Mies haluaa muuttaa erilleen

Juuri tuota mietin kuin no 9 kirjoitti eli mies ajattelee että näin homma saataisiin hänen kannalta mahdollisimman kivasti hoidettua. Sanoinkin ihan suoraan että voisi nyt ede tässä vaiheessa olla rehellinen ja väitti että haluaisi pitää yhteyttä. Toisaalta, niin on pari miestä jo aikaisemminkin väittäneet! SIlloin en kyllä itse ole halunnut pitää yhteyttä, minulla ei ole puhevälejä yhteenkään aiempaan exääni.Siksi tuntuu niin oudolta ajatukselta, että nyt pidettäoisiin yhteyttä. EHkä mies vaan valehtelee.. VIelä en ole päässyt eroon toiveista voisiko jokin ihme käydä suhteelle. Paskat..

.Ap

Koira on jo ja se muuttaa minun kanssani. :) Olen harrastanut yksinäisiä lajeja eli lenkkeilyä koiran kanssa ja ilman. Baareissa ja tansseissa en viihdy yhtään, ystävät ja vanhemmat ovat tietysti onneksi tukena. Työni on vaativa enkä seuraa kaipaisikaan kuin muutaman illan viikossa. VIikonloput olisi kiva olla tekemistä, ne ovat aiemmissakin eroissa olleet ne hankalimmat. Arki menee varmasti ok.

Mies haluaa käyttää vielä sormuksia ja nukkua yhteisessä sängyssä. Wtf??? Miksi se haluaa sormustaan käyttää..??

Mies tuntuu muuten helpottuneelta kun saimme puhuttua asioista. Olen itsekin osin helpottunut koska viimeinen puoli vuotta ollut todella raskas ja huonossa ilmapiirissä. Mies väittää, ettei haluaisi tätä blabla. Totesin että tietenkin haluaa koska tätä ehdotti.

t. Ap

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 09:52"]

Onko tämmöiset erilleen muutt kenelläkään auttaneet tilanteeseen? Mies ajattelee, että tunteet selviäisivät. Kuulemma kun on poissa kotoa, ajattelee että homma saadaan toimimaan mutta arjessa sitten on mennyt ilmapiiri ahdistavaksi eikä asioista ole pystytty puhumaan. En kyllä ymmärrä, mtien erossaoleminen  voisi selkeyttää ajatuksia. Tai joillain tosi harvoilla kai on mutta sen ajatuksen varaan en halua jäädä roikkumaan. Jos muuten se ei toteudu, en voi pitää mieheen yhteyttä.

Nyt joka tapauksessa yritän hoitaa muuton mahdollisimman pian, se tulee kuitenkin viemään viikkoja.

[/quote]

Omien ajatusten löytäminen vaatii oikeasti tilaa ja aikaa. Sitä ei arjen hyörinässä löydy riittävästi. Ajatukset eivät osaa juosta vapaasti, kun on se pieni rauhallinen hetki. Aivot keskittyvät puoliksi odottamaan, että kohta se puoliso tulee takaisin kaupasta, ja ajatusten pyöritely keskeytyy. Siksi ne ajatukset ei oikein lähde edes alkuun, kun niiden tietää kuitenkin keskeytyvän.

Ehkä sinä olet ajatustyösi jo ehtinyt tekemään nuorempana, kun sanoit asuneesi silloin yksin. Miehellä ei ehkä ole ollut samanlaista itsensä tutkiskelun jaksoa. Tai sitten mies ei ole ollut kypsä tekemään sitä itsetutkiskelua nuorempana.

Mutta kyllä aika auttaa. Näin lapsiperheellisenä sen huomaa siitäkin, että johonkin ihan arkisiinkaan asioihin ei aina hoksaa ratkaisua, kun ei ole yhtään aikaa miettiä mitään. Sitten äiti tulee käymään ja kysyy, että eikö tuo pikkulipasto olisi tuolla paremmassa paikassa. Ja itse ihmettelen, että enpäs minä tajunnut, vaikka se lipasto oli tuossa omastakin mielestä vähän tiellä. Kun on yhtä hässäkkää, niin ei ole aikaa ajatella tuollaisia yksinkertaisiakaan asioita. Ajatteleminen vaatii aikaa.

