Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pimahdin äsken totaalisesti
26.02.2014 |
Yö meni aivan päin v*ttua. Kamelin selän katkaisi se, kun mies lähti kukonpierun aikaan kauppaan, kun ei enää "saanut unta"! Minut saa raivon partaalle se kun mies kukkuu yöt, ravaa ylös sängystä kun viimein pääsee nukkumaan ja vaikka on kauheat univelat niin ikinä ei illalla väsytä muka.
No mies lähti kauppaan ja minä jäin vauvan kanssa ja vitutus vain kasvoi. Sitten kun luovutin tämän "yön" kanssa että enää ei yritetä nukkua, pimahdin. Vedin pimennysverhot yhdellä repäisyllä irti ikkunasta, sälekaihtimet lähtivät samalla. Hakkasin ja potkin seiniä, paiskoin ovea. Sitten otin vauvan sängystä ja vein sen olohuoneeseen.
Soitin miehelle että nyt kotiin tai tulee ruumiita. Raukka tuli vähän myöhemmin suklaalevyn kera ja oli pahoillaan, yritin selittää että sinun ei tässä tarvi olla pahoillaan. Pimahdin uudestaan ja sanoin tuhonneeni makkarin ja aloin taas karjua kurkku suorana ja heitellä tavaroita. Mies rauhoitteli vauvaa. Nyt he lähtivät pois kotoa ja mietin täällä tuota kohtaustani jota en saa tekemättömäksi.
Olo on ihan turta, mutta jossain sisimmässäni olen tyytyväinen että KERRANKIN mies alkoi TOIMIA ITSE, OMA-ALOITTEISESTI ja otti ja lähti pois vauvan kanssa eikä kysellyt että mitä laitetaan päälle ja blaa blaa blaa.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:39"]Täällä kohtalotoveri. Lapset ei saa minua suuttumaan mutta ukolleni saatan seota ihan totaalisesti! Jonain päivänä sillä on musta silmä. Raivostuttava eikä ikinä tajua mitään. Rahapäivänä kaikki ovat varpaillaan....
[/quote]
Miksi rahapäivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tuomitse itseäsi. Jokaisella on huonoja päiviä ja vauvan kanssa voi olla todella stressaavaa.
Itsehillintäkurssi ja pieni hermoloma olisi musta paikallaan. Tai ees yhdet kokonaiset yö unet.
Jaksamisia!
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:23"]
Mies osallistuu kyllä vauvan hoitoon, mutta todella tuntuu siltä että lopullinen vastuu vauvasta, arjesta, suhteestamme on aina minulla. Toisaalta olen niin tottunut hoitamaan asiani yksin, että alitajuisesti en voi luottaa siihen, että jos minä romahdan niin kaikki ei romahda mukanani. Tunsin jo lapsuudenperheessäni olevani se, joka pitää kaiken kasassa.
Ap
[/quote]
Voi ajatella niinkin, että tämä on nyt mahdollisuutesi päästä perimmäisen vastuunkantajan roolista pois. Nyt sinun mittasi on tullut täyteen, päästit tunteesi ulos rikkomalla tavaroita. Säikähdit reaktiotasi, koska se ei ole sinulle tyypillinen tapa (ilmeisesti?). Et ole tehnyt mitään peruuttamatonta: sälekaihtimet voi vaihtaa jne.
Parisuhteen roolit ovat riippuvaisia toisistaan. Sinulla on oma roolisi ja miehelläsi on siihen sopiva toinen rooli. Ne ruokkivat toisiaan. Kun sinä muutat rooliasi vähemmän vastuuta ottavaksi on miehen roolin myös muututtava. Jos kyse on sinulla jo lapsuudessa syntyneestä roolista, saatat tarvita terapeutin apua.
Nyt sinulla ja teidän koko perheellä on mahdollisuus onnelliseen tulevaisuuteen. Tiedät omalta kohdaltasi mikä on ongelma ja nyt sille pitää tehdä jotakin, jotta ongelma poistuu.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:39"]Täällä kohtalotoveri. Lapset ei saa minua suuttumaan mutta ukolleni saatan seota ihan totaalisesti! Jonain päivänä sillä on musta silmä. Raivostuttava eikä ikinä tajua mitään. Rahapäivänä kaikki ovat varpaillaan....
[/quote]
Miksi rahapäivänä?
[/quote]Laskujen maksu. Enkä tajua miksi se rahanmeno tekee mut hulluksi.
Onneksi on olemassa terapeuttista nettikirjoittamista. Jos mies olisi ollut viisas, olisi sanonut että mene purkautumaan nettiin, niin katson hetken vauvaa.
Kun asiasta kirjoittelee, niin pian se onkin vain kuin lapsen leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos todella paljon viesteistänne, näyttää sitä tukea saavan yllättäviltäkin tahoilta. Nukkumisjärjestelyillemme on todella tehtävä jotain ensi tilassa ja koetettava keskustella mieheni kanssa tilanteesta ylipäänsä, selittää miksi tuntuu siltä ettei uskalla hellittää langoista hetkeksikään vaikka haluaisikin siirtää enemmän vastuuta hänelle..
Ap
Minulla oli tuollaista käytöstä vauva-aikana. Tosin mies oli idiootti. Ero auttoi asiaan. En kyllä neuvo eroamaan jos ainoa ongelma on miehen yövalvominen. Meillä oli muitakin ongelmia:D Ehkä tarvitset omaa aikaa ja olet nyt vain melko ylikuormittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on tod näk kyseessä akuutti stressireaktio ja paha paniikkihäiriö. Minä pääsin noilla oireilla osastolle huilimaan. Kannattaa soittaa lääkärille heti tänään.
