4-luokkalaisen huono koulumotivaatio, mitä ihmettä teen?

Olen palkinnut, ei motivoinut. :-( Olen tänä iltana laskenut 2h matikkaa pojan kanssa ja muuraman laskun on saanut laskettua. Olen aivan loppu tähän hommaan! Ap

Sinulla on ap tosi hyvä asenne sen suhteen ettet anna koulunkäynnin repsahtaa nyt! 5.luokka on taas paljon haastavampi kun tulee lisää aineita ja sitä myöden lisää läksyjä ja kokeita. Tuo perheneuvola voisi olla hyvä idea tai sitten otat yhteyden koulukuraattoriin, joka jututtaa poikaa. Jonkun ulkopuolisen mielipide saattaisi saada pojan tajuamaan asian vakavuuden. Olet hyvä ja välittävä äiti, kun vaadit pojalta jo tässä vaiheessa panostamaan koulunkäyntiin!

Voisiko joku isompi palkinto hyvästä koulumenestyksestä motivoida? Vaikka reissu/risteily/uusi pyörä/tietokone tms.

Sinulla on ap tosi hyvä asenne sen suhteen ettet anna koulunkäynnin repsahtaa nyt! 5.luokka on taas paljon haastavampi kun tulee lisää aineita ja sitä myöden lisää läksyjä ja kokeita. Tuo perheneuvola voisi olla hyvä idea tai sitten otat yhteyden koulukuraattoriin, joka jututtaa poikaa. Jonkun ulkopuolisen mielipide saattaisi saada pojan tajuamaan asian vakavuuden. Olet hyvä ja välittävä äiti, kun vaadit pojalta jo tässä vaiheessa panostamaan koulunkäyntiin!

Voisiko joku isompi palkinto hyvästä koulumenestyksestä motivoida? Vaikka reissu/risteily/uusi pyörä/tietokone tms.

Jokaisella lapsella on jokin "valuutta". Meillä se on karkki. Toisella polkupyörä. Jos haluaa karkkia karkkipäivänä/ajaa polkupyörällä seuraavana päivänä kouluun on tehtävä läksyt ripeästi ja kiukuttelematta. Muuten kävelee kouluun tai ei todellakaan saa YHTÄÄN karkkia koko viikkona. Siskolla käytössä lapsilleentotaalinen peli/televisiokielto, jos kiukuttelee kokeenluvussa tai läksynluvussa. TOIMII 100% varmasti! mutta vaatii alussa vanhemmilta sitkeyttä sietää! kun saa kuulla olevansa tiukkis. Ja periksi ei saa antaa yhtään kertaa.

t. Äiti ja ope

Kiitos tsemppauksesta, periksi en anns, vaikka onhan tää ihan hullua... Käyn koulua uudelleen töiden ja kaiken muun lisäksi. Poika on aivan ihana ja suloinen, mutta koettelee kyllä hermoja... Pojan pikkuveli onkin sitten itse tunnollisuus, joka yrittää tsempata isoveljeäkin. Ap

Toki voit olla yhteydessä perheneuvolaan tai koulupsykologiin. Sieltä saat varmasti apua! Tsemppiä :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 18:47"]Poika on herkkä ja aika arka ja epäilen hällä väliä asenteen olleen alussa ns.puolustusreaktio, mutta nyt on jäänyt päälle. Olen aivan uupunut jatkuvaan jokailtaiseen taisteluun.

Olen kiristänyt myös urheilulla, en päästä harkkoihin, mutta ei sekään ole auttanut pitemmän päälle.

