Lue keskustelun säännöt.
VELAT: Miten anoppinne suhtautuu ratkaisuunne?
27.02.2014 |
Anoppini hieroo aviomieheni siskon lasta kasvoilleni ja vihjailee, ettei lapseton ymmärrä elämästä mitään. Aloitti tekopyhän piilovittuilun myös muista elämäni ratkaisuista ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Välimme eivät ole kovin avoimet, kaikki on yhtä kiertelyä ja kaartelua anopin tyyliin.
Juuri nyt emme ole minun aloitteestani puheväleissä, mutta vihan leimahduksen laannuttua yritän korjata välejämme mieheni vuoksi.
Miten teillä?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:22"]
Mitä närkästymisen syytä tuossa on? En ymmärrä.
Ei kai siinä nyt mitään ole jos lasta eteesi laitetaan. Kai vanha nainen saa toivoa että hänen lapsensa saisi lapsia? Lapsi on useimmille rikkaus ja rakkaus. Vai pitääkö heidät laittaa piiloon jotta miniä ei pahastuisi?
Onko hän anoppi vai anoppi-kokelas, eli oletteko naimisissa?
Jos ette ole niin hän tulkitsee asian niin että poika ei ole tuosta naisesta varma, koska ei ole vihillekään vienyt, että voi, voi! Hyvät vuodet valuvat hukkaan kun tuossa vaan olla kituuttavat, myöhäistä se on isäksi tulla 50 vuotiaana, voi tulla mutta ei silloin jaksa olla niin aktiivinen mitä pikkulapset edellyttävät.
Hän ymmärtää elämästä paljon enemmän kuin sinä, mutta ole vaan trendikäs vela ja hauku häntä. Syyhän oli ettei hän kunnioita sinua eikä toimi niinkuin sinä haluat. Voi pientä mieltäsi.
Minä en koskaan äänestä lapsetonta ihmistä, enkä paljon kuuntele muutenkaan. Maailma on niin erilainen, lapselliset ovat paljon laajakatseisempia ja vähemmän itsekkäitä. Onnea valitsemallesi tielle.
[/quote]
No, sinä ainakin tunnut hyvinkin kapeakatseiselta ja erittäin itsekkäältä ja itsekeskeiseltä. Sorry vaan.
[/quote]
Mulle tuli mieleen, että hän on yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:30"]
Onko miehesi sanonut äidilleen ettei HÄN halua lapsia vai onko sanonut että SINÄ et halua lapsia?
Jos anoppi luulee että lapsettomuus on vain sinun valintasi ja pojan rakkaus sinuun estää isäksi tulon!
Eli ovatko äiti ja poika puhuneet asiasta ja mitä ovat puhuneet?
[/quote]
Eivät ole puhuneet. Mieheni ei osaa puhua vaikeista asioista ellei keskustelukumppani ohjaa ja kannusta ja hänen äitinsä on samanlainen kiertelijä ja kaartelija. Se tässä minuakin ärsyttää.
[/quote]
Anoppi vihjaili kerran, että olisi mukava nähdä pojan jälkeläinen. En sanonut mitään eikä aiheeseen sen koommin palattu, ellei erään lapsenlapsenlapsen vauvakuva-albumin pakkoselaamista lasketa. Sadannen samanlaisen kuolaamiskuvan jälkeen alkoi tympiä. En ole ikinä halunnut lapsia tai potenut vauvakuumetta. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 15:59"]
En itseasiassa tiedä. En ole ajatellut, että minun pitäisi erityisesti kysyä anoppini mielipidettä lisääntymisasioihimme. Onneksi hän on ymmärtänyt olla kommentoimatta niitä oma-aloitteisesti. Hänen näkemyksensä kun on yhtä yhdentekevä kuin muidenkin ulkopuolisten.
[/quote]
Aika itsekästä tämä. Ai että anopin mielipide OMISTA LAPSENLAPSISTAAN on yhdentekevä??? Ei ihme jos välit veloilla on anoppeihin huonot, kun kunnioitusta aviomiehen omaan äitiin ei ole tuon vertaa.
