Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eroaisitko sinä jos sinulla olisi tällainen suhde?
25.02.2014 |
Meillä on kaksi lasta, yhdessä on oltu kohta 7 vuotta. Tulin vahingossa raskaaksi hyvin pian tapaamisemme jälkeen, ja emme olekaan koskaan saaneet kokea sitä aikaa ja vapautta ennen lapsia... tai olemme, mutta vain muutaman kuukauden plus esikoisen raskausaika. Asumme omassa talossa, lainaa on vain tästä, ei muusta. Mies on töissä, minä palasin koulun penkille kotiäitivuosien jälkeen.
Me riitelemme jatkuvasti. Minusta tuntuu, että olen pelkkä kotiorja, jonka on tehtävä kaikki ellei itse pyydä jotain. Mies auttaa, jos pyydän, ja tekee sitten kaiken minkä tekee omalla tavallaan, ja se alkaa tehdä minut hulluksi. Tuntuu, että minun pitää muistaa kaikki: hampaiden pesuista terveelliseen ruokaan (eli edes joku hiton kurkunpala lautasen reunalle esittämään kasvisten osuutta). Mies sanoo, että kaikki mikä on minulle tärkeää lasten suhteen, on hänelekin tärkeää, mutta ei hän kuitenkaan muista puoliakaan. Hän myös viihtyisi kotona aina, jos haluan että teemme yhdessä jotain, minun pitää se organisoidakin. Jos haluan, että teemme kaksistaan jotain, sekin minun pitää ehdottaa, sitten muistuttaa ja sitten lopulta järjestää itse. Mies ei ole mitenkään päin spontaani, minä olen (olisin). Saan kyllä mennä yksin tai kaverin kanssa (joita minulla ei paljoa ole, sekin surettaa), mies kyllä on lasten kanssa.
Seksi meillä on surkeaa ja sitä on aina vain vähemmän. Miestä ei haluta yhtä paljon kuin minua, ja hän mieluiten panisi minua sängyssä illalla kun lapset nukkuu ja niin, että esileikki kestää 10s ja sitten mies tulee sisään, hän tekee näin koska hänellä on välillä vaikueksia saada sitä ylös ja pysymään ylhäällä, eli heti kun se seisoo niin tilaisuus pitää käyttää. Minä olen kaivannut intohimoa mutta sitä ei ole. Emme ole panneet muualla kuin makkarissa, vaikka meillä on kuusi muutakin huonetta ja olemme asuneet tässä kolme vuotta.
Mies on hyvä isä, ja ei juo eikä lieku ympäriinsä. Olen paska kun mietin hyvän miehen jättämistä eikö? Mutta olen vain niin väsynyt kaiken kannatteluun ja kaikesta muistutteluun ja seksin kerjäämiseen... ja olen yrittänyt elää omaa elämääni, mutta ei se kuulkaa ole kauhean kivaa kun suhteessa menee huonosti. Miehen mielestä tosin ainoa huono asia on että hän joskus unohtaa jotain ja se, kun minä aina vain valitan. En tiedä, mitä tehdä.
Kommentit (52)
En eroaisi, vaan rupeaisin kehittämään suhdetta - lähinnä ensin muuttamalla omaa käyttäytymistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rupeaisit hyväksymään miehesi ainakin käytöksen tasolla ja olemaan ystävällinen.
Jättäisin jollei asiat muutu, mutta ensin esittäisin ultimaattumin ja antaisin tilaisuuden kehitykseen
Teillä taitaa olla vielä aika pienet lapset? Mustakin tuntui tuolta, kun lapset oli alle kouluikäisiä. Sittemmin on helpottanut.
Puhu miehellesi, kerro mitä kaipaat. Pyydä, että hän vie sinut yllättäen ulos ja järjestää kaiken. Selitä miksi se on sinulle tärkeää.
Jos meno ei sittenkään muutu, tee omat päätöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa täysin normaalilta tilanteelta tuossa vaiheessa. Itse olin ihan samanlaisessa tilanteessa samoilla vuosilla ja lapsilla ja lähdin etsimään onnea ja itseäni muualta.
Virhe.
