Te paljon laihduttaneet, oletko onnellisempi nyt laihempana?

Olen laihduttanut "vasta" 7kg, tavoite on saada ainakin 30 kg vyötäisiltä pois. Jo nyt olen onnellisempi!

Vaikka saisin loppujen lopuksi esim. 20kg tai 15 kg pois ja ne myös pysyisi pois, olisin silti onnellinen.

Ensinnäkin, on niin paljon parempi olo! Eikä liity pelkästään painonlaskuun vaan terveempiin elämäntapoihin. Mieli on parempi ja olo energisempi. Toisaalta, koen onnistumisen elämyksiä painon pudotessa. Toisaalta, terveellisempi ravinto saa henkisestikin voimaan hyvin. En enää hae onnellisuutta suklaasta ja sokerista tai pizzasta vaan hyvä olo vatsaan ja olemukseen tulee puurosta, kasviksista, marjoista, hedelmistä. Oikeasti! En olisi ikinä uskonut tätä todeksi.

Samoin liikunta tekee onnellisemmaksi. En olisi uskonut myöskään sitä, että HINGUN liikkumaan. Käyn vasta kävelylenkeillä, mutta kohta uskaltaudun jumppaan. :) Ulkoilmakin tekee ihmeitä.

Ennen olin sokerihiiri. Ei maistunut vihannekset, ei hedelmät. Ahmin herkkuja, vaikkei ne aina edes olleet hyvänmakuisia. Nyt, kun syön yhden tai kaksi herkkua viikossa, eli suurimpana osana päivistä ei lainkaan lisättyä sokeria (ei maustettuja jogurtteja, ei muroja, ei leipää jossa sokeria, jne), niin hedelmät ja kasvikset maistuu IHANILTA. Makuaisti on muuttunut. Sokerijutut maistuu äklön makeilta ja jo parista suklaapalasta tulee sokeriöverit. Ennen meni puoli levyä huomaamatta!

Vaatteet menee mukavammin päälle, kohta varmaan jo pienempi kokokin mukavasti. Paidatkaan ei enää kiristä masun kohdalta. Jalka nousee jo kevyemmin.

Iho on tullut paremmaksi, kasvot kaventuneet. Siskokin sanoi, että sun iho on ihanan terveen näköinen, MITÄ sä olet tehnyt?

Ja mitä olen tehnyt? Vaan jättänyt sokeri- ja rasvaherkut pois. Syön ihan normaalia ruokaa sen verran, kuin on nälkä. Vatsalaukkukin on pienentynyt. Juon vihreää teetä. Nautin ulkoilmasta.

KYLLÄ, olen onnellisempi jo NYT! Ilo ihan kuplii sisällä! :)

Onnellisuutta tuottaa myös se tieto, että jo tämän vertainen laihtuminen lisää terveenä pysymisen mahdollisuuksia 20%:lla. Ei mikään vähäinen juttu sekään. Pikemminkin se tärkein.

Lisäksi tulee hyvä mieli, kun läheiset kehuu. Ja kun menen vaikka äidin kanssa kahville ja hän ottaa pullan ja kysyy, enkö ota. Ja sanon, että en, max kaksi herkkua viikossa ja olen jo pättänyt, että su on laskiaissunnuntai, niin se toinen herkku on laskiaispulla. En edes tiedä, tekeekö enempää herkkua mieli tällä viikolla. Niin saan kommenttia, että on sulla itsekuri. :) Siitäkin tulee onnellisuutta.

Hetkittäin olen. Keskimäärin olen kuitenkin se sama ihminen kuin ennenkin. Olen vain hiukan energisempi.

Hyvä kirjoitus, jos on totta. Minulla on pudotettavina jotain 7 kg ja tuntuu ylivoimaisemmalta. Joka päivä jo aamusta ajattelen, että en saa syödä kuin 900-1200 kcal ja epäonnistun tavoitteesta. Seuraavana päivänä uusiksi. Kunpa tietäisin mitä teen väärin. Iloa elämään toisi se, että vaatteet olisivat löysät eivätkä puristaisi ja peilistä näkyisi parempi olemus.