Minä ainakin haluan lapsenlapsia elämää rikastamaan sitten kun poikani kasvaa aikuiseksi, ja vaikea on sanoin kuvata sitä pettymystä minkä tuntisin, jos miniän itsekäs mielipide painaisi enemmän vaakakupissa kuin isoäidin. Etenkin kun poikani on ainokaiseni, jos olisi useampia lapsia, voisin ehkä suhtautua suopeammin velaankin.
Nykyajan ongelma on se, että vanhempia ja perhettä ei kunnioiteta lainkaan. Minun äitini ei olisi ikinä kehdannut kihlattunsa äidin tavatessaan paukauttaa, että häntäpä ei satu lasten tekeminen kiinnostamaan, ja kuole vaan yksinäisyyteen ilman isoäitiyden tuomaa onnea, luuska!
[/quote]
Eli lapsia on PAKKO tehdä, ettei anopista tule yksinäinen. Tsiisus, hanki aivot. Itse olen ihan lapsellinen ja onnellinen tällä tiellä, mut ei kenelläkään ole oikeutta arvostella toisen lapsettomuutta/lasten hankkimista. Kyse on ihan ydinperheen omasta asiasta.
Käly ja miehen veli on veloja. Anopin suhtautuminen on minusta OK, mutta ongelmia tuo se, että jos anoppi ostaa meidän tai tyttärensä lapsille jotain, haluaa käly saman summan rahaa heidän perheeseen. Jotenkin hullua, että kun lapsenlapsi saa 5 euron foliopallon, pitäisi antaa miniälleen sama summa rahaa, ettei "ketään syrjittäisi valintojensa takia"
Eipä ole ikinä kauheasti kiinnostanut jonkun suhtautuminen... joskus kaksvitosena appiukko kyllä katsoi aiheelliseksi haukkua mut aivan lyttyyn.
Nykyisen miehen kanssa tavattiin vasta niin kypsällä iällä että turha odottaa perheenlisäystä. Miehen siskoilla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-anoppi ei aikoinaan sanonut mitään. Kun mies pari vuotta sitten jätti minut ja samantien vietettiin uuden liiton ja vauvan syntymisen juhlaa, oli anoppi kuulemma sanonut, että Jumala kuulee rukoukset.
Anoppini on tosi tyytyväinen, kun minulla ei ole omia lapsia. Nyt minulla on enemmän aikaa ja voimia hoivata ensimmäisen, tasapainottoman miniän lasta, jota äiti laiminlöi. Mieheni lapsi asuu siis meillä, itse olen vela. Anoppini on suuri fanini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 15:59"]
En itseasiassa tiedä. En ole ajatellut, että minun pitäisi erityisesti kysyä anoppini mielipidettä lisääntymisasioihimme. Onneksi hän on ymmärtänyt olla kommentoimatta niitä oma-aloitteisesti. Hänen näkemyksensä kun on yhtä yhdentekevä kuin muidenkin ulkopuolisten.
[/quote]
Aika itsekästä tämä. Ai että anopin mielipide OMISTA LAPSENLAPSISTAAN on yhdentekevä??? Ei ihme jos välit veloilla on anoppeihin huonot, kun kunnioitusta aviomiehen omaan äitiin ei ole tuon vertaa.
Minä ainakin haluan lapsenlapsia elämää rikastamaan sitten kun poikani kasvaa aikuiseksi, ja vaikea on sanoin kuvata sitä pettymystä minkä tuntisin, jos miniän itsekäs mielipide painaisi enemmän vaakakupissa kuin isoäidin. Etenkin kun poikani on ainokaiseni, jos olisi useampia lapsia, voisin ehkä suhtautua suopeammin velaankin.
Nykyajan ongelma on se, että vanhempia ja perhettä ei kunnioiteta lainkaan. Minun äitini ei olisi ikinä kehdannut kihlattunsa äidin tavatessaan paukauttaa, että häntäpä ei satu lasten tekeminen kiinnostamaan, ja kuole vaan yksinäisyyteen ilman isoäitiyden tuomaa onnea, luuska!
