! Minulla on lievää kasvosokeutta, mutta ei afantasiaa.
Koen ulkonäön jotenkin niin, ettei kukaan näytä vain yhdenlaiselta, vaan ikään kuin ihmisillä olisi monet kasvot, jatkuvasti vaihtuvat. Tunnistan helpommin olemuksen perusteella.
En tunnista miestäni tai sisaruksiani, jos näen heidät jossain yllättävässä paikassa. Tunnistan ihmiset äänestä, kävelytyylistä, fyysisestä olemuksesta ja tyylistä. Jossain uudessa tilanteessa painan mieleeni yhden ominaisuuden, josta muistan ihmiset. En siis tervehdi ensimmäisenä ketään. Harvoin on niin paljon aikaa tarkkailla, että ehtisi päätellä jonkun olevan tuttu varmuudella. Nuorempana yritin ja moikkailin etäisesti tutulta vaikuttavia ihmisiä, jotka eivät olleetkaan tuttuja.