Onko 4 lasta liikaa? Perustele.

Mulle olisi ehdottomasti. Montakin syytä:

-rahat eivät riitä, joutuisimme asumaan hyvin ahtaasti ja köyhäilemään liikaa. Nytkin köyhäillään.

-en haluaisi laittaa lapsia kovin pieninä hoitoon, toisaalta en haluaisi heittäytyä täysin työelämän ulkopuolelle. Minulla on kiinnostava työ, jossa viihdyn ja jossa ei voi olla kovin monta vuotta työelämän ulkopuolella putoamatta kelkasta. Olin jo 2+3 vuotta poissa ja se oli ihan maksimimäärä.

-en ole hyvä pärjäämään vähäisillä unilla ja molemmat lapset ovat herätelleet kovasti, vanhempi herättelee vieläkin.

Hankimme siis vain kaksi lasta. Kolmatta olisimme ehkä yrittäneet, jos rahaa olisi enemmän ja lapset olisivat olleet parempia nukkujia.

Sama mietintä menossa. Lähinnä olen miettinyt, että neljäs ei mahdu enää tavalliseen autoon, kolme saa jotenkuten ängettyä sinne. Eli ainakin toinen auto menisi uusiksi. Hotellit matkat yms, on helpompia kolmen lapsen kanssa, kun ei tarvitse niin montaa lisävuodetta. En ole vielä törmännyt pakettitarjoukseen missään mikä sisältäisi myös neljännen lapsen. Eli ainakin noilta kanteilta tulee suhteessa kalliimmaksi, kuin kolmas.

Toistaalta jos lasten hankintaa miettii vain rahan kannalta niin ainahan lapset maksaa, eikä yhtään tulisi tehtyä. Rahan menetys on pieni juttu siinä onnessa. :)

jos on varaa elättää niin miksei

Hyvä kysymys, johon en osaa vastata. Itse odotan neljättä ja toivon ettei se ole liikaa :(

Pitää tietää ennen kuin tuohon alkaa, että se neljäs ei ole liikaa. Sen verran vastuuntuntoinen pitää olla.

Ei ole liikaa, jos on henkisiä ja taloudellisia voimavaroja. Pitää miettiä minkälaista elämää haluaa elää. Osaako hoitaa parisuhdettaan. Jokainen lapsi heikentää mahdollisuuksia kahdenkeskiseen aikaan (ellei pysty käyttämään isompia lapsia toisten hoitajina).  On myös tajuttava, että vauvoista kasvaa vaativia taaperoita, leikki-ikäisiä, teinejä. Että jokainen neljästä tarvitsee vanhempiaan yhtä paljon. 

Meidän neljästä mukelosta kukaan ei ole liikaa. Vauvakuume tuli aina uudelleen ja uudelleen kunnes neljännen synnyttyä tiesi, että nyt se viimonenkin sieltä vihdoin tuli ja perhe on koossa.

On ahdasta, ei meidänkään asunto ole suunniteltu ihan näin isolle perheelle, lapset joutuvat jakamaan huoneensa eikä aina ihan sitä omaa rauhaa ole.

Autokin piti vaihtaa tila-autoon, mutta esikoisen kasvaessa murkkuikään sen sai vaihdettua taas pienempään, esikoinen kun ei enää välitä kauppa- tai mummolareissuille meidän kanssa tulla.

Nämä on vain näitä järjestelykysymyksiä.

Toisaalta meillä on elämää, on eskarilaista ja on murrosikäistä. Elämä hymyilee ja lapset ovat onnellisia. Minä olen onnellinen kun sain lapset jotka halusin..(kuulostaa ylimielisemmältä kuin onkaan) ja saan nyt rauhoittua tähän elämään miettimättä tai katumatta yhtään tekemätöntä lasta.

Vaikea selittää, mutta ei se neljäs ole mikään taakka jo kolmen katraaseen..=)

mikäli pystyt/pystytte elättämään niin jes mutta jos meinaat että yhteiskunta elättää niin pyydä että sinut sterilisoidaan

On liikaa, maapallo on jo äärirajoilleen täytetty :(

Kuulepa ap., kun sinun pitää sitä av:llä kysyä, se neljäs on sinulle varmastikin liikaa, mutta voihan olla joku, joka sitä lasta rakastaa. Nimimerkillä se neljäs lapsi, jolla oli se oikea isoveli, päivälleen 15 v. vanhempi, enkä olisi nyt tässä ilman veljeäni.

Joka ikinen lapsi on 'liikaa' - vaikka teillä olisi rahaa ja tilaa, niin.... Teillä on jo lapsia - miksi ei iloita niistä? Yksi lapsi lisää Suomessa ei tietenkään ole katastrofi, mutta maailmanlaajuisesti ajatellen.... Ei eeei.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 22:28"]

Meidän neljästä mukelosta kukaan ei ole liikaa. Vauvakuume tuli aina uudelleen ja uudelleen kunnes neljännen synnyttyä tiesi, että nyt se viimonenkin sieltä vihdoin tuli ja perhe on koossa.