Olen tämän viikon tapellut matikan kokeen kanssa. Ei laske, vaikka mitä tekisin. 3pvä on ollut ilman kavereita, mutta eipä laske vieläkään. Ap

[/quote]Hm. Omani oli ihan samanlainen ja käytin samoja keinoja kuin sinä. Poikaan ei mitään vaikutusta mutta minä olin hermona koko ajan. Eli lopeta. Sovi opettajan kanssa oppilashuoltoryhmän kokous, selitä tilanne ja jätä sitten koko homma pojan vastuulle, sinne missä sen vastuun pitäisi ollakin. Lupaan että sinulla on parempi olo ja poikakin saattaa joku päivä alkaa tehdä läksyjä. Mutta sinun tavallasi ei koskaan :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 18:47"]Poika on herkkä ja aika arka ja epäilen hällä väliä asenteen olleen alussa ns.puolustusreaktio, mutta nyt on jäänyt päälle. Olen aivan uupunut jatkuvaan jokailtaiseen taisteluun.

Olen kiristänyt myös urheilulla, en päästä harkkoihin, mutta ei sekään ole auttanut pitemmän päälle.

Olen tämän viikon tapellut matikan kokeen kanssa. Ei laske, vaikka mitä tekisin. 3pvä on ollut ilman kavereita, mutta eipä laske vieläkään. Ap

[/quote]Hm. Omani oli ihan samanlainen ja käytin samoja keinoja kuin sinä. Poikaan ei mitään vaikutusta mutta minä olin hermona koko ajan. Eli lopeta. Sovi opettajan kanssa oppilashuoltoryhmän kokous, selitä tilanne ja jätä sitten koko homma pojan vastuulle, sinne missä sen vastuun pitäisi ollakin. Lupaan että sinulla on parempi olo ja poikakin saattaa joku päivä alkaa tehdä läksyjä. Mutta sinun tavallasi ei koskaan :)

Poika on jo peli ja kaverikiellossa ja nyt tyhjennän pelit kännykästä jos ei tee tehtäviä. Katotaan tehoaako. Mutta mitä teen sen jälkeen? Ajanko näillä rangaistuksilla vain huononpaan tilanteeseen? Ap

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 18:47"]Poika on herkkä ja aika arka ja epäilen hällä väliä asenteen olleen alussa ns.puolustusreaktio, mutta nyt on jäänyt päälle. Olen aivan uupunut jatkuvaan jokailtaiseen taisteluun.

Olen kiristänyt myös urheilulla, en päästä harkkoihin, mutta ei sekään ole auttanut pitemmän päälle.

Olen tämän viikon tapellut matikan kokeen kanssa. Ei laske, vaikka mitä tekisin. 3pvä on ollut ilman kavereita, mutta eipä laske vieläkään. Ap

[/quote]Hm. Omani oli ihan samanlainen ja käytin samoja keinoja kuin sinä. Poikaan ei mitään vaikutusta mutta minä olin hermona koko ajan. Eli lopeta. Sovi opettajan kanssa oppilashuoltoryhmän kokous, selitä tilanne ja jätä sitten koko homma pojan vastuulle, sinne missä sen vastuun pitäisi ollakin. Lupaan että sinulla on parempi olo ja poikakin saattaa joku päivä alkaa tehdä läksyjä. Mutta sinun tavallasi ei koskaan :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 18:47"]Poika on herkkä ja aika arka ja epäilen hällä väliä asenteen olleen alussa ns.puolustusreaktio, mutta nyt on jäänyt päälle. Olen aivan uupunut jatkuvaan jokailtaiseen taisteluun.

Olen kiristänyt myös urheilulla, en päästä harkkoihin, mutta ei sekään ole auttanut pitemmän päälle.

Olen tämän viikon tapellut matikan kokeen kanssa. Ei laske, vaikka mitä tekisin. 3pvä on ollut ilman kavereita, mutta eipä laske vieläkään. Ap

