Katseltiin lapsen kanssa eilen Ace Venturaa ja mietin miten se on mielestäni voinut olla maailmakaikkeuden paras leffa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tuo kertoo mun mielestä ajan muutoksesta kuin ihmisistä. Ihminen ei saa enää reagoida nauramalla samalla tavalla kuin aiemmin.

Miksei saisi reagoida? Nauran hauskoille jutuille päivittäin, lapsena Ace Ventura 2:selle naurettiin ihan kippurassa, mutta nyt se ei naurattanut itseäni eikä lapsiani vaikka olin kuvitellut sen kestävän aikaa. Aikaa se ei ollut kestänyt. Yes satan taisi olla ainoa oikeasti hauska juttu koko leffan aikana, eikä sekään jaksanut kuin hymyilyttää. Ns vit*uiluhuumorikin on ihan huisin hauskaa jos se on tehty tyylillä ja oikealla twistillä, ei mikään haa-haa kun se on l*ski tai blondi, haa-haa.

Nykyisin huumori jakaantuu voimakkaasti sallittuun ja kiellettyyn. Jos kielletylle vitsille naurahtaa, siitä voi sosiaalisessa tai ammatillisessä mielessä olla isot seuraamukset. 

No ei jakaannu. Jos sinua oikeasti naurattaa blackfacet niin huumorissasi on jokin vialla. Sen sijaan älykkäästi koottu vitsi koostuu jostain ihan muusta kuin ilmiselvästä rasistisesta/misogynisestä öyhötyksestä, vaikka pureutuisikin esim henkilökohtaisuuksiin

Hauskasti osoitit pointtini kielletyistä aiheista :D kiellettyjä aiheita käsittelevä huumori on aina "öyhötystä" tai jotain muuta alkeellista, huonoa, takapajuista ja tyhmää. Sitten on sallittuja aiheita kuten Trump ja tämä huumori on sitä älykästä, oivaltavaa ja parempaa.

Se on öyhötystä jos se tehdään öyhötyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ace venturaa en ole nähnyt. Mies ja alaston ase 2 kohdalla sama juttu: teininä hauska, aikuisena katsottuna täyttä roskaa.

Kummelin suosiota en tajunnut teininäkään.

Jos joku väittää, ettei Mies ja alaston aseet ole enää hauskoja, niin jossain on kyllä vikaa. Kyseessähän on älykäs ja hienostunut huumorilaji.

Kyrpäpersepaskavittureikä hahhahhaa hohhohhoo.

En minä kyllä tuollaista huumoria Leslie Nielseniltä tiedä katsoneeni, ehkä sekoitat nyt johonkin toiseen.

No mitä ihmeen huumoria te nykyään sitten katsotte? Sitä putoustako vai mitä tai muita näitä kotimaisia vallan hauskoja? Olen ainakin ollut huomaavinani muista, esim. omista vanhemmistani että iän myötä tuollainen kotimainen ja kuiva "eläkeläishuumori" on alkanut uppoamaan kovin.

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmeen huumoria te nykyään sitten katsotte? Sitä putoustako vai mitä tai muita näitä kotimaisia vallan hauskoja? Olen ainakin ollut huomaavinani muista, esim. omista vanhemmistani että iän myötä tuollainen kotimainen ja kuiva "eläkeläishuumori" on alkanut uppoamaan kovin.

Silakkaliikkeen ja nokikepakoiden toilailuja kun seuraa niin parempaa komediaa ei kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmeen huumoria te nykyään sitten katsotte? Sitä putoustako vai mitä tai muita näitä kotimaisia vallan hauskoja? Olen ainakin ollut huomaavinani muista, esim. omista vanhemmistani että iän myötä tuollainen kotimainen ja kuiva "eläkeläishuumori" on alkanut uppoamaan kovin.

Nautin kuivasta ja mustasta huumorista, jossa on älykkyyttä ja pisteliäisyyttä. Parhaana esimerkkinä tuo karu minisarja Patrick Melrose, jonka rutikuiva pikimusta huumori upposi minuun totaalisesti. Nautinnollista. Pidän sellaisesta huumorista ettei siihen ole naurettu päälle tai sitä yliselitetä, jos joku ei tajua, ei tajua. Pidän ajankohtaisesta ja kontekstiin kuuluvasta huumorista, joka vaatii monesti suurehkonkin viitekehyksen että se on oikein superhauskaa. En katso putouksia tms kummeleita koska tiedän että ne eivät ole minunlaistani huumoria. Mutta esim älykkäästi suoritettu roastaus on hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmeen huumoria te nykyään sitten katsotte? Sitä putoustako vai mitä tai muita näitä kotimaisia vallan hauskoja? Olen ainakin ollut huomaavinani muista, esim. omista vanhemmistani että iän myötä tuollainen kotimainen ja kuiva "eläkeläishuumori" on alkanut uppoamaan kovin.

Nyt viime aikoina on naurattanut esimerkiksi The IT-crowd ja Black Books. Brittihuumori yleensäkin.

Onneksi Ace Venturat ym. Jim Carreyn naamanvääntelykomediat sekä esim. Kummelit olivat minusta ihan shaibaa jo ala-asteella. :D

Oli minullakin kyllä yksi ja sama lempileffa n. 10–18-vuotiaana, nimittäin Stand By Me (”Viimeinen kesä”) – pitäisipä joskus tsekata kuinka on kestänyt aikaa. Tai pikemminkin kuinka itse olen kestänyt aikaa ko. elokuvaan verraten näin kohta kolmekymppisenä... :D

Ei kerro ihmisen älystä mitään se, että millaiselle huumorille nauraa. Älykkäimmät tuntemani ihmiset nauravat monille asioille ja monenlaiselle huumorille.

Roskaa. Kuulun eliittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä vähän masentavaa katsoa lapsuuden lemppareita aikuisena. Ilahduin kun löysin Bel Airin prinssin Netflixistä, voi sitä myötä häpeän määrää kun aloin katsoa sarjaa 🙈

Sama juttu muutaman kotimaisen sarjan kanssa, lapsena Blondi tuli taloon ja Ihmeiden tekijät oli jotain tosi hienoa 😄

Leffoista jo aikaisemmin mainittujen lisäksi Uuno Turhapurot sopivat mielestäni vain lapsille ja lapsenmielisille.

Itselleni lapsuuden lemppareista mm. Frasier on kestänyt aikaa äärettömän hyvin ja kuuluu edelleen lempikomediasarjoihini. En tosin ikinä ole pitänyt Jim Carreyn elokuvista tai Kummeleista.

Frasier onkin vieläkin hauska, samoin Frendit on sarja johon en kyllästy ikinä

vaikka sitä nykyään moititaan kun ei ole riittävän korrekti. Löysin joku aika sitten vielä yhden ysärisuosikin Tuho-osaston, se on myös yhtä hyvä kuin muistinkin.