Arvostelevatko kokeneet äidit
Arvostelevatko kokeneet äidit usein esikoisen odottajia jo raskausaikana, ja tuomitsevatkin jotenkin? Minulle on jääny sellainen tunne.
Kai kaikki sitä ensimmäistään joskus odottavat, eivätkä tiedä ehkä vielä niin paljon kuin esim. kolmen lapsen äidit. Harmillista
Vedotaan siihen että minulla on enemmän lapsia, minä olen paljon parempi.
En niinkään ota itseeni, luotan omiin kykyihini. Mietin vaan onko yleinen asenne?
Kommentit (14)
En ole kokenut sellaista! Itse olen yhden lapsen äiti (toinen ja viimeinen tulossa) ja käyn perhekerhossa, jossa useimmilla äideillä on ainakin neljä lasta, enkä huomannut tuollaista asennetta.
Joo, tottakai sillä on kokemusta enemmän kuin esikoisen odottajalla ja siitä voi oikeasti hyötyäkin. Mutta jos tämä äiti on sellainen, joka on oikeasti sellainen kuin ap kuvailee, niin onhan se kurjaa. Mulla oli eräs tuttava, jolla joitain kuukausia vanhempi vauva. No sehän sitten tyrkytti omia hyväksi havaitsemiaan tapoja mulle, eikä ymmärtänyt lainkaan etten välittänyt kailista hänen ohjeistaan. Ei se haittaa että neuvoo, mutta miten sen tekee, ratkaisee paljon.
Kaikki ei vaan ymmärrä että vasta pulla uunissa oleva, ei voi tarkkaan tietää mitä kaikki tuo tullessaan. Puheet ei ole aina kovin kannustavia, vaan ennemin lyttääviä.
Jos puhun vaikka millaiset vaunut tai millaisen pinnasängyn haluan ja hankin. Heti tulee pätemistä, ei olisi kannattanut koska koska. Syyt aivan perustelemattomia, eli väkisin tehdään kiusaa.
En missään nimessä arvostele! Mulla kolmas tulossa ja muistanhan minäkin millaista se oli odottaa ensimmäistä. Ja vaikka mulla oli paljon kokemusta vauvoista ja pienten lasten hoidosta, niin silti putosin kyllä oman vaativan vauvan kanssa korkealta ja kovaa.
En nyt sanoisi useamman lapsen äitien olevan parempia, mutta vasta kokemus tuo tietoa ja taitoa, joita etukäteen ei voi kirjoista oppia. Tuomitsevaa asennettakaan en ole kohdannut, enemmänkin sellaista kauhukuvien maalailua, että mitä kaikkea on edessä.
Onhan tällä palstalla älyttömästi näitä käteviä mammoja, jotka tulevat jokaiseen uuden äidin ketjuun huutamaan miten ei saa kysellä tai miettiä tai epäröidä tai jännittää. Heillähän on kolmesta neljään lasta ja aina on kaikki mennyt hyvin. Heidän mielestään neuvoa kysyvä on idiootti jonka ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä.
En tunnista yhtään tällaista suuren perheen besserwisseräitiä, päinvastoin jyrkimpiä tuntuvat olevan yhden-kahden lapsen kokemuksella guruiksi kasvaneet. Kokemus lisää varmuuttaa, joustoa ja pyöristää kommenttien kulmikkuutta.
5 lasta ja erityisiä myös
Minä en arvostele, minua itseäni arvostellaan joskus hyvinkin käsittämättömistä asioista. Veljenvaimo arvostelee lasten unirytmistä ja unien pituudesta koska hän esikoisen äitinä tietää nyt kaiken kaikista lapsista ja minä kahden huonosti nukkuvan äitinä en vain ole lukenut oikeita oppaita.
Heh, minua riepoo eniten yhden lapsen äidit, jotka tietää kaiken ja on ylivertaisia kyvyissään. Varsinkin sisarussuhde-experttejä ja hyviä jakamaan jaksamisneuvoja.
En kokenut moista. Päinvastoin, sain hyviä neuvoja, vinkkejä ja tukea ystäviltä ja sukulaisilta. Nyt kokeneena äitinä olen yrittänyt toimia samoin kokemattomampia kohtaan.
Minusta taas tuntuu, että lapsettomat ( ja kyllä, esikoistaan odottavat ovat lapsettomia!) ovat niitä kärkkäimpiä neuvomaan esim. kasvatuksessa.
Minulla on neljä lasta, enkä väitä tietäväni muiden lapsista mitään. Omissakin kaikki erilaisia. Toisaalta kysyttäessä kerron, mikä meillä on toiminut. Usein eri lapsilla eri konstit. Ja olen tietenkin lukenut aihepiiristä myös paljon, koska lapset kiinnostavat minua. Mutta tunnistan myös sen, että tilanteet ovat yksilöllisiä ja usein on monta ihan hyvää tapaa toimia. En usko, että kukaan on koskaan loukkaantunut puheistani, koska en tarjoa ajatuksiani ylemmyydentuntoisesti. :)
Miksi koet kaiken arvosteluna ja tuomitsemisena? Ja kai tajuat, että lapsellinen tietää, lapseton ei.