Pieni toive äitiliineille jotka nakitatte kaverinne lapsenlikaksi

Onko aikuismaista käytöstä nakittaa ne lapset sitten hoitoon? Te jotka vittuilette ap:lle, niin kertokaas tekevätkö nakittajat jotain väärin? Saavatko ihmiset tehdä mitä tahansa, ja vastuu siirtyy ystävälle? Teoriannehan mukaan viestin lähettäjällä ei ole mitään vastuuta, vaan vastaanottajan täytyy tehdä ratkaisut puolestanne. Aika paskoja kavereita ap:lla, skippaisin kokonaan tommoset. En ihmettele että niin moni lapsen saanut kaveri valittelee että kun kavereita ei enää kiinnosta, katsoisitte peiliin.

Olen itsekin taaperon äiti, mutta ymmärrän ap:tä täysin. taaperon kanssa on hyvin rasittava olla oikeastaan missään muualla kuin leikkipuistossa tai jossa, mikä vartavasten on lapsiaikaa.Tuo vauvan tai taaperon tyrkkääminen sivulliselle on ällöttävää hyväksikäyttöä. Tuollaisesta pitää sopia etukäteen ja tietinkin tehdä joku vastapalvelus. Ei Lapsenhoitovastuu tuossa mielessä jakaudu vanhemma koko sosiaaliselle verkostolle vaan on vanhempien asia. Eräskin kokemus: enne kun sain lapsen, lupauduin ystäväni pyynnöstä seuraavana sunnuntaina katsomaan pari tuntia hänen puolivuotiasta vauvaa ja kolmevuotiasta. Edellisenä päivänä hän ilmoittaa, että pitäisi olle heillä puoli kahdeksan aamulla. Kirosin, että jaaha, en olisi arvannut, että tuo parituntinen on sunnuntain avarhain aamulla. Menin paikalle ja hän näytti päivän ohjelman ruokailuineen ja unineen. OK, mutta ohjelma kesti ilta seitsemään. Olin siis alun perin lupautunut pariksi tunniksi sunnuntaina. No, sanoin hänelle, että minulla on meno kymmenen jälkeen kun alun perin sovimme parista tunnista. Kiireellä tämä sitten järkkäsi jonkun toisen loppuajaksi, olen vieläkin tyrmistynyt tästä hyväksikäyttöyrityksestä. Häikäilemätöntä.

En käyttäydy kuin ap:n äitikaverit (eli en esim. kaupungilla tai kylässä nakita lapsen vahtimista muille), mutta yhden pointin haluaisin tehdä. En saa aina lapsenvahtia. Jos joku kaveri haluaa tavata juuri silloin niin sanon reilusti että kyllä se mulle sopii mutta mulla ei ole lapsenvahtia eli lapsi tulee mukaan. Jos kaveri silti haluaa nähdä juuri tuolloin niin oletan että hän hyväksyy sen että lapsi tuo mukanaan omat rajoituksensa. Jos se ei sovi, niin oletaan kaverin sanovan suoraan että tapaa sitten mieluummin muulloin, en minä siitä loukkaannu.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 13:44"]

Onko aikuismaista käytöstä nakittaa ne lapset sitten hoitoon? Te jotka vittuilette ap:lle, niin kertokaas tekevätkö nakittajat jotain väärin? Saavatko ihmiset tehdä mitä tahansa, ja vastuu siirtyy ystävälle? Teoriannehan mukaan viestin lähettäjällä ei ole mitään vastuuta, vaan vastaanottajan täytyy tehdä ratkaisut puolestanne. Aika paskoja kavereita ap:lla, skippaisin kokonaan tommoset. En ihmettele että niin moni lapsen saanut kaveri valittelee että kun kavereita ei enää kiinnosta, katsoisitte peiliin.

[/quote]

Voi pyhä jeesus. Mieti nyt vähän itsekin uudelleen. Kukaan ei kiistä sitä, etteikö tuollainen käytös ole epäasiallista, mutta...epäasiallinen yms. käytös on mahdollista vain jos sen mahdollistaa. 

