Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin hankkia lapsia, jos vanhemmalla on ADHD?
07.11.2020 |
Tuli tuosta Raskaaksi randomille tindermiehelle -ketjusta mieleen, että jos itsellä on joku sairaus, niin onko väärin hankkia lapsia. Kun siellä meuhkattiin siitä, miten sen tuntemattoman tindermiehen terveystaustoja ei tiedä, ja se voi olla vaikka kuinka sairas. Jos se on niin huono juttu hankkia lapsi miehen kanssa, jonka terveystaustoja ei tiedä, niin onko se sitten vielä pahempi jos itse tietää, että on joku diagnoosi ja silti haluaa lapsen?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On
Miksi? Ei mun elämä ole pelkkää surkeutta ADHD:n takia, vaan siinä on myös hyvät puolensa. ADHD:ssä siis.
Ap
Ehkä sinä näet sairaudessasi hyviäkin puolia, mutta läheisesi eivät. Myös yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden kannalta adhd:si on ainoastaan huono juttu. Viittaan siis rikoksiin ja muutenkin tilanteisiin joissa tarvitaan poliisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä havahduin omiin adhd oireisiini vasta aikuisena, oman pojan tutkimusten myötä. Kieltämättä tässä miettii, uskaltaako ajatellakaan toista lasta vaikka ihan hirveästi sitä miehen kanssa toivoisimme. Tämän yhden kanssa pärjäämme hyvin, mutta entäs jos toinen olisi samanlainen tai vielä haasteellisempi? Toisaalta mistä sitä tietää. On pahempiakin asioita maailmassa kun adhd-piirteet. Paljon hyvääkin tässä.
Itsekästä on lisääntyä jos omaa vahvasti periytyvän vaivan. ADHD ja bipolaarihäiriö varsinkin tulevat suurella todennäköisyydellä taakaksi lapsellekin.
Ei nyt geenikarttoja tarvitse alkaa tutkia mutta toki kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin lisääntyy jos perityviä rasitteita löytyy.
T. ADD
Mielestäni tämä on tasan sama kysymys kuin onko väärin hankkia lapsia, jos vanhempi tarvitsee silmälasit.
On todella väärin!!!! ...jos elämässään haluaa harjoittaa rodunjalostusta nazityyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä on lisääntyä jos omaa vahvasti periytyvän vaivan. ADHD ja bipolaarihäiriö varsinkin tulevat suurella todennäköisyydellä taakaksi lapsellekin.
Ei nyt geenikarttoja tarvitse alkaa tutkia mutta toki kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin lisääntyy jos perityviä rasitteita löytyy.
T. ADD
Miten vaikea add sulla oikein on, jos puhut tuollaisia? Ootko masentunut? :( Minä olen oikein onnellinen ADD ja mulle on tästä ominaisuudesta myös paljon hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On
Miksi? Ei mun elämä ole pelkkää surkeutta ADHD:n takia, vaan siinä on myös hyvät puolensa. ADHD:ssä siis.
Ap
Ehkä sinä näet sairaudessasi hyviäkin puolia, mutta läheisesi eivät. Myös yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden kannalta adhd:si on ainoastaan huono juttu. Viittaan siis rikoksiin ja muutenkin tilanteisiin joissa tarvitaan poliisia.
Oho, aika kova näkökulma. Mulla on monta ADHD-ihmistä elämässäni ja ovat ehkä juuri osittain Adhd:n takia niin huipputyyppejä. Huonoja puoliakin on, mutta ei sen pahempia kuin muillakaan. Kaikilla on omansa. Sinullakin on tuo ikävä ilkeys riesanasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaen huomioon kuinka moni tyhmä ja päihdeongelmainenkin hankkii lapsia, niin ihan hyvä jos joukossa ois lapsia, joilla ois ”vaan” se ADHD. Geenien lisäksi vahvasti periytyviä ovat myös elintavat, joten jos nämä ovat kunnossa, niin se on jo aika iso plussa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä on lisääntyä jos omaa vahvasti periytyvän vaivan. ADHD ja bipolaarihäiriö varsinkin tulevat suurella todennäköisyydellä taakaksi lapsellekin.
Ei nyt geenikarttoja tarvitse alkaa tutkia mutta toki kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin lisääntyy jos perityviä rasitteita löytyy.
T. ADD
Meillä kaikilla on ristimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On
Miksi? Ei mun elämä ole pelkkää surkeutta ADHD:n takia, vaan siinä on myös hyvät puolensa. ADHD:ssä siis.
Ap
Ehkä sinä näet sairaudessasi hyviäkin puolia, mutta läheisesi eivät. Myös yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden kannalta adhd:si on ainoastaan huono juttu. Viittaan siis rikoksiin ja muutenkin tilanteisiin joissa tarvitaan poliisia.
Rikoksiin? Minulla on ADHD ja suurin rikokseni on, että lapsena joskus varastin karkkeja siskoltani... Ja meillä on aina ollut ja on vieläkin hyvät välit :D
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei minusta ole edes kovin paha asia, sen kanssa voi hyvin oppia elämään, vaikka lapsuus olisikin hankalaa. Aikuisena jotkut adhd:sta kärsivät näkevät sen positiivisena asiana, esim. reaktioherkkyys autolla ajaessa on parempi (eräs diagnosoitu työkaveri itse sanoi näin, vaikka minusta ajotyyli oli silti kaahaamista, jollaista en soisi näkevän keskustassa).
