Lue keskustelun säännöt.
VELAT: Miten anoppinne suhtautuu ratkaisuunne?
27.02.2014 |
Anoppini hieroo aviomieheni siskon lasta kasvoilleni ja vihjailee, ettei lapseton ymmärrä elämästä mitään. Aloitti tekopyhän piilovittuilun myös muista elämäni ratkaisuista ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Välimme eivät ole kovin avoimet, kaikki on yhtä kiertelyä ja kaartelua anopin tyyliin.
Juuri nyt emme ole minun aloitteestani puheväleissä, mutta vihan leimahduksen laannuttua yritän korjata välejämme mieheni vuoksi.
Miten teillä?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 12:54"]
Olen samaa mieltä anopin kanssa siitä, ettei lapseton ajattele maailmasta samalla tavalla kuin ihminen jolla on lapsia.
Mutta eipä siitä tarvitse päätään aukoa kenellekään. Voi sen sanoa rakentavamminkin, jos ylipäänsä tulee tarvetta sanoa asiasta.
[/quote]
On eri asia ajatella ja sanoa ääneen. Itselleni tuli sellainen olo, ettei anoppini kunnioita minua jos en tee hänelle lastenlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi olisi tyytyväinen jos olisin vela. Kunpa anoppeja voisi vaihtaa.
Oih, onneksi poikani vaihtoi jäykkäluoteisen VELA-vaimonsa yhden lapsen yh-äitiin. Ovat saaneet kaksi yhteistä lastakin. Hyvä ja sopivasti kokenut äiti tuo uudehko miniäni on.
Onneksi minun ei tarvitse enää suhtautua!
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 12:58"]
Mun anoppi olisi tyytyväinen jos olisin vela. Kunpa anoppeja voisi vaihtaa.
[/quote]
Minun äitini on tyytyväinen valintaani, kunpa miehenkin olisi! Anoppi kutsuu miestäni siskonsa perheen kesken viettämään aikaa ja tutustumaan siskonpoikaansa. Kutsu on osoitettu miehelleni henkilökohtaisesti.
-ap
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:00"]
Oih, onneksi poikani vaihtoi jäykkäluoteisen VELA-vaimonsa yhden lapsen yh-äitiin. Ovat saaneet kaksi yhteistä lastakin. Hyvä ja sopivasti kokenut äiti tuo uudehko miniäni on.
Onneksi minun ei tarvitse enää suhtautua!
[/quote]
Miten tuo velaominaisuus vaikutti suhtautumiseesi? Olisitko pitänyt miniästä jos hänellä olisi lapsia poikasi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni vanhemmat ovat sivistynyttä ja älykästä porukkaa, ja osaavat arvostaa meidän valintoja. Ei ole koskaan sanottu mitään siitä ettei meillä ole lapsia.
No mulla on lapsi edellisestä liitosta ja tässä "uudessa" suhteessa ei lapsia meidän yhteisestä päätöksestä tule. Miehen veli hoitaa lisääntymisen heidän suvussaan ja tekee anopille lapsenlapsia. Eipä ole ihana anoppini mitään sanonut, vaikka ollaan vielä ihan sopivassa lapsentekoiässäkin mieheni kanssa ja olosuhteet lapsille olisi oikein suotuisat (talo, työt...). Anoppi on fiksu ihminen, en tiedä, mitä ajattelee, ei ainakaan ole sanonut mitään ääneen minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä närkästymisen syytä tuossa on? En ymmärrä.
Ei kai siinä nyt mitään ole jos lasta eteesi laitetaan. Kai vanha nainen saa toivoa että hänen lapsensa saisi lapsia? Lapsi on useimmille rikkaus ja rakkaus. Vai pitääkö heidät laittaa piiloon jotta miniä ei pahastuisi?
Onko hän anoppi vai anoppi-kokelas, eli oletteko naimisissa?
Jos ette ole niin hän tulkitsee asian niin että poika ei ole tuosta naisesta varma, koska ei ole vihillekään vienyt, että voi, voi! Hyvät vuodet valuvat hukkaan kun tuossa vaan olla kituuttavat, myöhäistä se on isäksi tulla 50 vuotiaana, voi tulla mutta ei silloin jaksa olla niin aktiivinen mitä pikkulapset edellyttävät.
Hän ymmärtää elämästä paljon enemmän kuin sinä, mutta ole vaan trendikäs vela ja hauku häntä. Syyhän oli ettei hän kunnioita sinua eikä toimi niinkuin sinä haluat. Voi pientä mieltäsi.
Minä en koskaan äänestä lapsetonta ihmistä, enkä paljon kuuntele muutenkaan. Maailma on niin erilainen, lapselliset ovat paljon laajakatseisempia ja vähemmän itsekkäitä. Onnea valitsemallesi tielle.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:00"]
Oih, onneksi poikani vaihtoi jäykkäluoteisen VELA-vaimonsa yhden lapsen yh-äitiin. Ovat saaneet kaksi yhteistä lastakin. Hyvä ja sopivasti kokenut äiti tuo uudehko miniäni on.