Se mikä tuolla maailmalla odottaa noinniinkuin miesten muodossa, ei ole ainakaan parannus tuohon sun nykyiseen tilanteeseen. Vaihdossa saat sitten pettäjiä, alkoholisteja, pornoaddikteja yms. kivoja ihmisiä.
Jos taas haluat olla ihan yksin ja keskittyä vaan lapsiin ja itseesi, niin eroa vaan.
Minä olen pyytänyt ja puhunut ja ollut pyytämättä ja hiljaa. Lapset on 5 ja 3v. Ja kyllä soimaan itseäni päivittäin että olen paska, kun en vaan osaa sopeutua. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan eroaisi. Sulla on hyvä mies ja lapsilla hyvä isä! Teidän pitää saada edes joskus pieni irtiotto arjesta, jolloin voitte kunnolla panostaa toisiinne ja olla vähän kuin seurustelava pari :) Ja asioista pitää puhua yhdessä, niitä ei saa oman pään sisällä hautoa. Nykyaika on eroja täynnä! Älä tee itse uutta tilastomerkintää siihen listaan. Sinulla on hyvä suhde, jossa on tiettyjä ongelmia. Kaikilla on niitä, aivan kaikilla. Tietyt asiat pitää oppia hyväksymään ja tietyt asiat voi yhdessä pystyä muuttamaan paremmiksi. Kyllä se siitä!!
Kaikki on siis melkein niinkuin pitääkin muttei kuitenkaan ihan niin kuin käsikirjoitus menee. Hei. Ymmärrän tilanteen mutta kaikkea ei voi saada. Haluta tosin voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tulet parempaa elämää muualta löytämään. Ihminen on luotu olemaan aina tyytymätön johonkin. Katsoisin myöskin peiliin ja miettisin mitä otse voi tehdä toisin. Tässä hankalan tuntuisessa tilanteessa on kaksi hyvin erinlaista ihmistä, mies ja nainen. Kysy onko miehesi tyytyväinen ja puhukaa epäkohdista, se yleensä selventää. Nainen on usein typerä kun jää omine ajatuksine yksin eikä tuo asioita miehelle suoraan esille, miehet kun ei tajua vihjailuja. Mielikuvitus kehiin! Ps. Miehet on harvoin niitä jotka haluavat organisoida yhteiset tekemiset.. sellaista tuskin kannattaa edes odottaa..
En usko että tulet parempaa elämää muualta löytämään. Ihminen on luotu olemaan aina tyytymätön johonkin. Katsoisin myöskin peiliin ja miettisin mitä otse voi tehdä toisin. Tässä hankalan tuntuisessa tilanteessa on kaksi hyvin erinlaista ihmistä, mies ja nainen. Kysy onko miehesi tyytyväinen ja puhukaa epäkohdista, se yleensä selventää. Nainen on usein typerä kun jää omine ajatuksine yksin eikä tuo asioita miehelle suoraan esille, miehet kun ei tajua vihjailuja. Mielikuvitus kehiin! Ps. Miehet on harvoin niitä jotka haluavat organisoida yhteiset tekemiset.. sellaista tuskin kannattaa edes odottaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:27"]
En todellakaan eroaisi. Sulla on hyvä mies ja lapsilla hyvä isä! Teidän pitää saada edes joskus pieni irtiotto arjesta, jolloin voitte kunnolla panostaa toisiinne ja olla vähän kuin seurustelava pari :) Ja asioista pitää puhua yhdessä, niitä ei saa oman pään sisällä hautoa. Nykyaika on eroja täynnä! Älä tee itse uutta tilastomerkintää siihen listaan. Sinulla on hyvä suhde, jossa on tiettyjä ongelmia. Kaikilla on niitä, aivan kaikilla. Tietyt asiat pitää oppia hyväksymään ja tietyt asiat voi yhdessä pystyä muuttamaan paremmiksi. Kyllä se siitä!!