Ap vastailee. Lapsia meillä ei siis ole ja tämä on se perimmäinen syy joka nyt johtaa eroon/erilleen muuttoon. En ole koskaan kokenut tarvetta niin hirveästi miettiä, vaan kaikki ajatukset ovat teini-ikäisestä asti loksahdelleet selkeästi paikoilleen kuten että minkä ammatin haluan, perheen jne. En voi käsittää, ettei aikuinen ihminen tiedä mitä haluaa. Tai yhtäkkiä onkin epävarma mitä haluaa. Mies sanoo, että tarvitsee enemmän tilaa että poissaollessa asiat voi tuntua paremmilta ja selkeämmiltä mutta yhdessä kotona ei. Toisaalta minulla on viime ajat ollut sama tunne ja molemmat ovat olleet iltaisin paljon poissa. Mies on asunut yksinään kyllä useita vuosia ennen kuin tavattiin, mutta olen hänen ensimmäinen pidempi suhteensa. Virallinen yhdessäasuminen on molemmille ensimmäinen, itse nuorempana asuin käytännössä kuitenkin vuoden verran silloisen poikaystäväni kanssa. Mies ei kuulemma aio tapailla nyt uusia naisia (voi valehdella) mutta sanoi ettei minulta voi tietenkään edellyttää etten tapailisi muita. Aion kyllä todellakin tapailla jos tilaisuus tulee koska jokainen tapaamienn voi olal askel lähemmäs lapsitavoitetta. :)

En tiedä leivittääkö mies huonoa omatuntoaan vai mitä kun nyt yrittää niin jutella ja istunu mykkänä monta kuukautta tätä ennen. Kuulemma helpotti vaikka on vaikeaa. Mielestäni ihme teeskentelyä kun ei arjen pyöritykseen osalistuminen ole tähänkään saakka kiinnostanut.

t-Ap

Vittu mitä ihmisiä :D "mies haluu erota, mutkun mä haluisin lapsiii :((" hohhoijjaa naiset on niin idiootteja et välillä hävettää olla samaa sukupuolta

Voihan se olla noinkin, mutta mies sanoi ettei haluaisi erota ja haluaa miettiä vielä rauhassa kun kysyin olisiko kuitenkin parempi erota ihan reilusti. AIka epäileväinen noihin miehen juttuihin olen. Väittipä jopa ettei suhteessa välttämättä ole vika, tuo nyt oli ihan roskaa. On siinä ainakin minun mielestä ollut paljonkin vikaa. Hankala tilanne, en ehkä ajattele niin selkeästi.

t.Ap..

Kyllä ap sullekin tekisi varmaan hyvää vähän mietiskellä asioita lisää. No, toki sulla on nyt juuri kriisi päällä, joten siksikin ajatuksesi ovat hajallaan. Mutta aika ristiriitaisia juttuja nyt meillekin kerrot, ja mulle ainakin on vielä epäselvää, että mitä sä oikeasti haluat.

Tsemppiä!

Ristiriitaista tämä onkin! Omassakin päässä vilistänyt ajatukset eestaas viimeiset kuukaudet.

t.ap

Jos mies ei halua erota ja haluaa miettiä, niin miksi ei voi yhdessä asuessa miettiä?? Elämässä tulee vuosien saatossa paljon mietittävää ja jos ei esim. pitkässä avioliitossa pysty miettimään puolison asuessa saman katon alla, ei kannata ryhtyä parisuhteeseen.

Yleensä tällaiset tauot ei toimi. Minusta on kaksi vaihtoehtoa: joko eroatte tai päätätte jatkaa yhdessä ja selvitätte kantanne lapsi asiaan. Sellainen vaihtoehto että muutetaan erilleen, mutta mietitään vielä ja ollaan jollain tapaa kuitenkin yhdessä, ei toimi.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 10:41"]

Voihan se olla noinkin, mutta mies sanoi ettei haluaisi erota ja haluaa miettiä vielä rauhassa kun kysyin olisiko kuitenkin parempi erota ihan reilusti. AIka epäileväinen noihin miehen juttuihin olen. Väittipä jopa ettei suhteessa välttämättä ole vika, tuo nyt oli ihan roskaa. On siinä ainakin minun mielestä ollut paljonkin vikaa. Hankala tilanne, en ehkä ajattele niin selkeästi.

t.Ap..

[/quote]

Tietenkään mies ei haluaisi erota vaan haluuaa pitää sinut varalla, jos kuitenkaan ei riittävän nopeasti parempaakaan löydä (tai todennäköisesti on jo löytänyt, mutta ei vielä tiedä tuleeko siitä mitään)

Teillä on kaksi käyttökelpoista vaihtoehtoa:

Pysyä yhdessä ja pyrkiä selvittämään ongelmanne, tai sitten erota. Asumusero on aina iso askel kohti eroa ja mielestäni aivan turha asioita on pitkittää, mikäli ero kuitenkin on tavoitteena.