Ja kyllä se miten sinua kohdellaan on sinun ihan omalla vastuullasi. Jos aikuinen ihminen on niin lapanen, että katsoo suu auki mitä nyt oikein tapahtuu, eikä saa suutaan auki niin?!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 13:44"]

Onko aikuismaista käytöstä nakittaa ne lapset sitten hoitoon? Te jotka vittuilette ap:lle, niin kertokaas tekevätkö nakittajat jotain väärin? Saavatko ihmiset tehdä mitä tahansa, ja vastuu siirtyy ystävälle? Teoriannehan mukaan viestin lähettäjällä ei ole mitään vastuuta, vaan vastaanottajan täytyy tehdä ratkaisut puolestanne. Aika paskoja kavereita ap:lla, skippaisin kokonaan tommoset. En ihmettele että niin moni lapsen saanut kaveri valittelee että kun kavereita ei enää kiinnosta, katsoisitte peiliin.

[/quote]

Voi pyhä jeesus. Mieti nyt vähän itsekin uudelleen. Kukaan ei kiistä sitä, etteikö tuollainen käytös ole epäasiallista, mutta...epäasiallinen yms. käytös on mahdollista vain jos sen mahdollistaa. 

Ja kyllä se miten sinua kohdellaan on sinun ihan omalla vastuullasi. Jos aikuinen ihminen on niin lapanen, että katsoo suu auki mitä nyt oikein tapahtuu, eikä saa suutaan auki niin?!

[/quote]  No kyllä tämä nyt vaikuttaa siltä, että kalikka on kalahtanut omaan nilkkaan. Ei noissa tilanteissa aina ole mahdollista väittä vastaan ja harva on lähtökohtaisesti varautunut siihen, että kaveri kusettaa tai käyttää hyväksi. Jos tarvii sitä omaa shoppailuaikaa niin  kysyy suoraan, mikä SIINÄ on iin vaikeaa? Mutta kyllä nuo sitten muistetaan ja veikkaan, ettei ap enää joudu tuohon tilanteeseen. Ja on oppinut pari tärkeää seikkaa ystävistään.

Outoja kauppakeskuksia siellä päin, jos ei sovi edes lastenvaunut sisälle. Minä olen sopinut vaunuineni sisälle kaikkiin pääkaupunkiseudun kauppakeskusten kauppoihin, joissa olen halunnut käydä.

Mutta silti, ei ole kohteliasta työntää lastenvaunuja toisen vahdittavaksi koko shoppailun ajaksi. Sovituskopissa olon ajaksi on kätevää, jos mukana on joku muu vahtimassa lasta, mutta saa ne vankkurit sinnekin mukaan.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 13:53"]

En käyttäydy kuin ap:n äitikaverit (eli en esim. kaupungilla tai kylässä nakita lapsen vahtimista muille), mutta yhden pointin haluaisin tehdä. En saa aina lapsenvahtia. Jos joku kaveri haluaa tavata juuri silloin niin sanon reilusti että kyllä se mulle sopii mutta mulla ei ole lapsenvahtia eli lapsi tulee mukaan. Jos kaveri silti haluaa nähdä juuri tuolloin niin oletan että hän hyväksyy sen että lapsi tuo mukanaan omat rajoituksensa. Jos se ei sovi, niin oletaan kaverin sanovan suoraan että tapaa sitten mieluummin muulloin, en minä siitä loukkaannu.

[/quote]

No olisihan se nyt reilua tietää mitä tekee väärin. Kyllä mäkin ihmettelen, jos kaveri yks kaks feidaa ja en tiedä miksi. Vähintään mun mielestä voi selittää mikä vituttaa. Ja jos ei homma muutu mihinkään niin sitten on ihan ymmärretävää jos ei enää kaveria näy kuvioissa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 13:53"]

En käyttäydy kuin ap:n äitikaverit (eli en esim. kaupungilla tai kylässä nakita lapsen vahtimista muille), mutta yhden pointin haluaisin tehdä. En saa aina lapsenvahtia. Jos joku kaveri haluaa tavata juuri silloin niin sanon reilusti että kyllä se mulle sopii mutta mulla ei ole lapsenvahtia eli lapsi tulee mukaan. Jos kaveri silti haluaa nähdä juuri tuolloin niin oletan että hän hyväksyy sen että lapsi tuo mukanaan omat rajoituksensa. Jos se ei sovi, niin oletaan kaverin sanovan suoraan että tapaa sitten mieluummin muulloin, en minä siitä loukkaannu.

