Sosiaalisesti taidoton ekstrovertti

Ajattelee että äänekkyys = sosiaalisuus

Puhuu koko ajan itsestään tai puhuu aiheista, jotka eivät kiinnosta ketään. Tekee typeriä aloituksia ja olettaa muista ihmisistä asioita.

Puhuu toisten päälle, möläyttelee ikäviä ja loukkaavia mielipiteitään toisille "koska saan sanoa mitä haluan". Mulla on ollut tällainen ystävä, jopa kaksi kappaletta, mutta en halua olla enää tekemisissä heidän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelee että äänekkyys = sosiaalisuus

Jep. Ja tällaisia on liki 90% ekstroverteista. Ovat sosiaalisilta taidoiltaan 6-vuotiaan tasolla, mutta haluavat silti "muuttaa" introverttejä jotka ottavat muut huomioon, eivät päsmäröi ja punnitsevat sanansa ennen möläyttelyä.

Valitettavasti yhteiskunta rakennetaan edellämainittujen ehdoilla koska heitä on niin valtava osa kansasta.

Puhuu päälle, ei kuuntele. Rasittavaa. Mutta väitän , että suurin osa ekstroverteistä ei ole tuollaisia.

Jos olet vähän aikaa samassa tilassa tiedät hänen, hänen puolison ja ystäviensä yksityiset terveystiedot ja muuta kiusallista

Vierailija kirjoitti:

Puhuu koko ajan itsestään tai puhuu aiheista, jotka eivät kiinnosta ketään. Tekee typeriä aloituksia ja olettaa muista ihmisistä asioita.

Lisäksi ei kuuntele toisia, on sitä mieltä, että hänen tapansa toimia on ainoa oikea, vain hänen mielipiteillään on merkitystä.

Mun äiti on tuollainen. Tykkää soitella kaikille koko ajan ja höpöttää omista asioistaan, mutta kun toinen puhuu, niin hän vaikuttaa ihan poissaolevalta ja kyllästyneeltä, jos edes antaa toisen rauhassa puhua loppuun. Kaikki tärkeätkin puheenaiheet loppuu heti, koska äiti miettii jo jotain muuta, kun itse pääsen sanomaan jotain johonkin vasta aloitettuun aiheeseen liittyen! Hän "vastaa" sitten puhumalla jostain ihan muusta asiasta tai ei vastaa ollenkaan. Saisko äidin vaihtoon, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tuollainen. Tykkää soitella kaikille koko ajan ja höpöttää omista asioistaan, mutta kun toinen puhuu, niin hän vaikuttaa ihan poissaolevalta ja kyllästyneeltä, jos edes antaa toisen rauhassa puhua loppuun. Kaikki tärkeätkin puheenaiheet loppuu heti, koska äiti miettii jo jotain muuta, kun itse pääsen sanomaan jotain johonkin vasta aloitettuun aiheeseen liittyen! Hän "vastaa" sitten puhumalla jostain ihan muusta asiasta tai ei vastaa ollenkaan. Saisko äidin vaihtoon, kiitos.

Tunnen muutamankin tällaisen ihmisen, mutta en heitä erityisen ekstrovertteina pidä, vaan lähinnä itsekeskeisinä ihmisinä.

Introverttinä olen sitä mieltä että suurin osa ekstroverteista ei halua muuttaa introvertteja tai päin vastoin. Tällainen on turhaa vastakkainasettelua, toki nykypäivänä trendikästä tai jotenkin pinnalla tällainen kaksinapainen yksinkertaistettu mustavalkoinen ajattelu.

Lähipiirissä on. Voisi ensin luulla että siinäpä ihan sosiaalinen ihminen mutta kun tuntee pitkään niin kaikki asiat pyörii oman navan ympärillä. "Minä sitä ja minä tätä" liian yksityiskohtaisesti selostettuna. 

Ikinä ei puhu yhteiskunnallisista asioista tai kysy mitään. Saattaa möläytellä typeriä asioita ja olla ilkeäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tuollainen. Tykkää soitella kaikille koko ajan ja höpöttää omista asioistaan, mutta kun toinen puhuu, niin hän vaikuttaa ihan poissaolevalta ja kyllästyneeltä, jos edes antaa toisen rauhassa puhua loppuun. Kaikki tärkeätkin puheenaiheet loppuu heti, koska äiti miettii jo jotain muuta, kun itse pääsen sanomaan jotain johonkin vasta aloitettuun aiheeseen liittyen! Hän "vastaa" sitten puhumalla jostain ihan muusta asiasta tai ei vastaa ollenkaan. Saisko äidin vaihtoon, kiitos.