[/quote]Hm. Omani oli ihan samanlainen ja käytin samoja keinoja kuin sinä. Poikaan ei mitään vaikutusta mutta minä olin hermona koko ajan. Eli lopeta. Sovi opettajan kanssa oppilashuoltoryhmän kokous, selitä tilanne ja jätä sitten koko homma pojan vastuulle, sinne missä sen vastuun pitäisi ollakin. Lupaan että sinulla on parempi olo ja poikakin saattaa joku päivä alkaa tehdä läksyjä. Mutta sinun tavallasi ei koskaan :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:43"]Sinulla on ap tosi hyvä asenne sen suhteen ettet anna koulunkäynnin repsahtaa nyt! 5.luokka on taas paljon haastavampi kun tulee lisää aineita ja sitä myöden lisää läksyjä ja kokeita. Tuo perheneuvola voisi olla hyvä idea tai sitten otat yhteyden koulukuraattoriin, joka jututtaa poikaa. Jonkun ulkopuolisen mielipide saattaisi saada pojan tajuamaan asian vakavuuden. Olet hyvä ja välittävä äiti, kun vaadit pojalta jo tässä vaiheessa panostamaan koulunkäyntiin!

Voisiko joku isompi palkinto hyvästä koulumenestyksestä motivoida? Vaikka reissu/risteily/uusi pyörä/tietokone tms.

[/quote]

Haha joo osta sille kone niin siitä se laiskuus läksyjen tekoon vasta alkaa:D nimimerkillä laiska mutta fiksu 9. ysiluokkalainen

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:43"]Sinulla on ap tosi hyvä asenne sen suhteen ettet anna koulunkäynnin repsahtaa nyt! 5.luokka on taas paljon haastavampi kun tulee lisää aineita ja sitä myöden lisää läksyjä ja kokeita. Tuo perheneuvola voisi olla hyvä idea tai sitten otat yhteyden koulukuraattoriin, joka jututtaa poikaa. Jonkun ulkopuolisen mielipide saattaisi saada pojan tajuamaan asian vakavuuden. Olet hyvä ja välittävä äiti, kun vaadit pojalta jo tässä vaiheessa panostamaan koulunkäyntiin!

Voisiko joku isompi palkinto hyvästä koulumenestyksestä motivoida? Vaikka reissu/risteily/uusi pyörä/tietokone tms.

[/quote]

Haha joo osta sille kone niin siitä se laiskuus läksyjen tekoon vasta alkaa:D nimimerkillä laiska mutta fiksu 9. ysiluokkalainen

Joku sanoi, että kaikilla on valuutta. Ei todellakaan ole. Osa lapsista ei vaan tajua kunnes niiden elämä on kääntynyt ylösalaisin niiden oman tyhmyyden ja jukuripäisyyden takia, eikä välttämättä silloinkaan.

t. äiti, jonka lasta kukaan ei saanut tottelemaan

Jos pojan koulumenesty on tasoa 8, ei ole mitään syytä huoleen. Jos ei ole, on syytä miettiä pojan kanssa asiaa. Anna vähän aikaa tilanteen rauhoittua. Sitten ota asia rauhallisesti esille niin, että lähdet siitä, että poikasi on älykäs. Kerro, että urheilu on hyvä ja tärkeä asia, mutta niin on opiskelukin. Vastuuta poikaa: ihmisten verovaroilla hän saa koulutusta, ja hänen velvollisuutensa on tehdä työnsä. Sitkeä ja tasainen kohtuullinen työnteko riittää. Mutta se on hänen velvollisuutensa ja päätyönsä. Lupaa palkkio, esimerkiksi urheiluun liittyvä. Tuo esille, että koulu ei ole kilpailupaikka. Työtä tehdään, vaikka ei voitettaisi, eli oltaisi luokan parhaita. Jos koulumenestys on aivan huono, oppilashuoltoryhmän kokoontuminen ei ole liioiteltua.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:16"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:03"]

Mitä jos hellittäisit otettasi? Poikasi on 4. luokalla. Kukaan merkittävä ihminen ei tule koskaan kysymään hänen alakoulun arvosanojaan. Niillä ei ole merkitystä, mutta sillä on, että hän saa tehdä jotakin, mitä rakastaa, esim. urheilla.

[/quote]

Toisaalta näinkin, mutta toisaalta tuossa vaiheessa luodaan pohja osaamiselle Ja oppimiselle. Aika paha tulevaisuuden kannalta, jos jo alakoulussa putoaa kelkasta. 

