Työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyneet? Kokemuksia?

On. Siksi vaihdoinkin alaa. Olin ennen kääntäjä ja väsyin täysin. Pahimpia olivat lasten sairastelukaudet, kun kaikki työt kasaantui ja hengitti niskaan, mutta niitä eisaanut tehtyä kuin öisin.

Kyllä! Yksi iso asia on tämä nykyään niin pinnalla oleva verkostoituminen: pitäisi olla sosiaalinen ja tutustua ja antaa itsestään hyvä kuva mahdollisimman laajalti omalla alallaan, eli käydä koulutuksissa ja tapaamisissa myös iltaisin ja viikonloppuisin ja käyttää siellä kahvitauot yms. hyödyksi verkostoitumalla esim. potentiaalisen seuraavan työnantajan edustajan kanssa,  käyttää facebookia ja twitteriä työnhakuun ja miettiä miltä se oma profiili näyttää työnantajan silmin, eli linkkailla sinne niitä oman alan uutisia ja kommentoida niitä jotenkin fiksusti jne., olla positiivinen ja innostunut... 

Entäs kun minä haluan käyttää facebookia oikeiden ystävieni kanssa vaikka siihenkin kun välillä vituttaa tai tuli orvellettyä kännissä ja viikonloppuna vetää villasukat jalkaan tai lähteä lasten kanssa metsäretkelle.

Kiva kun ovat. Käyn mielelläni kesken työpäivän vaikkapa Hulluilla päivillä ja teen sitten illalla kotona jonkun työhomman. Ja vaikka kaikki muut työtehtävät voisinkin jättää työajalle, niin miten estän aivoni saamasta uutta työhön liittyvää ideaa vaikka kotisaunan lauteilla? En onneksi mitenkään.

Mulla ainakin on kellokortti :)