Mullakin on tällainen läheinen. Jos vaikka kerron, että olen saanut uuden työpaikan, niin vastaus on tyyliin: Aijaa. Mun vanha kaveri Sirpakin sai just uuden työn! En oo Sirpaa nähny moneen vuoteen, mutta soitellaan kyllä vähintään viikottain. Nuorempana käytiin tosi paljon keikoilla ja ulkomaanreissuillakin. Ja mähän olen Sirpan pojan kummikin! Tää kummipoika opiskelee lääkäriksi Jyväskylässä, muistan kuinka hän pienenä poikana jo haaveili lääkärin ammatista. Ja lääkäristä tulikin mieleen, että kerroinko jo, kun kävin labrakokeissa tällä viikolla?.....

Mä olen itse sellainen. Mulla on valtava tarve ihmisten seuraan ja vuorovaikutukseen, ja kieltämättä myös ihan huomion saamiseen. Mutta olen vähän sellainen töksäyttelijä ja möläyttelijä, suu käy nopeammin kuin aivot ehtii ajatella ja välillä tulee päästettyä todella ajattelemattomia sammakoita suusta. Jos ne muut olisi myös minun luontoisia, ei olisi väliä, he vaan toteaisivat mielessään tai jopa ääneen että oho, no se oli jyrkkä näkemys tms, ja unohtaisivat asian. Mutta erityisesti herkemmät ihmiset tai sellaiset jotka jää jälkeenkinpäin pohtimaan sanottuja asioita voivat saada välillä aika pahastikin osumaa töksäytyksistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tuollainen. Tykkää soitella kaikille koko ajan ja höpöttää omista asioistaan, mutta kun toinen puhuu, niin hän vaikuttaa ihan poissaolevalta ja kyllästyneeltä, jos edes antaa toisen rauhassa puhua loppuun. Kaikki tärkeätkin puheenaiheet loppuu heti, koska äiti miettii jo jotain muuta, kun itse pääsen sanomaan jotain johonkin vasta aloitettuun aiheeseen liittyen! Hän "vastaa" sitten puhumalla jostain ihan muusta asiasta tai ei vastaa ollenkaan. Saisko äidin vaihtoon, kiitos.

Mullakin on tällainen läheinen. Jos vaikka kerron, että olen saanut uuden työpaikan, niin vastaus on tyyliin: Aijaa. Mun vanha kaveri Sirpakin sai just uuden työn! En oo Sirpaa nähny moneen vuoteen, mutta soitellaan kyllä vähintään viikottain. Nuorempana käytiin tosi paljon keikoilla ja ulkomaanreissuillakin. Ja mähän olen Sirpan pojan kummikin! Tää kummipoika opiskelee lääkäriksi Jyväskylässä, muistan kuinka hän pienenä poikana jo haaveili lääkärin ammatista. Ja lääkäristä tulikin mieleen, että kerroinko jo, kun kävin labrakokeissa tällä viikolla?.....

Ai hitsi kuinka hyvä kuvailu. Mäkin tunnen tuollaisen 😅

Ei osaa ns. Lukea huonetta ja kuunnella kun joku puhuu. Aika tyypillistä on kuunnella huonosti, kun ajattelee vaan sitä mitä itse haluaa sanoa.

Tällaisten ihmisten seurassa tuntuu, että kun he kysyvät jotain, eivät he halua oikein kuulla vastausta. Yleensä joudun nopeasti sanomaan vastauksen kysymykseen, koska muuten saattaa käydä niin, että kesken lauseen he jo puhuvat päälle. Ihan kauhea..

Ja juurikin sellainen möläyttely, toisen henkilön lyttääminen vaikka tämä olisi kuuloetäisyydellä. Sellainen asenne huokuu läpi, että minä olen tässä se tärkein jonka juttuja kaikki haluavat kuunnella. Tosi rasittava piirre, varsinkin jos kyse on vielä lapsesta tai nuoresta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tuollainen. Tykkää soitella kaikille koko ajan ja höpöttää omista asioistaan, mutta kun toinen puhuu, niin hän vaikuttaa ihan poissaolevalta ja kyllästyneeltä, jos edes antaa toisen rauhassa puhua loppuun. Kaikki tärkeätkin puheenaiheet loppuu heti, koska äiti miettii jo jotain muuta, kun itse pääsen sanomaan jotain johonkin vasta aloitettuun aiheeseen liittyen! Hän "vastaa" sitten puhumalla jostain ihan muusta asiasta tai ei vastaa ollenkaan. Saisko äidin vaihtoon, kiitos.

Mullakin on tällainen läheinen. Jos vaikka kerron, että olen saanut uuden työpaikan, niin vastaus on tyyliin: Aijaa. Mun vanha kaveri Sirpakin sai just uuden työn! En oo Sirpaa nähny moneen vuoteen, mutta soitellaan kyllä vähintään viikottain. Nuorempana käytiin tosi paljon keikoilla ja ulkomaanreissuillakin. Ja mähän olen Sirpan pojan kummikin! Tää kummipoika opiskelee lääkäriksi Jyväskylässä, muistan kuinka hän pienenä poikana jo haaveili lääkärin ammatista. Ja lääkäristä tulikin mieleen, että kerroinko jo, kun kävin labrakokeissa tällä viikolla?.....