Yhdessä asuen ei kuulemma ole pystynyt miettimään. Miehen kommunikaatiokyky on muutenkin mitä on, ei suhteen aikana ole pystynyt puhumaan asioista vaan yrittää hoitaa asiat olemalla hiljaa ja miettimällä itsekseen. Ei toimi parisuhteessa! Meidän ns ongelmat ovat olleet vielä aika pientä minusta mutta mies ei pääse eroon asioista jotka ärsyttävät vaan kelaa niitä mielessään kuukausitolkulla.

Epäilen kyllä mitä tämmöisestä erilleen muutosta tulee. Epäilen että välit lopahtaa kun olen lähtenyt ovesta ulos. Varmaahan mikään ei ole, mutta tätä pitäisin todennäköisempänä. Sanoin miehelle, että ongelmat eivät ratkea sohvassa murjottamalla ja miettimällä vaan pariterapeutin sohvalla jos sielläkään. Miehen mielestä näihin ongelmiin ei terapeutti auta. Oli miten oli, sanoin miehelle että mitään pelleilymielessä välien säilyttämistä en todellakaan sitten halua, väitti että tästä ei ole kyse.

Meillä auttoi erilleen muutto. Olimme olleet vuosikausia yhdessä, ja tuntui että ongelmat alkoivat kasautua. En ollut varma mitä halusin, en ollut varma onko mies sopiva mulle ja meillä oli alusta lähtien ollut suhteessa tiettyjä ongelmia ja olosuhteita jotka eivät muutu mutta joista tuli aina kuitenkin kiistaa. Mulla oli myös ollut muutama kuukausi aiemmin totaalinen burn out (eli siinä mielessä hyvinkin samanlainen tilanne kuin miehelläsi).

Minä siis halusin taukoa. Lähinnä siksi, että lopullinen ero tuntui liian musertavalta, mutta yhdessäkään en pystynyt olemaan, halusin miettiä asioita rauhassa. Samaan tapaan halusin tauon aikana pitää yhteyttä mieheeni, tunsin kovasti syyllisyyttä siitä miten hän pärjää ja koska hän ei olisi halunnut taukoa niin en hennonnut jättää häntä totaalisen yksin. Valitettavasti osasyynä taukoon oli myös se, että olin ollut pidemmän aikaa jo ihastunut yhteen töissä tapaamani mieheen, enkä siinä tilanteessa pystynyt enää oikein hillitsemään tunteitani. 

Olimme siis tauolla melkein vuoden verran, ja muutin yhteisestä asunnostamme pois. Kuntouduin burn outista sinä aikana ja tapailin tuota ihastustani muutaman kuukauden ajan. Se suhde kariutui kuitenkin nopeasti. Sen myötä myös tajusin, että ruoho ei ole vihreämpää aidan takana ja että oikeasti olemme mieheni kanssa tosi sopivat toisillemme. Ongelmia kuitenkin oli, mutta tauko ja aika antoivat perspektiiviä sekä motivaatiota niiden ratkaisemiseen. 

Olimme koko ajan pitäneet yhteyttä (meillä on yhteinen koira joka jäi miehen luokse tuoksi ajaksi ja kävin senkin takia siellä viikottain) ja aloimme jälleen keskustella suhteestamme ja noiden keskustelujen myötä myös yhteenpaluusta. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, palasimme yhteen mutta asuimme sen jälkeen vielä puolisen vuotta eri osoitteissa kunnes muutin takaisin miehen luokse. 

En tiedä auttoiko tämä kokemukseni yhtään, mutta halusin nyt vain sanoa sen, että kyllä tauko joskus kannattaa :) Suhteemme on ollut sen jälkeen paljonparempi ja avoimempi. Toisaalta meillä ei ollut erimielisyyttä mistään noin isosta asiasta kun lasten hankinta, lähinnä ongelmana oli se että koin että mies pitää minua itsestäänselvyytenä ja suhde oli arkipäiväistynyt aivan liikaa. Miehelleni täytyy antaa kaikki tunnustus tuosta ajasta, että jaksoi odottaa minua ja miettimisiäni. Hän oli kuitenkin varmempi siitä ettei voisi löytää ketään sopivampaa ja parempaa, ja jaksoi siksi odottaa ja ymmärsi myös että burn outilla oli suuri osuus tuossa kaikessa ja olin itse aika hukassa koko elämän kanssa, en vain meidän suhteestamme johtuen, joten hän antoi minulle aikaa kuntoutua ja saada tunne-elämä tasoittumaan.

Kerrohan ap meille mikä ihme miehessäsi on niin ainutlaatuisen ihanaa että haluat roikkua hänen hätävaranaan. Hanki uusi mies joka haluaa juuri sinut ja katkaise kaikki yhteydet nykyiseesi.