[/quote]

No olisihan se nyt reilua tietää mitä tekee väärin. Kyllä mäkin ihmettelen, jos kaveri yks kaks feidaa ja en tiedä miksi. Vähintään mun mielestä voi selittää mikä vituttaa. Ja jos ei homma muutu mihinkään niin sitten on ihan ymmärretävää jos ei enää kaveria näy kuvioissa.

[/quote]

Ylläolevan piti siis olla vastaus tähän:

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 13:44"]

Onko aikuismaista käytöstä nakittaa ne lapset sitten hoitoon? Te jotka vittuilette ap:lle, niin kertokaas tekevätkö nakittajat jotain väärin? Saavatko ihmiset tehdä mitä tahansa, ja vastuu siirtyy ystävälle? Teoriannehan mukaan viestin lähettäjällä ei ole mitään vastuuta, vaan vastaanottajan täytyy tehdä ratkaisut puolestanne. Aika paskoja kavereita ap:lla, skippaisin kokonaan tommoset. En ihmettele että niin moni lapsen saanut kaveri valittelee että kun kavereita ei enää kiinnosta, katsoisitte peiliin.

[/quote]

Tuohon, että pitäisi selittää, mikä vituttaa jne.: turha selittää jos tietää, ettei toinen kuitenkaan näe käytöksessään mitään vikaa. Jos tuollaiset ystävät ei vaan yksinkertaisesti enää kiinnosta.

Mahtuu ne vaunut kauppohin aivan hyvin, se siinä onkin koomista. Ne kerrat kun vaunut otetaan kauppaan sisälle niin sitten seison niiden vaunujen kanssa kun äiti on sovituskopissa ja kiertelee hyllyjen välejä. Ihanpa vaikka voisi kysyä että moi tarvin apua, mun tarvii ostaa housut mutta en saa lapsenvahtia voitko tulla kaupungille jeesaamaan?? Ja sitten osaisin valkata päivän kun tiedän että mulla on aikaa hengata mukana. Sillä tavalla että päivä sopisi molemmille. Tällä tavalla tuntuu että mut huijataan kahvittelutuokion varjolla lapsenlikaksi vaikka oikeasti olisin halunnut treffata kaveria. :(

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:36"]

Ja toive myös niille äideille, jotka tulette vilkkaan taaperon kanssa kylään lapsettoman pariskunnan luoksi, että se ei ole teidän huiluhetkenne vaan se on sen lapsettoman pariskunnan kauhunhetki. Taaperon äiti istahtaa sohvalle "kun kerrankin saa istua" ja ottaa käteen Me Naiset-lehden "kun kerrankin saa lukea" ja isä istuu kädet niskan takana, rentona ja turisee mieheni kanssa. Mä olen se joka kipittää sen taaperon perässä ottamassa sen kädestä pois säädintä jonka unohdin piilottaa, kenkää jota se imeskelee ja vetelen sitä portaista.

Olen ihan helvetin loppu kun ne lähtee, ja ahdistaa kun tiedän että ne tulee. Olenkin nykisin just jumpassa kun ne tulee tai muualla, en oikeasti jaksa sitä että mä olen ainoa jota kiinnostaa osuuko sen muksun ohimo pöydän kulmaan. Kaksi kertaa se taapero on tullut naama edelle portaista, molemmilla kerroilla mä olen sen sieltä hakenut ja vienyt äidilleen joka sanoo että no jopas.

Ymmärrän että meillä käynti on heille hengähdystauko, mutta mulle se on tuskaa. Miksi ihmiset on niin ajattelemattomia??? Olisi oikeasti kiva jutella sen pariskunnan itsensä kanssa. Viimeksi ne oli meillä illallisella, ja lapsi parkui suoraa huutoa lattialla kun vanhempansa söivät ja totesivat että kasvattaa luontoa kun ei kaikkiin inahduksiin reagoi. Minusta se ei kasvata muuta kuin tunnevammaisuutta joten yllättäen menee ruokahalut itseltä. Sittenpä se olen minä joka siellä potkii palloa kun muu porukka syö loppuun.