Ai että joo, mullakin on tällainen tuttu. Onneksi asuu kaukana ja näen häntä vain pakosta kerran vuodessa. Hänen kanssaan yritin olla vastavuoroisessa vuorovaikutussuhteessa, mutta nykyään en enää jaksa välittää, ja olen hänen seurassaan vaan hiljaa.

Ja luulee varmaan olevansa sosiaalinen, moukka.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse sellainen. Mulla on valtava tarve ihmisten seuraan ja vuorovaikutukseen, ja kieltämättä myös ihan huomion saamiseen. Mutta olen vähän sellainen töksäyttelijä ja möläyttelijä, suu käy nopeammin kuin aivot ehtii ajatella ja välillä tulee päästettyä todella ajattelemattomia sammakoita suusta. Jos ne muut olisi myös minun luontoisia, ei olisi väliä, he vaan toteaisivat mielessään tai jopa ääneen että oho, no se oli jyrkkä näkemys tms, ja unohtaisivat asian. Mutta erityisesti herkemmät ihmiset tai sellaiset jotka jää jälkeenkinpäin pohtimaan sanottuja asioita voivat saada välillä aika pahastikin osumaa töksäytyksistäni.

Eli myönnät, että käyt hitaalla, jonka takia perustelet huonoja käytöstapojasi? Tiesitkö, että käyttäytymistä voi myös muuttaa? Minä olen introvertti, joka on ujouden takia joutunut opettelemaan sosiaalisia taitoja, koska minulle on tärkeää se mitä muut minusta ajattelevat. Pitkä oli tämä tie, mutta todellakin sen arvoista.

Kaiketi myös ekstro voi olla epävarma ja töpöskellä sen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse sellainen. Mulla on valtava tarve ihmisten seuraan ja vuorovaikutukseen, ja kieltämättä myös ihan huomion saamiseen. Mutta olen vähän sellainen töksäyttelijä ja möläyttelijä, suu käy nopeammin kuin aivot ehtii ajatella ja välillä tulee päästettyä todella ajattelemattomia sammakoita suusta. Jos ne muut olisi myös minun luontoisia, ei olisi väliä, he vaan toteaisivat mielessään tai jopa ääneen että oho, no se oli jyrkkä näkemys tms, ja unohtaisivat asian. Mutta erityisesti herkemmät ihmiset tai sellaiset jotka jää jälkeenkinpäin pohtimaan sanottuja asioita voivat saada välillä aika pahastikin osumaa töksäytyksistäni.

Eli myönnät, että käyt hitaalla, jonka takia perustelet huonoja käytöstapojasi? Tiesitkö, että käyttäytymistä voi myös muuttaa? Minä olen introvertti, joka on ujouden takia joutunut opettelemaan sosiaalisia taitoja, koska minulle on tärkeää se mitä muut minusta ajattelevat. Pitkä oli tämä tie, mutta todellakin sen arvoista.

Olen eri, mutta minulla tuo liittyy ujouteen, koska hermostuneena tulee puhuttua ihan mitä sattuu ilman kontrollia. Antaisin paljon voidakseni olla toisenlainen. Toisinaan valmistaudun ennen ihmisten tapaamista ja kirjoitan paperille hyviä puheenaiheita tai virkkeitä, mutta keskustelua ei aina voi ennakoida ja tätä sattuu siitä huolimatta.

Miten ehdottaisit, että opettelisin asiaa ja sosiaalisia taitoja? Ainakaan harjoitus ei näytä auttavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuu päälle, ei kuuntele. Rasittavaa. Mutta väitän , että suurin osa ekstroverteistä ei ole tuollaisia.

suurin osa nimenomaan on tuollaisia ja kun mennään skaalan ääripäähän niin ovat myös totaalisen narsistisia, eivät puhu mistään muusta kuin itsestään ja jopa avoimesti haukkuvat kaikkia jotka eriävät itsestä.

ylipäätään neurotyypilliset ihmiset ovat näin nenttinä helvetin rasittavia. tuntevat jatkuvaa ylemmyydentunnetta, arvostelevat, kritisoivat ja pitävät mahdollisimman kovaa ääntä. tulee mieleen primitiivinen apina ihmisen kehossa.

Minulla on as, ja olen itse ollut tuollainen. Pitää kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei puhu päälle tai vain omista kiinnostuksenkohteista. Vain haukkuminen puuttuu, ja sitäkin tein nuorempana vastareaktioksi omalle erilaisuudelleni.

On ihan kiinnostavaa, jos eri ihminen yhdistää tuon neurotyypillisyyteen. Sanoisin silti, ettei tuo käytös ole nenttiydestä tai assiudesta riippuvaista, vaan hyvin yksilöllistä.