[/quote]
Eli lapsia on PAKKO tehdä, ettei anopista tule yksinäinen. Tsiisus, hanki aivot. Itse olen ihan lapsellinen ja onnellinen tällä tiellä, mut ei kenelläkään ole oikeutta arvostella toisen lapsettomuutta/lasten hankkimista. Kyse on ihan ydinperheen omasta asiasta.
[/quote]
"Hanki aivot", no todellakin olet lapsellinen, kuten kerroit.
Kyllä minusta perhe on tiimi, jossa velvollisuudet muita perheenjäseniä kohtaan on pidettävä. Minä olen kasvattanut poikani, ruokkinut ja vaatettanut, ja vastavuoroisesti odotan että poika huolehtii minusta vanhuuden päivillä. "Ydinperhe" on typerä uudenaikainen sana, jopa halventava, jota käytetään oikeuttamaan omien vanhempien kohteleminen miten sattuu. Minä en lakkaa kuulumasta poikani perheeseen sitten kun hän (toivottavasti) esittelee minulle ihanan miniäkokelaan, päinvastoin otan miniän innolla uudeksi osaksi perhettämme.
Todella törkeä väite ettei muka omaa äitiä pitäisi lainkaan ajatella heti kun löytää itselleen naisen.
Ei aavistustakaan. En ole ajatellut, että lisääntymisasiamme kuuluisivat hänelle millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aavistustakaan. En ole ajatellut, että lisääntymisasiamme kuuluisivat hänelle millään tavalla.
Anoppi paapoo miehen lapsia tämän ekasta liitosta ja on varmaan tyytyväinen, kun minä en lisäänny.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:48"]
Mies on perheensä vanhin lapsi, minä taas nuorin. Ikää molemmilla 30. Minun perheeltäni ei ole tullut minkäänlaista painostusta lastenhankintaan, joten on ollut helppo kertoa avoimesti, ettei meille ole tulossakaan lapsia. Ainoastaan kerran veljeni kysyi minulta, haluaisinko kuitenkin, että he laittavat kalliit vaununsa säilöön minua varten sen sijaan, että myisivät eteenpäin. Luultavasti vanhempieni on ollut helppo olla suhtautumatta lapsettomuuteemme mitenkään, koska heillä kuitenkin on jo pari lastenlasta.
Miehen vanhemmat sen sijaan painostavat ja utelevat ainakin kerran kuussa, vaikka olemme yhdessä kertoneet, ettemme tahdo lapsia, joten kyse ei ole siitä, että mies olisi sanonut että ainoastaan minä en halua lapsia. Miehen serkkujen lapsiperheonnea markkinoidaan meille kuin pahemmassakin pyramidihuijauksessa ja anoppi lähettää sähköpostiin ilmoituksia lähistöllä kaupan olevista perheasunnoista, jotta muuttaisimme lähemmäs ja anoppi pääsisi lastenhoitoavuksi. Siis tämän lastenhoitoapujutun on sanonut ihan ääneenkin.
Olemme muuttamassa miehen töiden takia pois Suomesta ainakin viideksi vuodeksi. Anopin reaktio tähänkin oli, että onkohan se kannattavaa, kun siellä ulkomailla ei ole saatavilla lastenhoitoapuakaan sukulaisista niin helposti kuin täällä.
Oletan, että tilanne helpottaa siltäkin puolelta siinä vaiheessa, kun miehen sisarukset alkavat saada lapsia. Ikävä kyllä ikäero vanhimman ja kahden seuraavan välillä on sen verran iso, että varmaan pari vuotta joudutaan vielä olemaan pommituksessa.
[/quote]
Miten sä voit velana käyttää toisista ihmisistä ilmaisua KUN MIEHEN SISARUKSET ALKAVAT SAAMAAN LAPSIA? Onko siitä jotain takeita?
[/quote]
Eikö anopitkin pidä lasten saamista varmana?