[/quote]

Itse en kyllä kylässä nakita lasteni vahtimista kenellekään, mutta kirjoittaja voisi miettiä, kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat jatkuvasti lapsiaan valvoessaan, jos tunti pari saa hänet jo epätoivon partaalle. Moni antaisi lapset ilomielin hoitoon vaikka isovanhemmille kyläilyn ajaksi, jotta voisi rauhassa puhua aikuisteen asioita kaverien kesken. Moni ei vaan kyllä saa lapsiaan koskaan hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:36"]

Ja toive myös niille äideille, jotka tulette vilkkaan taaperon kanssa kylään lapsettoman pariskunnan luoksi, että se ei ole teidän huiluhetkenne vaan se on sen lapsettoman pariskunnan kauhunhetki. Taaperon äiti istahtaa sohvalle "kun kerrankin saa istua" ja ottaa käteen Me Naiset-lehden "kun kerrankin saa lukea" ja isä istuu kädet niskan takana, rentona ja turisee mieheni kanssa. Mä olen se joka kipittää sen taaperon perässä ottamassa sen kädestä pois säädintä jonka unohdin piilottaa, kenkää jota se imeskelee ja vetelen sitä portaista.

Olen ihan helvetin loppu kun ne lähtee, ja ahdistaa kun tiedän että ne tulee. Olenkin nykisin just jumpassa kun ne tulee tai muualla, en oikeasti jaksa sitä että mä olen ainoa jota kiinnostaa osuuko sen muksun ohimo pöydän kulmaan. Kaksi kertaa se taapero on tullut naama edelle portaista, molemmilla kerroilla mä olen sen sieltä hakenut ja vienyt äidilleen joka sanoo että no jopas.

Ymmärrän että meillä käynti on heille hengähdystauko, mutta mulle se on tuskaa. Miksi ihmiset on niin ajattelemattomia??? Olisi oikeasti kiva jutella sen pariskunnan itsensä kanssa. Viimeksi ne oli meillä illallisella, ja lapsi parkui suoraa huutoa lattialla kun vanhempansa söivät ja totesivat että kasvattaa luontoa kun ei kaikkiin inahduksiin reagoi. Minusta se ei kasvata muuta kuin tunnevammaisuutta joten yllättäen menee ruokahalut itseltä. Sittenpä se olen minä joka siellä potkii palloa kun muu porukka syö loppuun.

[/quote]

Itse en kyllä kylässä nakita lasteni vahtimista kenellekään, mutta kirjoittaja voisi miettiä, kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat jatkuvasti lapsiaan valvoessaan, jos tunti pari saa hänet jo epätoivon partaalle. Moni antaisi lapset ilomielin hoitoon vaikka isovanhemmille kyläilyn ajaksi, jotta voisi rauhassa puhua aikuisteen asioita kaverien kesken. Moni ei vaan kyllä saa lapsiaan koskaan hoitoon.

[/quote]

Niin että äiti on vähän väsynyt, ja menee shoppaamaan..? Sori mutta ei nämä mun kaverit ole ollenkaan väsyneen oloisia kun jaksavat parikin tuntia etsiä pitsitoppia viikonlopun juhliin? Kait mä nyt omista kavereistani näen ovatko he aivan loppu valvomisista tms. eikä väsynyt äiti tosiaankaan lähde vauvan kanssa kaupungille kiertelemään vaan lepää sen aikaa kun vihdoin saa sen hoitajan. Mä olen kavereitani auttanut kun ovat olleet kipeinä kotona ja vienyt vauvan kävelylle, mutta hyväksikäyttämiseltä se tuntuu kun toistuvasti olen shoppausassistentti/lastenhoitaja.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:38"]

Jos kaverisi ovat tuollaisia, kannattaa varmaan tarkentaa sitä lastenvahtiaputarjousta. Kamusi eivät nyt selvästi ole ymmärtäneet, että se koskee vain tiettyjä tilanteita ja paikkoja. Tsemppiä!

[/quote]

Missasin tämän, voi muuten olla juuri niin että kun oon tarjonnut apua jonkin verran niin se otetaan sitten 24/7. :P Oma moka siis. :D

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:36"]

Ja toive myös niille äideille, jotka tulette vilkkaan taaperon kanssa kylään lapsettoman pariskunnan luoksi, että se ei ole teidän huiluhetkenne vaan se on sen lapsettoman pariskunnan kauhunhetki. Taaperon äiti istahtaa sohvalle "kun kerrankin saa istua" ja ottaa käteen Me Naiset-lehden "kun kerrankin saa lukea" ja isä istuu kädet niskan takana, rentona ja turisee mieheni kanssa. Mä olen se joka kipittää sen taaperon perässä ottamassa sen kädestä pois säädintä jonka unohdin piilottaa, kenkää jota se imeskelee ja vetelen sitä portaista.