[/quote]
Meillä oli kahdenkeskistä aikaa viikko sitten. Se meni riitelyksi se :( Uusintaa en jaksa, en edes halua olla hänen kanssaan kahdestaan enää. ap
Minä olen kyllä harvinaisen suoraan sanonut missä mättää. Seksin suhteen millään vihjailuilla ei ole merkitystä, uskokaa pois, miestä ei kiinnosta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitsisin vielä pariterapiaa tuossa vaiheessa, ja hyviä kirjoja joissa neuvoja oman käytöksen muuttamiseen. Älä vielä luovuta. Sitten kun olet tehnyt kaikkesi (et vain syytänyt negatiivista toisen niskaan), osaat tehdä päätöksesikin paremmin.
Täydellistä elämää ei ole olemassakaan, ja kun lapset ovat pieniä, niin ihan käytännön syistä ero saa tilanteen lähes aina muuttumaan huonommaksi, ei paremmaksi. Ellei sitten mies ole väkivaltainen hullu, mutta sinun miehessäsi ei vaikuttaisi olevan mitään isompaa vikaa?
Oletko ihastunut toiseen..? Kuulostaa vähän siltä. Silloin oma suhde tuntuu ankealta, vaikka asiat olisivat kuinka hyvin.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:43"]
Oletko ihastunut toiseen..? Kuulostaa vähän siltä. Silloin oma suhde tuntuu ankealta, vaikka asiat olisivat kuinka hyvin.
[/quote]
En ole ihastunut kehenkään toiseen, enkä mieti eroa saadakseni jonkun paremman tilalle. En jaksaisi uusia kuvioita, kumppanin etsintää ym. Mutta tässä suhteessa koen olevani yhtä yksin kuin mitä olisin, jos olisin yksin. Ap.
Mun mielestä tärkein kysymys on se, että rakastatteko toisianne? Siitä kaikki pääasiassa riippuu. Mun mies on aika samanlainen, paitsi seksiä harrastaisi vielä 18 vuoden jälkeenkin milloin vain ja kuinka usein vain.
Mä olen tiedostanut mieheni "ongelmat". Vaikka palstalla tämä tuomitaankin, niin mun mielestä ei ole paha muistuttaa miestä tekemään tiettyjä asioita. Jos toinen ei tajua tai muista, niin mieluummin mä sanon niistä kuin alan kiukuttelemaan ja riitelemään. Mun mies on kehittynyt vuosien saatossa niin, että on viime vuosina yllättänyt mut muutaman kerran, joten sullakin on varmaan toivoa.
Sun kannattaa myös mennä hieman itseesi ja muuttaa käyttäytymistä. Ei riidellä joka asiasta, pitää miestä hyvänä (enkä tarkoita seksiä) ja huomioida häntä. Yritätte löytää aikaa vain toisillenne ja jos se jättämisen tunne ei edelleenkään katoa, niin sitten on varmasti vakavan keskustelun paikka.
Mulla on ollut pari kriisiä ja miehen mielestä kaikki on ollut todella hyvin silloin. Ei pölvästi ollut tajunnut ollenkaan missä mä meen ja kuinka paha mulla on. Jotkut miehet ovat vain siinä omassa onnellisuuskuplassaan etteivät näe ympärille kunnolla. Eli suosittelisin juttelemaan niin että mies OIKEASTI tajuaa kaiken.
Sisko hyvä
a) osta hieromasauva ja mies lääkäriin Viagraa hakemaan. Jos ei mene ja muuta käytöstään, älä anna. Sano suoraan että seksi on paskaa ja mies on kurja rakastaja nykyisellään.
b) relaa enemmän, organiseeraa vähemmän. Ei kaiken tarvitse olla niin täydellista, kuten vihannesten lautasella. Minä tein hiljan kukkakaaligratiinia ja laitoin porkkanaraastetta. Toinen muksu söi, toinen "yäk". Mies ei laita rehuja ikinä, mutta sentään on hyvä kun saa muksut ruokittua, kun olen iltatöissä. Aina parempi, että lapsella on täysi maha vaikka ilman vihanneksia kuin itkupotkuraivarinälkä ja sohvalla makaava mies kotiin tullessa. Anna sen tehdä omaan tyyliinsä! Ei sun ole pakko hallinnoida kaikkea!
c) ero ei auta sun tilanteeseen, usko pois. Markkinoilla on paljon paskaa. Hakeutukaa apua hakemaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:56"]
Tosi vaikea sanoa, tietenkin voit vain itse päättää asiasta. Mulle kuitenkin tuli tunne, että en vielä eroaisi. Tuli mieleen, että yrittäisin tehdä omasta elämästäni mahdollisimman kivaa: etsisin uusia harrastuksia, mistä voisi saada uusia ystäviä (esim. näytelmäpiirit, joukkuelajit liikunnassa, elokuva/kirjallisuuskerhot?), kävisin niiden olemassa olevien ystävien kanssa esim pienillä matkoilla tai kokeilemassa jotain ihan uutta, vaikka kalliokiipeilyä (siis nyt ihan hatusta vedettynä). Kun mies kerran hoitaa lapsia.