Muiden sairauksien osalta olen joutunut itse miettimään asiaa niin, että geenejään ei voi valita. Minulle selvisi vasta raskausaikana, että minulla on veritulpille altistava faktori V:n geenimutaatio, jonka periytyvyys lapselle on varsin todennäköistä, ja että kun nyt sain (myös geeneistä) raskaudiabeteksen, on todennäköistä että sairastun diabetekseen itsekin myöhemmin ja että kun mennään jo kolmannessa sukupolvessa diabeteksen kanssa, lapsikin tulee sen todennäköisesti saamaan. Toivottavasti kuitenkin vasta vanhemmalla iällä, koska en toivoisi sitä itsellenikään riesaksi.
Minähän en geeneilleni mahda mitään, mutta mies, jonka suvussa ei ole sairauksia, on ollut näistä epämukavista yllätyksistä (etenkin tuon veritulppariskin osalta) pahoillaan ja nyreänä, että ei halua tällaisia ongelmia lapsellemme. En halua minäkään, mutta enpä minä raskaaksi tullessani tuosta veritulppageenistä tiennyt, kun isä ei pitänyt tarpeeksi tärkeänä kertoa, että tällainen voi olla, saatikka selvittää sitä testeillä (ei ole siis testannut edes itseään, mutta kaikilla muilla isän sisaruksilla tämä geeni on, joten vaadin terveyskeskuksessa testejä ja eiköhän se napsahtanut tämäkin nakki niskaan). Kyllä ketutti moneen otteeseen ja nyt kun joudun pistämään sentin pituisella neulalla raskauden loppuun saakka ja 6 viikkoa synnytyksen jälkeen verenohennuslääkettä, joka maksaa 150e/kk, kiukuttaa entistä enemmän.
Itse meinasin kyllä oman lapsen testauttaa viimeistään teini-iän kynnyksellä, jolloin ehkäisyasiat ovat ajankohtaisia, koska e-pillereitä ja muita hormonivalmisteitahan ei tämän geenimutaation takia saa käyttää ja onneksi en ole käyttänytkään. Ajatus siitä, että olisin voinut hyvässä uskossa syödä pillereitä kymmenen vuotta ja saada veritulpan niiden takia (pillerit nostaa veritulppariskiä itsessäänkin, mutta tämän geenin kanssa riski on monikymmenkertainen), ahdistaa aika lailla ja isän välinpitämättömyys asian suhteen vielä enemmän. Omaa lastani en ikinä altistaisi tällaiselle riskille, vaan meinasin tehdä hyvissä ajoin selväksi, että suvussa on tällaisia ongelmia ja selvittää napsahtaako nakki lapsellekin. Jos ei napsahda, niin hyvä vain ja jos tämä geeni sitten löytyy, tietääpähän hyvissä ajoin varautua asiaan ja informoida lasta, tai siinä vaiheessa teini-ikäistä riskeistä.
Sitten vastauksena itse kysymykseen, vaikka olisin tiennyt tästä geenistä, olen ikäni haaveillut omasta perheestä, joten en sairauden vuoksi jättäisi silti lapsia hankkimatta, mutta nyt kun tiedän, että geenillä on iso todennäköisyys periytymiselle, voin varautua asiaan, selvittää sen hyvissä ajoin ja ohjeistaa lastani sen sijaan, että tekisin niin kuin isäni ja ummistaisin silmäni kuvitellen, ettei siitä mitään haittaa ole (vaikka hänen kahdella veljellään on jo ollut veritulppa...) kun ei ole itselle iskenyt. Sama homma adhd:n ja esimerkiksi mielenterveysongelmien kanssa. Ei välttämättä perhettä perustaessa voi tietää onko vanhemmalla joku perinnöllinen sairaus, joka sitten periytyy lapselle. Siihen nähden, että tulee tällaisia ikäviä yllätyksiä, on parempi olla tietoinen sairauksista, koska jos sitten niitä lapsia päättää siitä tietoisena hankkia, ainakin voi varautua siihen hyvissä ajoin, että saattaa lapsellekin tulla.
Eli ei niitä yllätysmunia ole vain Tinder-miehillä, vaan ylläreitä tulee meille 10 vuotta parisuhteissakin olleille.
Ohhoh. Tää oli mulle hyödyllinen. Kun korona on ohi, tutkitutan tukosgeenini.
Mulla on samanlainen sukuhistoria kuin sulla. Mahdollisesti jopa 5 keskenmenoa johtui tukoksista, tulen nyt ajatelleeksi.
Nykyään sanoisin että on. Tai siis henkilökohtaisella tasolla, en sentään ole muiden lisääntymiseen puuttumassa.
Minulla on diagnosoimaton adhd, tai siis oli diagnosoimaton nuorena. Sain dg:n vuosi sitten. Olen nyt 40v. Jos olisin tiennyt että lapsestani on suuri mahdollisuus tulla adhd myös, en olisi häntä tehnyt. Omat vajavaisuuteni selitettiin minulle lapsena ja nuorena luonteeni huonoudella, ja aikaansaamattomuuteni(siis teen kyllä, mutta en kykene pitkäjänteisyyteen ja sitä myötä valmiiksi saattamiseen) laiskuudella ja viitsimättömyydellä. Oma, jo aikuinen lapseni on niin pahasti adhd ettei hän ole kyennyt ala-asteen jälkeen pysymään koulussa enää kärryillä. Hänellä on "pahin" mahdollinen lääkitys jotta selviää omatoimisesti arjesta. Ei puhettakaan etä sen lisäksi kykenisi opiskeluun tai töihin.
En olisi lasta tehnyt mikäli olisin tiennyt että hänelle tulee adhd.