[/quote]

Näin ne alakoulun opettajat sanovat, koska niille alakoulu on maailman keskipiste. Ehkä asia onkin näin sellaisten oppilaiden kohdalla, joille oppiminen on todella vaikeaa. Pahinta kuitenkin on, jos lapsi alakoulussa oppii vihaamaan opiskelua tai koulua. Minulla on kokemusta siitä, että sisäinen motivaatio opiskeluun syttyy, kun lapsi/nuori/aikuinen itse löytää oppimisen himon. Sitä voi toki vahvistaa johonkin pisteeseen asti ulkoapäin annetuilla palkinnoilla. Rangaistukset ovat yleensä huono keino, koska ne johtavat helposti negatiiviseen ilmapiiriin, valtataisteluun tai jopa kapunointiin.

Perheessäni on jo kolmannessa polvessa käynyt niin, että koulun alkuvuosina, ja joillakin paljon pidempäänkin, arvosanat eivät ole olleet kovin hyviä tai ne ovat olleet jopa huonoja. Kaikki ovat kuitenkin koulua käyneet ja olemme päätyneet akateemisiin ammatteihin, johtotehtäviin ja tutkijoiksi. Juju ei ole siinä, että ohjaisimme lapsia tiukasti opiskelemaan. Sen sijaan luemme, teemme ja koemme laajalla skaalalla 'sivistäviä' asioita. Keskustelemme ja väittelemme. Loppu tulee kuin itsestään.

Asiat tapahtuvat omalla painollaan - omalla ajallaan, onnellisesti. Muutama esimerkki. Olemme kaikki oppineet lukemaan ennen kouluun menoa ilman, että meitä olisi erityisesti opetettu lukemaan. Paitsi nyt uusin sukupolvi (1990-2000- luvuilla syntyneet), joiden eskareissa on opetettu lukemaan. Minä aloitin koulun innoissani, mutta ensimmäinen opettajani ei pitänyt minusta, enkä minä hänestä. Kestin tilanteen sulkeutumalla ja muuttumalla näkymättömäksi - arvosanat seiskoja. Muutimme ja aloitin uudessa koulussa 5. lk. Ihastuin opettajaan, joka oli huippumusikaalinen ja saimme tehdä mahtavia musiikin, taiteiden yms projekteja. Kaikki arvosanani nousivat seiskoista yseihin ja kymppeihin ja pysyivät siellä koko koulu ajan ja edelleen yliopistoon saakka. Veljeni oli peruskoulussa ja lukiossa keskinkertainen oppilas. Hän urheili sm- ja em-tasolla intohimoisesti. Hän kirjoitti (kaikkien hämmästykseksi ihan hyvät paperit), mutta haahuili pari vuotta lukion jälkeen. Sitten hän päätti opiskella (kaikkien yllätykseksi) ala-asteen opettajaksi. Hän on väitellyt tohtoriksi ja toimii nykyään tutkijana. Poikani taas aloitti koulun innoissaan, mutta jossain vaiheessa koulussa asiat menivät mönkään (kiusaamista yms.). Olin suorastaan pöyristynyt opettajien reaktioista tuossa vaikeassa tilanteessa. Kun kaikki resurssit olisi pitänyt keskittää kiusaamisen lopettamiseen ja poikani viihtymiseen koulussa, opettajat valittivat valittamasta päästyään 'ei ole tehnyt kaikkia läksyjä', 'ei koskaan viittaa', 'ei vastaa kysyttäessä' jne. Minulle jopa sanottiin, että 'poikasi ei tule pärjäämään yläkoulussa', 'poikasi ei ole pelkästään haluton oppimaan, vaan epäilen myös vakavia oppimishäiriöitä tai lahjattomuutta'. Näin vielä 2000-luvulla voivat opettajat käyttäytyä! Onneksi kuuntelin viisasta veljeäni. Siirsin poikani toiseen kouluun, jossa koulu ja oppiminen sujuivat hyvin alusta saakka. Nyt hän on 9luokkalainen ja keskiarvo yli 9. Helppoa kuin heinänteko, kun koulussa on hauskaa ja oppimisen ilo on löytynyt ihan itsestä.

