Lue keskustelun säännöt.
Olen yliopistossa opiskeleva yh-äiti ja ihmettelen
05.11.2020 |
Että monilla jää kurssit roikkumaan ja tehtävät tekemättä. Minulla ei jää. Opiskelujen lisäksi hoidan sekä lapseni että sivutoimisen työni.
Tarkoitus ei ole kehua itseäni vaan todella ihmetellä, miten ihmiset edes kehtaavat käyttäytyä noin? Moni muu olisi opiskelupaikasta kiitollinen!
Kommentit (33)
Joo, olen välillä jättänyt kurssin kesken, ikävä tilanne, mutta täysipäiväinen työ (40h per viikko), sivutoiminen yrittäjyys (20-25h per viikko) niin ei nyt loputtomiin riitä tunteja viikossa. Olen kuitenkin valmistumassa maisteriksi aikataulussa viiden vuoden aikana opiskelun aloituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä pääsin aikaisin uran alkuun ja tein asiantuntijatyön ohessa opinnot ja gradut ja vielä olin vapaaehtoistyöstä päälle.
Huomaatko, aina on joku joka on sinuakin parempi, turha liikaa ylpeillä jollain kandiopintojen läpipääsylläKuten sanoin, tarkoitus ei ole kehua. Moni tekisi töitä paljon enemmän kuin nuo kymmenen vuotta opiskelevat. Mutta kaikille ei anneta mahdollisuutta.
Ei tämä ole mikään kilpailu vaan ajattelen, että tässä heitetään resursseja menevään. Bilettää voi ilman yliopistoakin
Ja opiskella ilman elämää.
Itseksensä hissuksiin, nenä kirjassansa kii.
Tarmokkaasti lasiin aina sylkäisee - siinä riemu verraton!
Itselläkin opinnot etenevät nyt kolmekymppisenä toista tutkintoa tehdessä paljon nopeammin kuin 10 vuotta sitten. Ota huomioon, että monilla nuorilla on opiskelutaidoissakin vielä hiomista. Toista tutkintoa helppo tehdä, kun tietää mistä on kyse. Lisäksi nopea valmistuminen Kiinnosta, koska olen muita vähän vanhempi omalla alallani. Sen sijaan 20-vuotiaana ei ole kiire mihinkään.
Pahoittelut. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana alkoi vyöryä kaikki lapsuuden ja nuoruuden traumat päälle ja oli pakko hakeutua hoitoon joka jatkuu edelleen opiskelujen ohessa. Olisi kai pitänyt jättää hakeutumatta opiskelemaan kokonaan jos olisin tiennyt etukäteen että en selviä opiskeluista tavoiteajassa. Kaipa työnantajatkin kattoo tulevaisuudessa opintojen kestoa ja etenemistä ja toteaa että kelvoton työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä pääsin aikaisin uran alkuun ja tein asiantuntijatyön ohessa opinnot ja gradut ja vielä olin vapaaehtoistyöstä päälle.
Huomaatko, aina on joku joka on sinuakin parempi, turha liikaa ylpeillä jollain kandiopintojen läpipääsylläKuten sanoin, tarkoitus ei ole kehua. Moni tekisi töitä paljon enemmän kuin nuo kymmenen vuotta opiskelevat. Mutta kaikille ei anneta mahdollisuutta.
Ei tämä ole mikään kilpailu vaan ajattelen, että tässä heitetään resursseja menevään. Bilettää voi ilman yliopistoakin
Ja opiskella ilman elämää.
Itseksensä hissuksiin, nenä kirjassansa kii.
Tarmokkaasti lasiin aina sylkäisee - siinä riemu verraton!
En pääse ihan hirveän usein rientoihin, mutta kyllä käyn niissä silti ja joskus jopa treffeillä. Muutama läheinen ystävä antaa paljon sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin opinnot etenevät nyt kolmekymppisenä toista tutkintoa tehdessä paljon nopeammin kuin 10 vuotta sitten. Ota huomioon, että monilla nuorilla on opiskelutaidoissakin vielä hiomista. Toista tutkintoa helppo tehdä, kun tietää mistä on kyse. Lisäksi nopea valmistuminen Kiinnosta, koska olen muita vähän vanhempi omalla alallani. Sen sijaan 20-vuotiaana ei ole kiire mihinkään.
Tämä on kylläkin minun ensimmäinen tutkinto.