Olen ihan helvetin loppu kun ne lähtee, ja ahdistaa kun tiedän että ne tulee. Olenkin nykisin just jumpassa kun ne tulee tai muualla, en oikeasti jaksa sitä että mä olen ainoa jota kiinnostaa osuuko sen muksun ohimo pöydän kulmaan. Kaksi kertaa se taapero on tullut naama edelle portaista, molemmilla kerroilla mä olen sen sieltä hakenut ja vienyt äidilleen joka sanoo että no jopas.

Ymmärrän että meillä käynti on heille hengähdystauko, mutta mulle se on tuskaa. Miksi ihmiset on niin ajattelemattomia??? Olisi oikeasti kiva jutella sen pariskunnan itsensä kanssa. Viimeksi ne oli meillä illallisella, ja lapsi parkui suoraa huutoa lattialla kun vanhempansa söivät ja totesivat että kasvattaa luontoa kun ei kaikkiin inahduksiin reagoi. Minusta se ei kasvata muuta kuin tunnevammaisuutta joten yllättäen menee ruokahalut itseltä. Sittenpä se olen minä joka siellä potkii palloa kun muu porukka syö loppuun.

[/quote]

Itse en kyllä kylässä nakita lasteni vahtimista kenellekään, mutta kirjoittaja voisi miettiä, kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat jatkuvasti lapsiaan valvoessaan, jos tunti pari saa hänet jo epätoivon partaalle. Moni antaisi lapset ilomielin hoitoon vaikka isovanhemmille kyläilyn ajaksi, jotta voisi rauhassa puhua aikuisteen asioita kaverien kesken. Moni ei vaan kyllä saa lapsiaan koskaan hoitoon.

[/quote] oisko kannattanu miettiä sitä ennenku lapsen hankkii? Eihän se sen kaverin vika ole että sua väsyttää voi luoja:DD

No jaa, eipä se tekstisi perusteella ole ihme, että sulla ei selvästikään ole oikeita ystäviä ollenkaan.

Itse en ole koskaan "nakittanut vauvaani/lastani ystävän vahdittavaksi", mutta jos joskus niin tekisin epähuomiossa, minun ystäväni kyllä voisi siitä minulle sanoa ihan suoraan. Ei tarvitsisi tulla nettiin anonyymina pillittämään. Tosin, ei ole vauvoja enää mulla, niin ei tarvitse tavallaan miettiäkään tälläistä skenaariota.

:)

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 13:51"]

Olen itsekin taaperon äiti, mutta ymmärrän ap:tä täysin. taaperon kanssa on hyvin rasittava olla oikeastaan missään muualla kuin leikkipuistossa tai jossa, mikä vartavasten on lapsiaikaa.Tuo vauvan tai taaperon tyrkkääminen sivulliselle on ällöttävää hyväksikäyttöä. Tuollaisesta pitää sopia etukäteen ja tietinkin tehdä joku vastapalvelus. Ei Lapsenhoitovastuu tuossa mielessä jakaudu vanhemma koko sosiaaliselle verkostolle vaan on vanhempien asia. Eräskin kokemus: enne kun sain lapsen, lupauduin ystäväni pyynnöstä seuraavana sunnuntaina katsomaan pari tuntia hänen puolivuotiasta vauvaa ja kolmevuotiasta. Edellisenä päivänä hän ilmoittaa, että pitäisi olle heillä puoli kahdeksan aamulla. Kirosin, että jaaha, en olisi arvannut, että tuo parituntinen on sunnuntain avarhain aamulla. Menin paikalle ja hän näytti päivän ohjelman ruokailuineen ja unineen. OK, mutta ohjelma kesti ilta seitsemään. Olin siis alun perin lupautunut pariksi tunniksi sunnuntaina. No, sanoin hänelle, että minulla on meno kymmenen jälkeen kun alun perin sovimme parista tunnista. Kiireellä tämä sitten järkkäsi jonkun toisen loppuajaksi, olen vieläkin tyrmistynyt tästä hyväksikäyttöyrityksestä. Häikäilemätöntä.

