Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin.
24.02.2014 |
Ja joka ainoa herran päivä mietin tätä. Emme viihdy yhtään yhdessä, eikä vuodessa ole sellaista päivää, jolloin emme riitelisi. Vihaan tuota ihmistä. Vihaan myös itseäni saamattomuuden takia.
Koko elämä menee kieriskellessä pahassa olossa ja tuon hullun kontrollissa. Seksikin on huonoa. :(
Kommentit (24)
No ei varmaan auta muu ku yrittää ottaa itteesä niskasta kiinni ja kirjotella ne eropaperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:16"]
No ei varmaan auta muu ku yrittää ottaa itteesä niskasta kiinni ja kirjotella ne eropaperit.
[/quote]
Ei se aina niin helppoa ole.
Sama tilanne minulla. Mutta pienet lapset, asuntolaina... Miten lähdet?
Lähtisin jos pystyisin. Olen niin tyhmä. Jo ennen häitä tuntui tältä, mutta en uskaltanut laittaa hommalle stoppia. Halusin niin paljon avioliiton ja perheen. Nyt saan sitten kärsiä koko rahan edestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä siitä tekee niin vaikeata?
Mulla on ollut välillä ihan samat ajatukset... Ero vaan ei ole vaihtoehto. En voisi antaa sitä itselleni anteeksi ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa on se, että koko siihen saakka rakennettu elämä hajoaa. Perhe- ja ystäväsuhteet, koti, kaikki. :( Liian kova hinta. Olisi pitänyt lopettaa leikki ajoissa.
Ap
Miksi alun perin menit naimisiin? Olitteko tunteneet toisenne kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko olette olleet naimisissa? Kurja tilanne, mutta jos on tuntunut jo ennen häitä tuolta, niin ei voi syyttää muuta kuin itseään.
Ei voikaan ja niin syytänkin. Paska elämä :( Ajattelen itsetuhoisia ajatuksia päivittäin. Näen kuoleman ainoana pakoreittinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:24"]
Vaikeaa on se, että koko siihen saakka rakennettu elämä hajoaa. Perhe- ja ystäväsuhteet, koti, kaikki. :( Liian kova hinta. Olisi pitänyt lopettaa leikki ajoissa.
Ap
[/quote]
Mihin ne ystävät häviäisivät eron takia? Tai perheesi? Oman kodinkin saisit. Mutta toki, jos "saavutetut edut" ovat noin tärkeitä, niin jatka kärvistelemistä liitossa.
Jos miehesi voi yhtä pahoin kuin sinä, niin voihan olla että hän on rohkeampi ja ottaa eron.
Vaikka nyt tuntuiskin vaikealta ja ero pelottaisi, niin arvaa mietitkö 20 vuoden päästä että kumpa olisit eronnut nyt? Jos oot varma ettei sitä rakkautta saaenää rakennettua uudestaan, niin parempi vaan päästää nyt irti. Ei se oo mitenkään myöhäistä, vaikka nyt tuntuisi siltä.
Asioilla on tapana hoitua vaikka iso askel tuntuisi nyt ylitsepääsemättömältä. Varmaan kiität itseäs myöhemmin tulevaisudessa. Kyse on kuitenkin sun elämästä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:25"]
Kauanko olette olleet naimisissa? Kurja tilanne, mutta jos on tuntunut jo ennen häitä tuolta, niin ei voi syyttää muuta kuin itseään.
[/quote]Miksi täytyisi ketään syytellä? Miten toteamuksesi tai syyttely Ap:ta auttaa? Kaltaistesi asenne on suoraan sanottuna narsistinen. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joista voi olla etukäteen aavistus. Ne oikein osuvat aavistukset muistetaan, ne taas jotka menivät metsään - eli useimmat - unohdetaan. Sinunkin elämässäsi on tapahtunut paljon sellaista jota voisit jossitella vielä kiikkustuolissakin. En usko, että siitä on kuitenkaan hyötyä vaan siitä, että kohtaa tämän hetken sellaisena kun se on ja on itselleen armollinen. Pyrkii korjaamaan kurssiaan.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:28"]
Ei voikaan ja niin syytänkin. Paska elämä :( Ajattelen itsetuhoisia ajatuksia päivittäin. Näen kuoleman ainoana pakoreittinä.