Olen samaa mieltä, että ap saatttaisi saada avun osastolla huilimisesta. Muista tämä, jos et muuten saa tilannetta ratkeamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Olen pimahtanut myös. Mies osallistuu ja auttaa, mutta jotain puuttuu... Öisin miehen hengitys ärsyttää, joten uni ei tule. Olen väsynyt.
En vaan ymmärrä teitä naisia. Nainen kertoo olleensa heikkopinnainen marttyyri koko ikänsä ja te syytätte taas sitä miestä. Nainen on sekaisin kuin seinäkello-> miehen vika, on muuten varmaan poikavauva kun sekin on kiin saatanan hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain kans raivokohtauksia kun oli kaksi lasta lyhyellä ikäerolla ja muutaman vuoden takainen väsymystila päällä, jatkuvat yöheräämiset kiristi pinnaa älyttömästi. Huusin ja raivosin, joskus heitin tavaroita. Sitä oli kohtauksen jälkeen ihan pihalla että minä, täh?
Kun multa jäi hormonaalinen ehkäisy pois niin eipä tullut enää sellaisia raivareita. Kun ajattelin asiaa taakse päin niin tajusin että olin muutenkin jotenkin kadoksissa itseltäni ja mm seksihalut ihan nollassa. Nyt ilman hormonaalista ehkäisy, olen jotenkin taas oma itseni, tasaisempi ja rauhallisempi vaikka kiukkukin tulisi ja halut palas. Ihan vain pohdittavaksi...
Hanki apua. Vauvalle ei toivottavasti jäänyt mitään traumoja käytöksestäsi, mutta taapero ei ikinä unohda, miltä näyttää, tuntuu ja kuulostaa kun äidistä tulee yhtäkkiä arvaamaton mielipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:29"]
En vaan ymmärrä teitä naisia. Nainen kertoo olleensa heikkopinnainen marttyyri koko ikänsä ja te syytätte taas sitä miestä. Nainen on sekaisin kuin seinäkello-> miehen vika, on muuten varmaan poikavauva kun sekin on kiin saatanan hankala.
[/quote]
Miksi ajattelet ettei naisilla ole biologista unentarvetta? Kuvitteletko että naiset vain laiskuuttaan ja huvikseen nukkuvat vaikka selviäisivät ilman untakin?
Samalla tavalla ne miehetkin sitä unta tarvitsevat, mutta av mammoja ei nyt vähempää miehen tarpeet voisi kiinnostaa. Ja kun me ollaan töissä, niin ei olla missään helvetin lataamossa lepäämässä vaan töissä.
Jos tässä jutussa olisikin pimahtanut kirjoittajan mies samalla tavalla niin oltaisiin soitettu poliisia ja matkalla turvakotiin. Mies olisi sika ja ihmeteltäisiin miksi moisen kanssa lisäännyit. Siasta pitäisi erota välittömästi.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:45"]
Samalla tavalla ne miehetkin sitä unta tarvitsevat, mutta av mammoja ei nyt vähempää miehen tarpeet voisi ikiinnostaa. Ja kun me ollaan töissä, niin ei olla missään helvetin lataamossa lepäämässä vaan töissä.
[/quote]
äitikin on töissä lapsen kanssa. Imetys vie hurjasti kaloreita ja hormonit hyrrää. Äläs vähättele siellä- Siksi isä n kuuluu nousta edes JOSKUS ja varsinki jos tää isä valvoo kaiken yötä ja on päivätki kotona luultavasti työtön?* nii apua vois antaa öisin. Kun on pikkuvauva aik se ei ole vain äidillä vaan molemmilla ja miehen kesäloma ei ole silloin = sohvalla pötköttelyä ja akkujen latausta. Se on perheessä tekemistä.
Pitää nukkuakin muttei 10 tuntia päivässä apua ole pois kun kerkeää nukkua vielä 14 tuntia
Pistä mies muualle nukkumaan ja järjestäkää sulle kunnon unet. Miten se teillä onnistuu se on sun asia eli vauva miehellä yön hoidossa, sun vieressä vai miten. Itse en osaa nukkua jos vauva kaukana ja mies nukkuu muualla ettei vaan herätä kuorsauksella tmv.
Täälläkin hermo palaa jos unet jää olemattomiin. Silloin mies ennakoi ja antaa mun nukkua esim aamulla pitempään ja tuo noutoruokaa yms. Ollaan puhuttu asiasta ja tosiaan raivostuttavinta oli miehen olematon oma-aloitteisuus mutta puhuttiin ja puhuttiin asiasta. Huonon yön jälkeen mennään kaikessa missä aita matalin.
Mies ei saa häiritä sua yöllä kun lepäät.
Ja ei kohtauksia vauvan aikana.
Silti, olisinpa nähnyt kun revit verhoja...
Rauhoitu.
Alue: Aihe vapaa
Nopein neuvomi tuohon tilanteeseen on, että jos imetät, lopeta se. Imetys painaa estrogeenin pohjiin ja saa miessukuhormonien pitoisuuden suhteessa estrogeeniin kamalan suureksi. Naisten, joilla on luonnostaan korkea estrogeenitaso, on vaikeampi sietää tätä hetkellistä muutosta. Se aiheuttaa juurikin kuvailemasi kaltaista vitutusta, tuskaisuutta, agressiivisuutta ja fiilistä, että kaikki kaatuu.
Nimimerkillä kokemusta ihan samasta. Imetyksen lopetus palautti kuuluisat lehmän hermoni ja kaikki alkoi näyttää taas paremmalta. Tsemppiä ap:lle, paistaa se päivä risukasaankin.