No riippuu alasta. Itse en ole näiden 8v aikana tavannut yhtäkään lisääntynyttä sähkötekniikan di-opiskelijaa, mutta säännöllisesti kuulee jonkun silti itkevän stressiään ja jättävän nukkumatta kun ei ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on niitä, jotka eivät halua pitää elämässä kiirettä. Mutta mihinpä sitä elämässä kiirettä onkaan? Jokainen edetköön omalla vauhdillaan, myös opiskelijat siellä yliopistossa.
Joo, ja sehän onkin hyvä, että Suomi maksaa näistä lusmuista
Eikös opintotuki ole pienempi kuin työttömyystuki ja kaiken lisäksi tukikuukaudet on rajattu?
Tätä ihmettelen, kun päivät ovat yli 8h viikonloppua myöten. Onko työttömillä siis vielä pahempaa? Toki menotkin on silloin isommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin opinnot etenevät nyt kolmekymppisenä toista tutkintoa tehdessä paljon nopeammin kuin 10 vuotta sitten. Ota huomioon, että monilla nuorilla on opiskelutaidoissakin vielä hiomista. Toista tutkintoa helppo tehdä, kun tietää mistä on kyse. Lisäksi nopea valmistuminen Kiinnosta, koska olen muita vähän vanhempi omalla alallani. Sen sijaan 20-vuotiaana ei ole kiire mihinkään.
Tämä on kylläkin minun ensimmäinen tutkinto.
Todennäköisesti olet silti fiksumpi kuin vasta lukion lopettanut, ymmärrät paljonko aikaa kuluu yliopisto-opintoihin ym. Etkä todennäköisesti vietä päiviä krapulassa, jolloin unohdat mennä luennoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia. Minä opiskelin maisteriksi työn ohella, kun lapset olivat pieniä. Gradun vääntämisen takia oli pakko ottaa töistä opintovapaata puoli vuotta. Siihen asti se meni niin, että tein tehtäviä ja luin tentteihin, kun lapset nukkuivat. Palkatonta vapaata otin vain palkollisille luentopäiville, joita oli 1-2 krt/kk ja joskus muutaman palkattoman tunnin tenttien takia.
En ole yh. Mieheni saattoi välillä lähteä lasten kanssa kokonaiseksi päiväksi äidilleen la tai su, jolloin istuin tietokoneen äärellä aamusta iltaan. Tahdonvoimaa se vaati, mutta myös priorisointia. Kun pääsin töistä arkisin klo 16, en koskaan alkanut opiskella suoraan töiden jälkeen kotona, vaan vietin jokaisen illan pienten lasteni kanssa ja myös kotitöistä osuuteni tehden. Opiskeluaikaa oli n. klo 20-22 tai 20.30-23 joka ilta. Kaikki lomamatkat ja vastaavat huvit jätettiin tekemättä, että sain opiskeltua. Yhden ainoan viikon olin kesäisin lomalla sekä työstä että opiskelusta samaan aikaan. Minua kannatteli se ajatus, että pääsen silloisesta työstä pois ja uuteen ammattiin.
Monet on vasta nuoria, elämäänsä opettelevia. On juuri muutettu äidin helmoista omilleen, niin on paljon tekemistä myös siinä, että opettelee elämää. Sosiaalisuus, uusien ystävien hankinta ja juhliminenkin voi siihen kuulua. Joillain tulee ahdistusta, kun ala ei ehkä sittenkään tunnu omalta. Lukio ja pääsykokeisiin luku on ajanut burn outin partaalle ja nyt ei enää jaksa pinnistellä. Opiskelutaidoissakin voi olla puutteita. Ylipäätään, et voi astua toisen saappaisiin, joku voi oikeasti kuormittua niistä yliopisto-opinnoista, jotka sinulta sujuvat helposti. Ja kyllä, kaikilla on yhtälainen mahdollisuus hakea yliopistoon ja kaikki käyvät samat pääsykokeet, kyllä ne lusmutkin ovat ihan omilla ansioillaan sinne päässeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on jopa väitellyt kun on ollut äitiyslomalla ja sai vielä kaksoset!
Ei minulla vaan lopu kun suunnittelen kaiken hyvin. Siksi ihmettelenkin miten olen yleensä se, joka on tehnyt tehtävät ajallaan ja saa kiitettäviä. Kun muilla ei ole oikeasti mitään muuta vastuutehtäviä kuin se oma opiskelu...