Just tuota minäkin mietin, että koulumotivaatio pitäis löytyä lapsesta itsestään, eikä kiristämällä ja uhkailemalla, mutta juuri siihen kierteeseen olen joutunut. :-( Itse epäilen, tämän "laiskuuden" alkaneen siitä, kun eka ja tokaluokalla koulunkäynti oli liian helppoa ja mitään oppimisen eteen ei tarvinnut tehdä. Kolmannella tilanne muuttui ja sitten ei enää viittinyt tehdä mitään. Nelosluokan alku meni hyvin, mutta nyt ei tekis taas enään mitään, kuin pakotettuna. Kokeista poika saa 10-4, riippuu aineista ja onko tehnyt läksyjä jne. Poika saattaa tehdä kokeesta vain noin puolet, kun saahan sillä jo seiskan. Tai monivalintatehtävissä vastaa kaikkiin A-vaihtoehdon, kun todennäköisyys on, että puolet menee oikein... Tälläistä pelia pelaa.

Juttelin illalla pojan kanssa pitkään ja mietimme koulunkäyntiä jne. Kerroin, jos ei itse ala nyt opiskelemaan, soitan opelle ja sovimme oppilashuollon käynnin ja mietimme sitten siellä opiskelumotivaatiota. Jäi miettimään asiaa.

Yläkoulu on tämän kaltaisille pojille kova paikka. Vaatimukset kasvavat ja jos ei osaa opiskella, tulevat numerot romahtamaan.

Opiskelumotivaation puutteen syynä näyttäisi (yläkoulun näkökulmasta) olevan esimeriksi diagnosoimaton oppimisvaikeus tai muu oppimista haittaava neurologinen syy, mielenterveysongelmat, peliriippuvuus ja ongelmat kaverisuhteissa tai kotona.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 08:40"]Yläkoulu on tämän kaltaisille pojille kova paikka. Vaatimukset kasvavat ja jos ei osaa opiskella, tulevat numerot romahtamaan.

Opiskelumotivaation puutteen syynä näyttäisi (yläkoulun näkökulmasta) olevan esimeriksi diagnosoimaton oppimisvaikeus tai muu oppimista haittaava neurologinen syy, mielenterveysongelmat, peliriippuvuus ja ongelmat kaverisuhteissa tai kotona.

[/quote]

Ei ole oppimisvaikeutta, koska oppii, jos haluaa. Ja muitakaan syitä en kyllä pysty sanomaan, että olisi. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 08:40"]

Yläkoulu on tämän kaltaisille pojille kova paikka. Vaatimukset kasvavat ja jos ei osaa opiskella, tulevat numerot romahtamaan.

Opiskelumotivaation puutteen syynä näyttäisi (yläkoulun näkökulmasta) olevan esimeriksi diagnosoimaton oppimisvaikeus tai muu oppimista haittaava neurologinen syy, mielenterveysongelmat, peliriippuvuus ja ongelmat kaverisuhteissa tai kotona.

[/quote]

Tai sitten pojalla ei vaan kiinnosta. On laiska. Niin kuin minä olin kouluaikoina. Lukioon menin kun äiti pakotti. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen olen käynyt kahta koulua, valmistumatta kummastakaan. Vakituisessa työssä olen, pienipalkkainen. Työni hoidan pilkulleen. Olen ihan tyytyväinen elämääni, sillä minulla ei ole oikein mitään isompia toiveita. Ei kiinnosta uran luomiset tms.

Jos pojalla ei koulunkäynti innosta, ei se muuksi muutu vaikka vanhemmat päällään seisoisi.  Mutta pojan täytyy myös ymmärtää että huonolla koulutodistuksella on erittäin vaikea ponnistaa elämässä eteenpäin. Toki on mahdollista mutta vaikeampaa.