-25kg.EI enään masennusta,olen löytänyt ilon liikunnasta!

Mikäs sen parempaa kuin lenkkeillä metsässä kuin maata krapulassa sunnuntaisin :)

myös ihanan kevyt olo kun ei turvota ja jaksan liikkua ilman väsähdystä paljon enemmän.Suosittelen kaikille pienestä masennuksesta kärsiville edes 30min kävelyä päivässä ulkona :) toimii!

Laihdutin 30kg. Kuullostaa paljolta, mutta olen aika pitkä ja "roteva". En ollut mikään järkyttävä läski aiemmin.

Suurin ero aiempaan painoon on se, että nyt löytää helpommin vaatteita kaupasta! Aiemmin piti turvautua ns. isojen tyttöjen mallistoihin, joissa on usein aika järkkyjä vaatteita.

Olo ei ole mitenkään muuten erilainen... Ihan samalla tavalla harrastan liikuntaa kuin lihavampanakin. Tietysti tietoisuus siitä, ettei ole enää terveydelle vaarallisesti ylipainoinen on hyvä asia.

Olen laihduttanut kahdesti 20 kg ja pakko sanoa, että ne elämän pahimmat ja parhaimmat asiat eivät muuttuneet. Eli jos ei nyt paina suorastaan 250 kg, niin pääkopan sisältö ratkaisee onnellisuuden. Kiva asia oli kunnon parantuminen, mutta toisaalta huomasin, että vakavan sairauden aiheuttamat väsymys on aivan sama, painoi sitten 65 tai 95 kiloa.

Onnellisempi siinä mielessä, että nyt jaksan ja kykenen tekemään asioita aivan eri tavalla kuin mitä pystyin kun ylipainoa oli vähän vajaa 30 kg. Olen ulkoilmaihminen ja tykkään erilaisista ulkoilma-aktiviteeteista mutta kun painoa oli enemmän ja kunto paljon huonompi, ei nuo aktiviteetit olleet aina niin nautinnollisia. Jotkut aktiviteetit jäi kokonaan väliin kun v*tutti huono kunto, pursuavat läskit ja kiristävät vaatteet. 

Toinen onnellisuutta aiheuttava asia on ulkonäkö, joka on nyt parempi kun ylimääräiset kilot on lähteneet. En kaipaa mitään muiden ihmisten kehuja "uudesta" ulkonäöstä (ne vain lähinnä vaivaannuttavat minua, en ole koskaan pitänyt ulkonäkökehuista) vaan itseäni ilahduttaa lähinnä se mitä peilistä näkyy.

Lokakuun lipun jälkeen -17kg ja olen todella iloinen kun näen peilistä taas oman oikean itseni. Lapset lyhyellä aikavälillä "samoilla läskeillä".. Piti laihduttaa kun oma peilikuva inhotti ja kuitenkin noita vaatteita tässä oikeassa koossa oli kaapissa useamman tonnin edestä. Halvemmaksi tuli laihduttaa kuin ostaa uusia :D

Minä tunnen itseni kauniiksi ja olo on paljon virkeämpi ilman jatkuvaa sokerin himoa.

Todella paljon. 

Fyysinen olo on huomattavasti parempi, olen energinen, hyväntuulinen ja hyvinvoiva, eikä olo ole enää tukala ja ahdistunut (fyysisesti) joten on paljon helpompi nauttia ja olla onnellinen.

Olen aikuisena painanut 47-93kg ja jostain syystä aina kun olen laihduttanut olen ollut onneton.

Kolme kertaa raskauskiloja tullut niin että varteni turposi 60 kilosta sataan. Nyt viimesimmän raskauden viimeset kilot, 10 jäljellä ja sen pitäisi kesäksi tippua.

Tuntuu hyvälle,rakastan tunnetta kun turvavyö tuntuu lantiolla ja lihakset alkaa muokkautumaan. Tulen energisemmäksi, peitto heiluu ja minun aloitteestani useammin.