Riidoista ja kotitöistä: on tietysti väärin, että sä joudut kantamaan päävastuun kaikesta, mutta ehkä sinuna kokeilisin jonkin aikaa asennoitua niin, että et välitä siitä, vaan järjestät asiat niin, että et yritä muuttaa miestä (jos olette 7 vuotta riidelleet asiasta niin tuskin hän alkaa kovin helpolla oma-aloitteiseksi kotitöissä). Vaan järjestä asiat tässäkin mahdollisimman helpoksi itsellesi: nakitat surutta miehelle puolet hommista.
Täytyy tosin myöntää, että intohimon puute on tosi vaikea juttu ja johti meidän suhteessa siihen, että kärsin todella ja ihastuin muihin ym. Ehkä kuitenkin yrittäisin vaan hammasta purren kestää jonkin aikaa, kun lapset ovat noin pieniä. Meillä selvisi, että miehellä on testosteroni tosi matalalla, ja kun sitä alettiin hoitaa niin tilanne parani.
[/quote]
Hei, kerrotko miten tuota testosteronijuttua alettiin hoitaa? Mun miehellä samoja epäilyksiä. juurikin tuo ettei seksi innosta. Silleen, periaatteessa innostaa ja ajatuksen tasolla, mutta sitten käytännössä ei vaan mikään onnistu. Eikä kuulemma oo mussa vika, haluaa kyllä muttei vaan sitteb kuitenkaan hommat etene mihinkään, väsyttää, ei jaksa innostua. Meillä se ero että pystytään puhumaan ja ollaankin just ihan vakavissa mietitty tätä testosteronijuttua. Olisin tosi kiitollinen jos kertoisit, miten tätä hoidetaan?
Ja tsempit ap:lle, en eroaisi tilanteessasi. Anteeksi ot.
[/quote]
Hei! (sorry ap) asia siis huomattiin lapsettomuustutkimusten yhteydessä (sekundäärinen lapsettomuus, esikoinen tuli luomuna tokalla yrittämällä). Ongelmien havaittiin johtuvan miehestä (ei normaaleja siittiöitä), syyn selvittely kesti kauan ja aivokasvaintakin epäiltiin, mutta sitä ei onneksi ollut vaan selittämätön aivolisäkehormonin (FSH) vajaatuotanto, joka puolestaan aiheutti testosteronin vajaatuotannon. Mahdollisesti asia voi olla myös päinvastoin, ilmeisesti tilanne on hyvin harvinainen ja lääkärit eivät oikein tiedä, mistä on kyse. Lisäksi hemoglobiini oli todella matala, johtuen jomman kumman hormonin vajeesta. Mies söi kuurin FSH-hormonia, jonka jälkeen siittiötilanne ja halukkuus palautui ja tulin raskaaksi, ja sen jälkeen hän on ottanut testosteronipiikkejä ja halukkuus on pysynyt ennallaan (testosteronipiikit taas lopettavat siittiöntuotannon, joten lastenhankinnan yhteydessä niitä ei voi käyttää, mutta tuo FSH toimi haluttomuuteen ja väsymykseen aivan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin. Mun miehellä mm. aamuerektioiden täydellinen puute oli vinkki siitä, että kyseessä on paha fysiologinen ongelma, ei niinkään henkinen ongelma. Kannattaa selvittää asia! Ja ap:lle edelleen tsemppiä.
[/quote]
kiitos sulle tästä! Hienoa että teillä selvisi asiat. Aamujömppiksiä ei ole kyllä täälläkään nähty aikoihin.... Hmmm. Pitänee alkaa selvitellä asiaa!