4-luokkalaisen huono koulumotivaatio, mitä ihmettä teen?

En uskalla antaa koulunkäynnin repsahtaa, koska perusta luodaan nyt. Koenumeroilla ei ole väliä, kunhan tekisi läksyt ja osaisi perusasiat. Olen yrittänyt kiittää ja kannustaa, mutta ilman tulosta. Poika tarvis jämyn open, joka puuttuis joka tekemättömään läksyyn ja ois tiukka asiossa. Nykyinen on kiltti ja sanoo pojan viisastuvan ajan myötä. Entä jos ei viisastu vaan on tulevaisuuden syrjäytynyt nuori? Olen perheneuvolaa miettinyt, oisko siitä apua?

Motivoisiko palkitseminen hyvistä koenumeroista? 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:36"]Meillä taas on ongelmana se ettei poika haluaisi/jaksaisi/viitsisi nähdä vaivaa jos asia on ns oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tai kiinnostuksen.

Ja sehän tietää ongelmia ja skitsokohtauksia säänn kun tulee eteen asia jota ei samalla samperin sekunnilla tajuakaan tai homma ei vaan muuten kiinnosta.

Tekee kyllä läksynsä varsin moitteetta ja on tunnollinen mutta tuo "kaiken pitäisi olla helppoa ja mielenkiintoista"-asenne kyrsii minua äitinä ihan hitosti:(

[/quote]

Samanlaistahan se on meilläkin, mutta myös läksyjen huolehtiminen tökkii. Katotaan, saadaanko open kanssa mitään edistystä asiaan. Ap

Itse olen 14 v tyttö Helsingistä eikä mitään motivaatiota kouluun voiko joku auttaa!!

Meillä on kaksi vuotta taisteltu kotona koulunkäynnin kanssa. Kaveri nyt viitosella, mutta mikään ei tunnu auttavan/motivoivan häntä, pahempaan suuntaan vain mennään. Nyt on tullut myös kuvioon mukaan koulusta lintsaaminen. Opettaja uhkasi jo tämän vuoden jälkeen luokalle jäännillä, niin kaverille "aivan sama". Ja kaikki inhimilliset rangaistukset on kotona yritetty.  Ja voin sanoa rehellisesti, että ollaan yritetty posin kautta kannustaa, opastaa, auttaa, tukea yms., myös isovanhemmat on osaltaan yrittänyt puuttua asiaan. Mutta mikään ei tunnu tehoavan. Koulun/opettajan panostukseen olen hieman pettynyt, mutta ymmärrän senkin, että eivät he voi hänen vieressä istua koko ajan ja valvoa.

Poika on koulufiksu, kun haluaa ja panostaa, mutta kun tällä hetkellä koulussa ei ole muuta kivaa kuin kaverit. Hän tippuu oppimisen kelkasta yhä kiihtyvällä vauhdissa. Ja omat keinot ovat tämän muuttamiseksi ovat lopussa?? No, puolustukseksi voin sanoa, että hänen kahdella sisaruksella menee koulut mainiosti, joille ollaan tarjottu sama tuki ja mahdollisuus kotoa. Ei kuitenkaan haluaisi luovuttaa, vaan taistella hänet takaisin positiiviselle koulutielle.

Oi, veljeni oli juuri tuollainen. Äiti joutui vetämään kuin kivirettä peräsään, että veli saatiin tekemään mitään. Sitten, kun luki 5min kokeeseen koki tehneensä valtavan urakan ja laittoi kirjat kiinni. Sen verran äiti sai peruskoulussa vahdittua, että pääsi lukioon (keskiarvo kylläkin oli alle 8...). Lukiossa sitten jatkoi samaa rataa, kirjoitti paljon kykyjään huonommin. Äiti etsi sopivia (mikä saattaisi kiinnostaa ja mihin voisi päästä) jatko-opintopaikkoja ja lähetti veljen paperit niihin. Lopulta vasta reilu 20-v kypsyi hieman ja löysi opiskelu motivaation, valmistui nopeasti, teki väihöskirjankin ja on nyt tyytyväinen työpaikkaansa.

Mitään neuvoja ei ole antaa, mutta kannattaa jaksaa vaan painostaa lasta kouluhommiin. Kyllä se motivaatio lopulta löytyy ja silloin on tärkeää ettei ole täysin pudonnut kelkasta.