Onneksi minun ei tarvitse enää suhtautua!
[/quote]
OT, mutta Mitenköhän käsität uudehkon, jos ovat ehtineet jo saada kaksi yhteistä lastakin? Tai sopivasti kokeneen äidin jos lapsia on jo kolme? Ymmärrän että kokemattomasta äidistä saatetaan (halveksien) puhua ensimmäisen lapsen alkuvuosina, mutta vasta kolmen lapsen äitinäkö on sopivasti kokenut, ja parantaakin anopin mielestä voisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä en koskaan äänestä lapsetonta ihmistä, enkä paljon kuuntele muutenkaan. Maailma on niin erilainen, lapselliset ovat paljon laajakatseisempia ja vähemmän itsekkäitä. Onnea valitsemallesi tielle"
Selvästi....
Ja kivasti yleistät muutkin lapsia hankkineet yhtä ahdasmielisiksi
Onko miehesi sanonut äidilleen ettei HÄN halua lapsia vai onko sanonut että SINÄ et halua lapsia?
Jos anoppi luulee että lapsettomuus on vain sinun valintasi ja pojan rakkaus sinuun estää isäksi tulon!
Eli ovatko äiti ja poika puhuneet asiasta ja mitä ovat puhuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:22"]
Mitä närkästymisen syytä tuossa on? En ymmärrä.
Ei kai siinä nyt mitään ole jos lasta eteesi laitetaan. Kai vanha nainen saa toivoa että hänen lapsensa saisi lapsia?
[/quote]
Minä olen jo hyvässä anoppi-iässä, mutta joku geeni minusta kai sitten jäi puuttumaan, koska minulla ei ole mitään toivetta lapsenlapsiin itseni kannalta. Että minulle siinä jotain annetaan tai tehdään - kummallinen ajatuskin. Minulla on kaksi ihanaa lasta, joita sain hoitaa ja hoivata. He ovat nyt aikuisia, olemme hyviä ystäviä. Josko he itse hankkivat lapsia, on 100%:sti heidän asiansa ja se on heidän elämänsuunnitteluaan, ei minun. Vela-lapsi, miniä tai vävy olisi minulle täysin ok.
Sekä oma äiti että anoppi ovat täysin tyytyväisiä meidän ratkaisuumme. Molemmat ovat onnellisia siitä, että heidän omat lapsensa ovat onnellisia ja sitä me olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä on nyt vela-aloituksia palstalla. Luulin että anoppi puuttuu jotenkin VELKOIHINNE ja tulin itse raha-asioista avautumaan :-D-
Mulla anopin kanssa meni hyvin siihen asti, kun saimme lapsia. Sen jälkeen ei mikään enää ole ollut ennallaan. Olimme ennen ihan hyvissä väleissä, etten sanoisi jopa ystäviä. Lapsen jälkeen anoppi on alkanut päsmäröimään ja puuttumaan JOKA asiaan. Vaatii, vahtii, vahtaa, seutaa, ohjeistaa, neuvoo, korjaa, juoksuttaa ja käy meillä koko ajan. Mä olen NIIIIIIIIN kyllästynyt siihen. Yritän pitää hieman etäisyyttä nykyisin. Haluan itse kasvattaa lapseni omalla tavallani. Onneksi mies on kanssani samalla puolella.
Mies on perheensä vanhin lapsi, minä taas nuorin. Ikää molemmilla 30. Minun perheeltäni ei ole tullut minkäänlaista painostusta lastenhankintaan, joten on ollut helppo kertoa avoimesti, ettei meille ole tulossakaan lapsia. Ainoastaan kerran veljeni kysyi minulta, haluaisinko kuitenkin, että he laittavat kalliit vaununsa säilöön minua varten sen sijaan, että myisivät eteenpäin. Luultavasti vanhempieni on ollut helppo olla suhtautumatta lapsettomuuteemme mitenkään, koska heillä kuitenkin on jo pari lastenlasta.
Miehen vanhemmat sen sijaan painostavat ja utelevat ainakin kerran kuussa, vaikka olemme yhdessä kertoneet, ettemme tahdo lapsia, joten kyse ei ole siitä, että mies olisi sanonut että ainoastaan minä en halua lapsia. Miehen serkkujen lapsiperheonnea markkinoidaan meille kuin pahemmassakin pyramidihuijauksessa ja anoppi lähettää sähköpostiin ilmoituksia lähistöllä kaupan olevista perheasunnoista, jotta muuttaisimme lähemmäs ja anoppi pääsisi lastenhoitoavuksi. Siis tämän lastenhoitoapujutun on sanonut ihan ääneenkin.