On ahdasta, ei meidänkään asunto ole suunniteltu ihan näin isolle perheelle, lapset joutuvat jakamaan huoneensa eikä aina ihan sitä omaa rauhaa ole.

Autokin piti vaihtaa tila-autoon, mutta esikoisen kasvaessa murkkuikään sen sai vaihdettua taas pienempään, esikoinen kun ei enää välitä kauppa- tai mummolareissuille meidän kanssa tulla.

Nämä on vain näitä järjestelykysymyksiä.

Toisaalta meillä on elämää, on eskarilaista ja on murrosikäistä. Elämä hymyilee ja lapset ovat onnellisia. Minä olen onnellinen kun sain lapset jotka halusin..(kuulostaa ylimielisemmältä kuin onkaan) ja saan nyt rauhoittua tähän elämään miettimättä tai katumatta yhtään tekemätöntä lasta.

Vaikea selittää, mutta ei se neljäs ole mikään taakka jo kolmen katraaseen..=)

[/quote]

Minulle olisi liikaa, jos lapset joutuisivat jakamaan huoneensa..:( Pidän ihan perusasiana sitä, että lapselle on viimeistään koulun alkaessa tarjottava oma huone, jonka saa laittaa mieleisekseen. Haluan myös tarjota jokaiselle lapselle vaihto-oppilasvuoden, kielimatkan ja rahallista kuukausittaista tukea opiskelujen aikana senkin jälkeen, kun ovat täysi-ikäisiä (jos näitä haluavat). Jokainen tietenkin määrittelee itselleen sen minimitason, jonka katsoo olevan sopiva lapsen aikuiseksi kehittymiselle :)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 22:28"]

Meidän neljästä mukelosta kukaan ei ole liikaa. Vauvakuume tuli aina uudelleen ja uudelleen kunnes neljännen synnyttyä tiesi, että nyt se viimonenkin sieltä vihdoin tuli ja perhe on koossa.

On ahdasta, ei meidänkään asunto ole suunniteltu ihan näin isolle perheelle, lapset joutuvat jakamaan huoneensa eikä aina ihan sitä omaa rauhaa ole.

Autokin piti vaihtaa tila-autoon, mutta esikoisen kasvaessa murkkuikään sen sai vaihdettua taas pienempään, esikoinen kun ei enää välitä kauppa- tai mummolareissuille meidän kanssa tulla.

Nämä on vain näitä järjestelykysymyksiä.

Toisaalta meillä on elämää, on eskarilaista ja on murrosikäistä. Elämä hymyilee ja lapset ovat onnellisia. Minä olen onnellinen kun sain lapset jotka halusin..(kuulostaa ylimielisemmältä kuin onkaan) ja saan nyt rauhoittua tähän elämään miettimättä tai katumatta yhtään tekemätöntä lasta.

Vaikea selittää, mutta ei se neljäs ole mikään taakka jo kolmen katraaseen..=)

[/quote]Ei nyt oikeesti.. *kun mulla vaan on tää vauvakuume, eihän meillä ole kaikille edes omaa tilaa (se jokaisen oma rauhoittumis/läksyjen teko paikka kun olis aika ehdoton), on ahdasta ja kylläpä nyt on hyvä, kun vanhin ei halua enää mummua lähteä katsomaan, niin voidaan vaihtaa auto pienempään.

Oikeesti?!

Rahasta, omasta huoneesta tai autosta ei ole meillä kiinni. Lähinnä mietin jaksamista, kuormittaako neljäs kovinkin paljon kolmeen verrattuna. Voi kun on vaikeaa.

-ap

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 22:28"]

Meidän neljästä mukelosta kukaan ei ole liikaa. Vauvakuume tuli aina uudelleen ja uudelleen kunnes neljännen synnyttyä tiesi, että nyt se viimonenkin sieltä vihdoin tuli ja perhe on koossa.

On ahdasta, ei meidänkään asunto ole suunniteltu ihan näin isolle perheelle, lapset joutuvat jakamaan huoneensa eikä aina ihan sitä omaa rauhaa ole.

Autokin piti vaihtaa tila-autoon, mutta esikoisen kasvaessa murkkuikään sen sai vaihdettua taas pienempään, esikoinen kun ei enää välitä kauppa- tai mummolareissuille meidän kanssa tulla.

Nämä on vain näitä järjestelykysymyksiä.