Ensi kesäksi toivoisin painon tippuvan 55 kiloon. Ja että kroppa olisi silloin taas lihaksikkaampi. Jos käy tuuria ja asiat natsaa niin se tapahtuu ennen kesää 2015 mutta tahdon vaan nauttia elämästä täysin ja saavuttaa pieniä voittoja. Muutamien kilojen karistaminen on enää hiomista, ei minulle enää painon laihduttamista se tapahtuu normaalinpainon sisällä eikä ole homma tai mikään saavuttaa, puhun itse kropan muokkaamisesta kuin kuihduttamisesta koska itselleni kauniit lihakset on oleellisempaa kuin että painoa on vaan joku tietty numero. Saatan olla tyytyväinen siis 57 kiloon, se on tuttu paino mutta minusta se että jos tähtään nyt 70 kilosta 60 kiloon niin en koe mitään pakkomiellettä että painoa kuuluu tippua vielä 5 kiloa vaan 57 on myös hyvä, saan kiksit siitäkin että paino alkaa numerolla 5. Eikä sata. :) Siihen väliin mahtuu paljon eri vaiheita kuin myös kiloja.

Nautin muuttuvasta minä-kuvastani. Todella hyvä olo!

Olen tyytyväinen, etten ole enää se kaikkein läskein joka paikassa. Muut ihmiset suhtautuvat myönteisemmin ja se on tietenkin mukavaa. Nyt saa kauniimpia vaatteita ja se piristää mieltä. Tiedän kuitenkin kuolevaisuuteni, kroppa rapistuu iän myötä, vaikka tekisi mitä.

Korjaan eli ensi vuoden kesäksi siis olisi toiveena päästä alle 60 kilon, tänä kesänä 70 kilosta 60.een. ;) Ja se tippuu, tahtotila on vaan tämä hetki ja halu muuttaa lölleröt pois. Elämäntapa on jo nyt eri niin laihtuminen vaan tapahtuu.

13

-35 kg ja olen paljon onnellisempi. Fyysinen olo on tietysti kevyempi ja energisempi mutta parasta on parantunut ulkonäkö ja kauniit vaatteet. En aio asiaa kaunistella. Elin pullerona 10 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 20:21"]

Hyvä kirjoitus, jos on totta. Minulla on pudotettavina jotain 7 kg ja tuntuu ylivoimaisemmalta. Joka päivä jo aamusta ajattelen, että en saa syödä kuin 900-1200 kcal ja epäonnistun tavoitteesta. Seuraavana päivänä uusiksi. Kunpa tietäisin mitä teen väärin. Iloa elämään toisi se, että vaatteet olisivat löysät eivätkä puristaisi ja peilistä näkyisi parempi olemus.

[/quote]

Rakas ystävä, ei se noin onnistukaan! Ei mullakaan onnistunut silloin, kun ajattelin noin! Ajatuskin laihdutuksesta tuntui kamalan työläältä ja inhottavalta.Ei, ilo löytyy suklaapatukasta, nöin ajattelin. Ei, en pysty ikinä laihduttamaan, kestää ikuisuuksia, ei onnistu...

Välillä yritin viikon tai kaksi. Kamalasti teki herkkuja mieli. Laskin vaan aikaa, että koska taas saa syödä jotain hyvää. Elämäni pyöri sen syömisen ympärillä.

Vedin kevyesti vaikka keksipaketin kahdessa tunnissa. Ja olo oli sen mukainen. Ja itseinho...

Sitten joulun jälkeen istuin lukemassa ja mätin jo kolmatta suklaapalaa suuhun. Yhtäkkiä tuli olo, että eihän tää edes maistu paljon miltään, miksi mä tätä syön. Ja se oli sentään Neuhausin suklaakonvehti. :)

Googletin sokeririippuvuudesta. Löysin pysäyttäviä tutkimuksia sakkaroosin ja fruktoosin haitoista. Vielä kamalampia juttuja akryyliamidista. Tajusin, että vaikka vielä olen terve, niin ruokavalintani tuhoavat aivojani, ihoani, minua solutasolla. Hitaasti tuhoan itseäni syömällä!

Päätin kokeilla viikon sokerilakkoa. Viikko vaan. Kaikkea saa syödä paitsi sokerijuttuja. Ranskiksia yms ei tehnyt enää edes mieli noiden akryyliamiditutkimusten jälkeen...