Olemme muuttamassa miehen töiden takia pois Suomesta ainakin viideksi vuodeksi. Anopin reaktio tähänkin oli, että onkohan se kannattavaa, kun siellä ulkomailla ei ole saatavilla lastenhoitoapuakaan sukulaisista niin helposti kuin täällä.
Oletan, että tilanne helpottaa siltäkin puolelta siinä vaiheessa, kun miehen sisarukset alkavat saada lapsia. Ikävä kyllä ikäero vanhimman ja kahden seuraavan välillä on sen verran iso, että varmaan pari vuotta joudutaan vielä olemaan pommituksessa.
Aina ihmetyttää kun kuulee kuinka joku ei voi millään kunnioittaa toisen ihmisen ratkaisua. Jos varmasti on sitä mieltä, ettei vanhemmuus sovi itselle, niin siinä tilanteessa tuskin on hyvä ratkaisu tehdä lapsia vaikka anopin mieleksi. Siinä voisi olla melko huonot lähtökohdat lapselle, jos vanhemmat eivät häntä oikeasti tahdo. Minulla on lapsia, ja pystyn silti ymmärtämään etteivät kaikki halua äidiksi.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:48"]
Mies on perheensä vanhin lapsi, minä taas nuorin. Ikää molemmilla 30. Minun perheeltäni ei ole tullut minkäänlaista painostusta lastenhankintaan, joten on ollut helppo kertoa avoimesti, ettei meille ole tulossakaan lapsia. Ainoastaan kerran veljeni kysyi minulta, haluaisinko kuitenkin, että he laittavat kalliit vaununsa säilöön minua varten sen sijaan, että myisivät eteenpäin. Luultavasti vanhempieni on ollut helppo olla suhtautumatta lapsettomuuteemme mitenkään, koska heillä kuitenkin on jo pari lastenlasta.
Miehen vanhemmat sen sijaan painostavat ja utelevat ainakin kerran kuussa, vaikka olemme yhdessä kertoneet, ettemme tahdo lapsia, joten kyse ei ole siitä, että mies olisi sanonut että ainoastaan minä en halua lapsia. Miehen serkkujen lapsiperheonnea markkinoidaan meille kuin pahemmassakin pyramidihuijauksessa ja anoppi lähettää sähköpostiin ilmoituksia lähistöllä kaupan olevista perheasunnoista, jotta muuttaisimme lähemmäs ja anoppi pääsisi lastenhoitoavuksi. Siis tämän lastenhoitoapujutun on sanonut ihan ääneenkin.
Olemme muuttamassa miehen töiden takia pois Suomesta ainakin viideksi vuodeksi. Anopin reaktio tähänkin oli, että onkohan se kannattavaa, kun siellä ulkomailla ei ole saatavilla lastenhoitoapuakaan sukulaisista niin helposti kuin täällä.
Oletan, että tilanne helpottaa siltäkin puolelta siinä vaiheessa, kun miehen sisarukset alkavat saada lapsia. Ikävä kyllä ikäero vanhimman ja kahden seuraavan välillä on sen verran iso, että varmaan pari vuotta joudutaan vielä olemaan pommituksessa.
[/quote]
Hyvänen aika mikä anoppi!
No onneksi pääsette viideksi vuodeksi pois.
Olisin varmaan niin kiero, että sanoisin, etten voi saada lapsia. Tai vielä parempi: miehesi ei voi saada lapsia, perusteellisesti tutkittu juttu ja ettette halua puhua enää aiheesta lapset. Siinä hiljenisi tuo täti varmaan loppuiäksi.
Olen anoppi, ja voi olla että poikani ei tee lapsia avokkinsa kanssa koskaan, ellei tule vahinko, koska poikani on jo kauan sitten ilmoittanut ettei hän lapsia halua/tee. Mää en käsitä miten tamä asia kuuluisi minulle pätkääkään! Eihän niitä lapsia tehdä isovanhemmille vaan itselle. Sitäpaitsi ei mua niin huvitakaan hoitaa niitä ainakaan 24/7 kun on omaakin elämää ja runsaasti harrastuksia. Tietysti aina joskus mutta mitään päiväkotia ei meille perusteta. Jos lapsille tulee lapsia niin ihan itse saavat hoitaa ne.
Ei ole anoppia kun mieheni molemmat vanhemmat olivat kuolleet jo ennen kuin tapasimme.
Olen samaa mieltä anopin kanssa siitä, ettei lapseton ajattele maailmasta samalla tavalla kuin ihminen jolla on lapsia.
Mutta eipä siitä tarvitse päätään aukoa kenellekään. Voi sen sanoa rakentavamminkin, jos ylipäänsä tulee tarvetta sanoa asiasta.