Toisaalta meillä on elämää, on eskarilaista ja on murrosikäistä. Elämä hymyilee ja lapset ovat onnellisia. Minä olen onnellinen kun sain lapset jotka halusin..(kuulostaa ylimielisemmältä kuin onkaan) ja saan nyt rauhoittua tähän elämään miettimättä tai katumatta yhtään tekemätöntä lasta.

Vaikea selittää, mutta ei se neljäs ole mikään taakka jo kolmen katraaseen..=)

[/quote]

Minulle olisi liikaa, jos lapset joutuisivat jakamaan huoneensa..:( Pidän ihan perusasiana sitä, että lapselle on viimeistään koulun alkaessa tarjottava oma huone, jonka saa laittaa mieleisekseen. Haluan myös tarjota jokaiselle lapselle vaihto-oppilasvuoden, kielimatkan ja rahallista kuukausittaista tukea opiskelujen aikana senkin jälkeen, kun ovat täysi-ikäisiä (jos näitä haluavat). Jokainen tietenkin määrittelee itselleen sen minimitason, jonka katsoo olevan sopiva lapsen aikuiseksi kehittymiselle :)

[/quote]No sinähän se olet sitten ihan 'vuoden äiti' kun olet noinkin pitkälti pershedelmiesi tulevaisuuden suunnitellut. Toivottavasti ett joudu pettymään.

Meillä on 7 lasta ja hyvin pärjäämme :P

Meillä on mennyt helposti kolmosen ja nelosen kanssa, ekan ja tokan kanssa oli haastavinta, tosin ikäerokin oli silloin paljon pienempi. Me mietittiin tietenkin eniten omaa jaksamista, ja päätettiin, että neljäs saa tulla. Taloudellisesti tiesimme myös pärjäävämme.

Ei ole liikaa, ja pitkälti on asennekysymys niin valvomiset, rahat kuin autotkin.

Itselläni on kaksi sisarusta, ja aina toivoin vielä yhtä jostain syystä. Niinpä olen jo lapsena "päättänyt" että tahtoisin neljä lasta. Nyt on neljä lasta, kaikki jo koululaisia. Ikäerot on lyhyet, esikoinen oli 5 v kun kuopus syntyi. Ollaan koettu valvomista, isompia ja pienempiä sairasteluita ja köyhäilyä, tai no, itse en sitä köyhäilyksi koe, että 8 vuoden kotiäitiyden aikana joutui tarkemmin katsomaan mihin rahat laittaa. Täällä maalla on asuminen halpaa, mutta autolla tietty joutuu joka paikkaan menemään. Onneksi on hyvä tuuri naapuruston suhteen, täältä löytyy useampi kaveri kaikille lapsille ja myös meille vanhemmille seuraa. Nyt olen olut jo vuosia töissä, mutta kyllä kannatti satsata siihen, että hoidin muksut kotona, kunnes kuopus oli 3 v. Emme ole mitään suurituloisia nytkään, mutta kaikki perheenjäsenet saavat kyllä harrastaa haluamiaan asioita, eikä ole sen puoleen raha tullut vastaan, aika enemmin, sillä neljän lapsen harrastusten ja kahden aktiivisen aikuisen menojen aikatauluttaminen vaatii kekseliäisyyttä. Moni sanoo, että ison perheen kanssa on vaikea ja kallis matkustella, mutta me emme ole kovin innokkaita matkustelijoita, yleensä yksi reissu vuodessa.

Voin kyllä täydestä sydämestäni suositella tätä! Nelilapsinen perhe on toteutunut unelmani, ja jokainen hetki on ollut sen arvoinen. Ai niin, onhan tässä osansa ollut tolla miehelläkin, kun on ukkokullaksi sattunut tuollainen perhekeskeinen sielunkumppani, ei tämä ehkä olisi kenenkään muun kanssa toiminutkaan.

Odotan neljättä ja tää on hieno fiilis, koska vauvakuume loppui tähän. Tiedän, että tämä on meidän kuopus ja kohta on perhe koossa. Jollain tapaa tää on mun unelma, tykkään hälinästä. Vanhin on vasta 6v. Mutta päiväkodissa ovat jo ja minä työelämässä. Tulevan vauvan kanssa aijon olla 1-2 v. Kotona jos siis terve lapsi yms. Auto on vaihdettu tila-autoon, ei ollut iso juttu. Noin 3-4 vuoden kuluttua on varaa muuttaa asuntoon jossa on kaikille omat huoneet. Mä en ole epäiröinyt hetkeäkään neljättä, pelkäsin vain että vauvakuumeeni on joku jatkuva tila ja sillä ei ole mitään päämäärää,mutta nyt tosiaan tiedän, että meidän perhe on tässä. Mies on osallistuva isä, tosin painetaan molemmat paljon duunia, mutta vietämme aikaa yhdessä koko perhe työn vastapainona. Kotiäitityyppiä en ole.

Koska yksikin on mulle liikaa. T: tällä hetkellä 0