Viikko meni yllättävän hyvin. Palkitsin itseni yhdellä pienellä pyörremyrskyjäätelöllä ja sitä syödessä mietin, että miksi mä tätäkin olen kaivannut. Mitä tässä nyt on sellaista? Pidin toisen sokerittoman viikon ja aloin kävellä 15 min per päivä.

Sitten kävin vaa'alla. Ajattelin, ettei näin vähästä paino putoa. Oli pudonnut kahdessa viikossa 2,5 kg.

Nyt en ole laihdutuskuurilla. Mulla menee ainakin 1,5 vuotta normaalipainoon päästäkseni, todennäköisesti. Ei niin kauaa voi olla kuurilla. Ja jos mä sitten laihdun ja lopetan kuurin, kilot tulee takas.

Sun on unohdettava kuurit. Ja alettava vaan tekemään terveellisempiä valintoja. Se on hei loppuelämän ne valinnat, ei mikään kuuri. Kalorien laskemisesta tulee hulluksi. Syö vaan terveellisesti. Lautasmallin mukaan (mut vähempi perunaa, enempi salaatteja ja raasteita). Täysjyvää, ei valkoista vehnää, hyvälaatuista lihaa, jne.

ja kun syöt herkun, osta jotain niin törkeän kallista ja ihanaa, että et raasti sitä ostaa kuin kerran viikossa ja silloinkin vaan vähän.

Kuuri ei ole ratkaisu. Vaan terveempi elämä. Vasta, kun tajusin, että en voi syödä joka päivä kahta suklaapatukkaa JA pullaa JA pizzaa, vaan että mä en voi syödä niin enää KOSKAAN, aloin laihtua. Ei tunnu, että kieltäytyisin mistään. Ei vaan enää tee mieli. Koska parempi olo terveellisistä valinnoista on niin paljon parempaa kuin se suklaalevy.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 20:23"]

-25kg.EI enään masennusta,olen löytänyt ilon liikunnasta!

Mikäs sen parempaa kuin lenkkeillä metsässä kuin maata krapulassa sunnuntaisin :)

myös ihanan kevyt olo kun ei turvota ja jaksan liikkua ilman väsähdystä paljon enemmän.Suosittelen kaikille pienestä masennuksesta kärsiville edes 30min kävelyä päivässä ulkona :) toimii!

[/quote]

Edes 15 min kävely ensin. Sen nyt saa puristettua itsestään, vaikka olisi kuinka kurja keli ja olo. Sitten siitä vaan venyttää puoleen tuntiin, tuntiin.... Sitten vaikka kerran viikossa jumppa lisäksi. Pikkuhiljaa!

2

Itse ainakin olin onnellinen jo muutaman kilon pudottua! Voin vaan kuvitella kuinka tyytyväinen olisin jos saisin kaikki läskit ja ylimääräiset pois! oi sitä onnen päivää :D Viime keväästä kesään sain n. 4-5kg pois pelkästään karsimalla herkkujen syöntiä. Kyllä oli olo parempi  ja kevyempi, vaikka muutamasta kilosta vaan oli kyse. Ei se huimasti vielä ulkonäköä muuttanut, mutta alkoi vaatteetkin istumaan nätimmin. Ihanne omalla kohdalla olisi 15-20kg pois.. Tosin nuo pudonneet kilot ovat varmasti jo tulleet takasin kun motivaatio loppui :/ Mutta jos siihen kerran on pystynyt, pystyy uudestaankin :) Suurempi se ero tosiaan oli mielen tasolla kuin ulkonäöllisesti, olo oli parempi, virkeämpi, selkeämpi ja jaksavampi. Omalla kohdalla ei vaan pitäisi lipsua ollenkaan terveellisemmistä syömistavoista.... kerran kun niin käy tai pari niin siitä se lähtee taas menemään huonoon suuntaan :(

Toisaalta on tosi onnellinen olo, mut sit en tiedä jääkö se tähän. Aina löytää jotain kropasta mikä vois olla paremminkin... Eli se itsetunto on kyllä tärkein onnellisuuteen vaikuttava tekijä! :-) Arvostakaa naiset itseänne sellaisina kuin olette!