[/quote]

Juu multa ja mun mieheltä kysyttiin keväällä kanssa (naapurit) että voidaanko vahtia heidän lapsiaan kesäkuussa kun heillä on kaverin häät. OLETIN että lapset tulevat meille, ja OLETIN että kyseessä on normilauantai. Olivat oikein kiitollisia että suostutaan. Kk ennen kesäkuuta kysyin tarkempaa päivää niin äiti ilmoitti että joo se on juhannus ja meidän pitää mennä heille. Ööö...? :D Änkytin että siis ne on juhannushäät.. joo oli mökkisuunnitelmia .. ja luulin että lapset tulevat meille...eikä juhannuksena.. argh... Loukkaantuivat hirveästi kun peruttiin lapsenhoitotarjous mutta ei hemmetti voi kusettaa tuolla tavalla. Juhannushäät on täysin eri asia, ja tietenkin oma moka kun sitä olettaa että ihmiset ymmärtää eron. Eikä muutenkaan houkuta ajatus nakottaa siellä heidän kaupunkilolmiossaan juhannusta kera puolivieraitten lasten. :D

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:34"]

No jaa, eipä se tekstisi perusteella ole ihme, että sulla ei selvästikään ole oikeita ystäviä ollenkaan.

Itse en ole koskaan "nakittanut vauvaani/lastani ystävän vahdittavaksi", mutta jos joskus niin tekisin epähuomiossa, minun ystäväni kyllä voisi siitä minulle sanoa ihan suoraan. Ei tarvitsisi tulla nettiin anonyymina pillittämään. Tosin, ei ole vauvoja enää mulla, niin ei tarvitse tavallaan miettiäkään tälläistä skenaariota.

:)

[/quote]

On mulla kyllä ihan oikeitakin ystäviä, sitten on näitä kavereita joiden kanssa jostain syystä ei tule lähennyttyä kun ne on suurimman osan meidän treffeistä siellä sovituskopissa. :D

Heh. :) Minulla on samanlainen kokemus, mutta "lapsi" oli lemmikki. Kaveri soitti ja pyyteli vuolaasti shoppailemaan kaupungille, koko päiväksi. Olisi hirveän kivaa jne. 

No, toki suostuin. Sitten myöhemmin sain kuulla, että minun piti mennä lemmikille vahdiksi kun tämä kaveri on toisessa kaupungissa jonkun muun henkilön kanssa asioilla. Jäi tosi paha maku suuhun: toki jos olisi heti pyydetty että voisinko vahtia lemmikkiä sen ajan kun hän on poissa, olisin voinutkin myöntyä. Mutta kun asia naamioidaan siten että jätetään sanomatta itse vahtitehtävä ja maalaillaan kivaa kuvaa shoppailusta ja muusta (yhteisestä?) päivänvietosta, ja totuus selviää vasta hieman ennen h-hetkeä... 

En siis suostunut, ja sanoinkin että nyt jäi vähän paha maku suuhun. Eipä vastapuolelle jäänyt siihen mitään sanottavaa. 

Mutta oletan, että kyse on ihan tietystä luonnetyypistä jotka "eivät huomaa" käyttävänsä hyväksi (=ovat härskejä ja etsivät porukasta sen joka ei syystä tai toisesta osaa sanoa "ei"), on kyseessä lapsi, lemmikki tai mikä tahansa muu on ihan sivuseikka. 

Niin joo. Ymmärrän kyllä että se ainainen myöntyjä mahdollistaa käytöksen, mutta kyllä minä silti näen päävastuullisena ja ongelmana sen hyväksikäyttäjän. Ja huomio: jos tämä hyväksikäyttäjä jättää lapsen kaverille tai jopa puolivieraalle vahdittavaksi aivan yllättäen rientäessään muualle, mitäpä siinä sitten tehdä? Jättää lapsi yksin muistuttaen itselleen, että "minulla on oikeus"? Harvapa soittaa poliisille ja lastensuojeluun että tuo kurja akka jätti vaavinsa heitteille... :)