Ap
[/quote]
Mieti ihan rauhassa, miksi kuolema on parempi ratkaisu kuin ero. Kenelle se on parempi? Onko lapsillesi parempi, että heidän äitinsä kuolee, kuin että heidän ydinperheensä hajoaa hallitummin, jolloin kumpaakaan vanhempaa ei tarvitse menettää? Muistathan, että itsemurhalla on taipumus periytyä? Eikö olisi nyt aika näyttää lapsille, että aikuinen, itsenäinen ihminen ottaa vastuun elämästään ja teoistaan ja pystyy rakentamaan itselleen ja lapsilleen hienon elämän suurten pettymysten jälkeenkin? Lapsillesi, perheellesi ja ystävillesi olet korvaamaton. Materia ei ole.
Jos kyse on siitä, että et halua kenenkään näkevän sinun epäonnistuvan, niin näytä heille kuinka hyvin selviät takaiskusta. Jos pelkäät elintasosi laskevan, niin näytä itsellesi ja lapsillesi, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kuin omakotitalo ja uusi bmw. Lapsetkin voivat pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin matkankin päästä ja kuka ties kohdata vaikka entistä parempia ystäviä, jos siis pelkäät lasten elinpiirin muutosta.
Mikäli olet halukas jatkamaan suhteessa ja yrittää pärjätä, niin olisiko miehesi halukas pariterapiaan? Sieltä voisi löytyä vielä jonkinlainen yhteinen sävel.
Niin kauan kuin henki pihisee, ei ole välttämättä liian myöhäistä mihinkään.
t. Joku, joka ei uskonut parantuvansa masennuksesta
Kuoleman ajattelu on ihan tervettä ja hyvää. Sitä kun hetken ja kahdenkin vakavasti pohtii ja miettii huomaa ettei auton myyminen velkoihin ("en kehtaa enää asua täällä"), etelänmatkan peruminen ("mitä ne työkaverit nyt ajattelee kun olen kehuskellut") tai vaikkapa ero ("mitä KAIKKI nyt ajattelee") itseasiassa ole maailman loppu. Ei edes lähellä sitä. Kuoleman miettimisen kautta asiat mittasuhteisiin ja sitä kautta terveeseen lopputulokseen.
Hei. Mulla on välillä samablaisia ajatuksia, mutta olen ratkaissut asian niin, että tein periaatepäätöksen alkaa rakastamaan puolisoani uudelleen. Joka päivä ajattelin, mitä kaikkea hyvää olen puolisoni kautta kokenut jne. Tällä hetkellä olo on tuhat kertaa parempi kuin aiemmin! ! Suosittelen myös pariterapiaa ja keskustelua puolisosi kanssa. Ajattelen monesti niitä esimerkkejä, kuinka jo eronneet parit ovat rakastuneet toisiinsa uudestaan, kun ovat unohtaneet oman asenteensa ja osanneet mm. antaa anteeksi. Minua itseäni on myös paljon auttanut rukous. Voimia eteen päin!
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 01:00"]
Kuoleman ajattelu on ihan tervettä ja hyvää. Sitä kun hetken ja kahdenkin vakavasti pohtii ja miettii huomaa ettei auton myyminen velkoihin ("en kehtaa enää asua täällä"), etelänmatkan peruminen ("mitä ne työkaverit nyt ajattelee kun olen kehuskellut") tai vaikkapa ero ("mitä KAIKKI nyt ajattelee") itseasiassa ole maailman loppu. Ei edes lähellä sitä. Kuoleman miettimisen kautta asiat mittasuhteisiin ja sitä kautta terveeseen lopputulokseen.
[/quote]
Tai sitten käy niin kuin yhdelle tuttavaperheen äidille, joka teki sen itsemurhan. Miten voit suositella kuoleman miettimistä jollekin tuntemattomalle ihmiselle?!
Oletko nainen vai mies?
Muista: aina on vaihtoehtoja.
Alue: Aihe vapaa
Oijee, ap, et ole ainakaan yksin! Hetken mietin että oliko toi joku mun vanha aloitukseni :) Huono seksi (no nykyään ei ollenkaan), kontrollifriikki mies jonka kanssa ei tunnu olevan juuri mitään yhteistä... Ja naimisiin menin tietäen etten ole onnellinen, mutta epätoivoisesti perhettä haluten. Itselläni eroamista vaikeuttaa se, että olen uskovainen, enkä "saisi" erota. Olen ihan viulunkielenä haluten suurin piirtein kaikkia muita miehiä, mutta en voi tehdä sitä. Nykyään räjähdän jokaisesta loukkauksesta ja määräyksestä jonka mies päästää suustaan. Toivoisin että mies tekisin sen avioeroratkaisun, mutta eipä hänkään tietysti sitä tee...