Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pimahdin äsken totaalisesti
26.02.2014 |
Yö meni aivan päin v*ttua. Kamelin selän katkaisi se, kun mies lähti kukonpierun aikaan kauppaan, kun ei enää "saanut unta"! Minut saa raivon partaalle se kun mies kukkuu yöt, ravaa ylös sängystä kun viimein pääsee nukkumaan ja vaikka on kauheat univelat niin ikinä ei illalla väsytä muka.
No mies lähti kauppaan ja minä jäin vauvan kanssa ja vitutus vain kasvoi. Sitten kun luovutin tämän "yön" kanssa että enää ei yritetä nukkua, pimahdin. Vedin pimennysverhot yhdellä repäisyllä irti ikkunasta, sälekaihtimet lähtivät samalla. Hakkasin ja potkin seiniä, paiskoin ovea. Sitten otin vauvan sängystä ja vein sen olohuoneeseen.
Soitin miehelle että nyt kotiin tai tulee ruumiita. Raukka tuli vähän myöhemmin suklaalevyn kera ja oli pahoillaan, yritin selittää että sinun ei tässä tarvi olla pahoillaan. Pimahdin uudestaan ja sanoin tuhonneeni makkarin ja aloin taas karjua kurkku suorana ja heitellä tavaroita. Mies rauhoitteli vauvaa. Nyt he lähtivät pois kotoa ja mietin täällä tuota kohtaustani jota en saa tekemättömäksi.
Olo on ihan turta, mutta jossain sisimmässäni olen tyytyväinen että KERRANKIN mies alkoi TOIMIA ITSE, OMA-ALOITTEISESTI ja otti ja lähti pois vauvan kanssa eikä kysellyt että mitä laitetaan päälle ja blaa blaa blaa.
Kommentit (49)
Tuttua. Hormonit ja väsymys sekottaa pään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mies ei ole työtön vaan iltapainotteisessa työssä, joten iltatoimet ja nukkumaanmeno on aina ollut minun heiniäni. Kun mies puolen yön tienoilla tulee töistä, herään tietysti kun olen koko yön niin kevyessä unessa. Sitten valvoo vielä pari tuntia yleensä, mutta on suht hiljaa. Sitten tietysti herään kun tulee sänkyyn sekä suurin piirtein joka kerta kun kääntää kylkeä. Mies nukkui ensimmäiset 3,5 kk sohvalla, mutta ei kai sitäkään voi ikuisesti jatkaa...
Ap
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:23"]
Mies osallistuu kyllä vauvan hoitoon, mutta todella tuntuu siltä että lopullinen vastuu vauvasta, arjesta, suhteestamme on aina minulla. Toisaalta olen niin tottunut hoitamaan asiani yksin, että alitajuisesti en voi luottaa siihen, että jos minä romahdan niin kaikki ei romahda mukanani. Tunsin jo lapsuudenperheessäni olevani se, joka pitää kaiken kasassa.
Ap
[/quote]
No nythän sä jo romahdit hetkellisesti ja mies otti vastuun viemällä lapsen pois. Tästä keskustellen eteenpäin. Joko ne ovat uskaltaneet tulla takaisin?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:45"]
Nopein neuvomi tuohon tilanteeseen on, että jos imetät, lopeta se. Imetys painaa estrogeenin pohjiin ja saa miessukuhormonien pitoisuuden suhteessa estrogeeniin kamalan suureksi. Naisten, joilla on luonnostaan korkea estrogeenitaso, on vaikeampi sietää tätä hetkellistä muutosta. Se aiheuttaa juurikin kuvailemasi kaltaista vitutusta, tuskaisuutta, agressiivisuutta ja fiilistä, että kaikki kaatuu.
Nimimerkillä kokemusta ihan samasta. Imetyksen lopetus palautti kuuluisat lehmän hermoni ja kaikki alkoi näyttää taas paremmalta. Tsemppiä ap:lle, paistaa se päivä risukasaankin.
[/quote]
Kunpa joku olis sanonu näin mulle silloin kun olin tuossa tilanteessa. kun imetys loppui, maailma kirkastui heti! ja paino tippui. Siihen asti olo oli ihan hirveä :( On inhottavaa kun ei tunne olevansa oma itsensä!
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:29"]
En vaan ymmärrä teitä naisia. Nainen kertoo olleensa heikkopinnainen marttyyri koko ikänsä ja te syytätte taas sitä miestä. Nainen on sekaisin kuin seinäkello-> miehen vika, on muuten varmaan poikavauva kun sekin on kiin saatanan hankala.
[/quote]
Siis miten sä saat tollasen sanoman tstä ketjusta irti?? Miten pystyt? Lue vähän huolellisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:50"]
Jos tässä jutussa olisikin pimahtanut kirjoittajan mies samalla tavalla niin oltaisiin soitettu poliisia ja matkalla turvakotiin. Mies olisi sika ja ihmeteltäisiin miksi moisen kanssa lisäännyit. Siasta pitäisi erota välittömästi.
[/quote]
Höpsis, kyllä täällä miehiä osataan paapoa ja ymmärtää. On se nähty.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:23"]Mies osallistuu kyllä vauvan hoitoon, mutta todella tuntuu siltä että lopullinen vastuu vauvasta, arjesta, suhteestamme on aina minulla. Toisaalta olen niin tottunut hoitamaan asiani yksin, että alitajuisesti en voi luottaa siihen, että jos minä romahdan niin kaikki ei romahda mukanani. Tunsin jo lapsuudenperheessäni olevani se, joka pitää kaiken kasassa.
Ap
[/quote] Voisko olla niin, että muut eivät enää uskalla päättää asioista, sinä sanot kuitenkin aina viimeisen sanan? Luulisin, että omalla kohdallani on näin. Mies kyselee mitä laitetaan lapsen päälle, kun olen antanut ymmärtää, että hän pukee aina väärin. Vaikka todellisuudessa varmasti osaa. Sama lähes kaikissa käytännön asioissa, vaadin, että asiat tehsään kuten minä haluan ja mies on luovuttanut. Yritän opetella tästä eroon, jotta arjen jakaminen helpottaisi :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva 9kk ja mies nukkuu edelleen sohvalla. Kaikkien kannalta paras järjestely! Miksi nukkua samassa huoneessa, jos toinen häiritsee? Läheisyyttä ja seksiä voi harrastaa muinakin aikoina, kuin yöllä.
Alue: Aihe vapaa
Ei se mies kauaa tollasta kattele. Opettele purkamaan mieltäsi vähän rakentavammin ja sen sijaan, että saat kohtauksia, korjaa ne asiat, jotka ovat pielessä.