Hyväksikäyttäjiä on muuten lapsettomissakin tasapuolisesti, se äitiys ei tee kenestäkään tollosta sen pyhempää joten sama meno jatkuu. Mä olen ammattilaismaskeeraaja ja teen siis työkseni meikkejä ja sen lisäksi kampauksia joten luonnollisesti tarjoudun aina tekemään kavereilleni lahjaksi häämeikit yms. Aika hyvin on aina mennyt, kunnes eräs tapaus alkoi suunnittelemaan häitänsä ja kutsui minut luokseen parinsadan kilsan päähän "viikonlopun viettoon", mutta ota mukaasi meikkivehkeet niin kokeillaan häämeikkejä. Päädyin sitten tekemään sille ainakin kolme eri meikkiä, ja kampauksen ja sitten matkustin kotiin ja parin kk ajan kaverilta tuli meilit täyteen meikkikuvia joita seuraavaksi kokeiltais. Häihin oli aikaa KAKSI VUOTTA. Tajusin että ei helvetti joudun tekemään sille niitä vaikka miten monta, aina tietysti ilmaiseksi KUN LUPASIN. Lopulta 2 kk ennen häitä, ja jälkeen lukuisten koemeikkikampausten, sulhanen perui häät ja koko homma meni hukkaan.

Parin vuoden päästä sama kaveri oli taas menossa naimisiin uuden (uhrin) kanssa ja taas kerran pyysi mua vuotta ennen häitä testaamaan meikkejä. Sanoi että tällä kertaa ihan eri jutut kun eri sulhanen. Voi saatana että olin kypsä. Päätin että yksi meikki ja kampaus, ei muuta. Morsian lupasi palkkioksi vaivastani tarjota mulle ja miehelleni hotellihuoneen hääpäivän päätteksi, tietenkään ei tarjonnut maksua palveluistani. Kiitin kauniisti ja kävin siellä taas kerran tekemässä koemeikin ja kampauksen, ja viikko ennen häitä kaveri ilmoitti että he menevätkin sinne hotelliin itse yöksi että voimmeko mennä muualle. :D Kyllä alkoi jo naurattamaan, ja huomasin mä sitten viimenään että kyseessä oli tyyppi jolla oli sattumoisin kavereina kampaajia, valokuvaajia yms. joita sitten hyväksikäytti parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mun palvelut loppui kyllä siihen, ja kaveruuskin jäi. On tosiaan muutakin tekemistä kun tehdä turhaa, ilmaista työtä ihmiselle joka ei arvosta tippaakaan.Voin vaan kuvitella miten tuo nainen joskus kun saa lapsia omaa kymmenen perhepäivähoitajakaveria joille nakittaa ilmaiseksi hoitoon lapsiaan. :D

(tuo kaveri on muuten eronnut jo kakkosmiehestään)

Mä olin aupairina tutussa suomalaisperheessä kun olin 15v ja palkkaa sain 100mk päivässä. Vahdin kolmea alaikäistä lasta. Asuin siellä viikot joten siihen nähden työaika oli sumea käsite. Yhtäkkiä vastuulleni kuului perheen kotityöt, lapset, ruohon leikkaaminen ja myös tuttavaperheen lasten hoitaminen kun he menivät laivalle. :D Se oli älytöntä, vihasin sitä paikkaa. Viereinen talo oli kehitysvammaisten yksikkö josta karkasi aina joku kaheli sinne talolle ja sitten piti soitella poliiseja ja naapureita. Omaa rauhaa tai aikaa ei ollut, lapsilla oli oikeus kulkea kaikkialla talossa ja koskea mun kamoihini. Mun äiti haki mut pois lopulta sieltä ja olivat maksaneet mulle palkan etukäteen, äiti sanoi niille että rahat pysyy meillä että on rikollista teettää tuollaista määrää työtä ihmisellä jolla ei ole mitään mahdollisuutta edes omaan aikaan. Asuivat siis korvessa, lähin kauppa tms. oli 20km päässä. Tuollaisten perheitten lapsista niitä hyväksikäyttäjiä varmaan tulee, käsityksiä siitä että on olemassa ihmisiä joita EI tarvitse kunnioittaa ja arvostaa.

Mun jälkeeni se perhe otti sinne sijoituslapsia (teini-ikäisiä) joille nakittivat lastensa hoitoa. Siellä vaihtui nuoriso tiuhaan ja käytännössä siis saivat ilmaista lastenhoitoapua sijoitusnuorilta ja kunta maksoi heille vielä siitä. Jep jep. :)