Vanhempainvapaalle englanninkieliseen maahan

Ap, ajattele sitä lastasi. Mitä oikeasti on käydä vaativaa koulua kielellä, joka on nippa nappa hallussa ja jota muut osaa paremmin.

En ihan tajua miksi joku haluaa lapselleen väkisin ruotsinsuomalaisen tai mamun kohtalon.

Jos et ees itse osaa lasta kunnolla tukea! 

66

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 21:48"]

Ap, ajattele sitä lastasi. Mitä oikeasti on käydä vaativaa koulua kielellä, joka on nippa nappa hallussa ja jota muut osaa paremmin.

En ihan tajua miksi joku haluaa lapselleen väkisin ruotsinsuomalaisen tai mamun kohtalon.

Jos et ees itse osaa lasta kunnolla tukea! 

66

[/quote]

Ymmärrän että peilaat nyt tilannetta oman kokemuksesi kautta, siksi sinun on ehkä vaikea käsittää.

Viittaat lienee lapsiin, joilla kielellinen lahjakkuus ei ole riittävä ja siksi kaksikielisyys aiheuttaa heikon kielitaidon kaikissa kielissä? Meillä kyse ei ole siitä, lapsi on todettu kielellisesti lahjakkaaksi, mutta vapaita paikkoja vaan oli liian vähän.

Kyseinen koulu on meille tuttu vanhempien lasten kohdalta, silloin sinne oli helpompi päästä. Mainiosti ovat pärjänneet ja tietysti olen osannut heitä tukeakin... (mulla on ihan kiitettävä englanninkielentaito, mutta en tietenkään ole natiivin tasolla kun en ole ulkomailla asunut, jos siihen viittasit - todella harva on)

ap

Ap, olen kielten ope ja minulla on yksi lapsi enkunkielisessä koulussa ja tää toinen kielipainotuksessa. Tiedän mistä puhun.

Ihan oikeasti. Jos lapsesi ei vuosien enkunkielisen päivähoidon jälkeen osaa puhua enkkua muuten kuin hassusti, kyllä minulla hälytyskellot soi. Eikö sinulla? Kielellisesti lahjakas lapsi ei puhu enää hassusti tuossa vaiheessa. Esikoiseni oppi puhumaan sujuvasti vajaassa vuodessa puolipäiväeskarissa! Samaten  myös tämä lapseni jota en silti pannut enkunkieliseen kouluun, koska näin että häneltä puuttui se palo asiaan.

Tunnistan niin tuon pakkomielteen saada kaikki lapset samaan kouluun, mutta pysähdy nyt hyvä ihminen miettimään jokaisen lapseis yksilöllisiä tarpeita ja lahjoja. Siis ihan sen yksilön kannalta, ei oman statuksen kautta!

Minä osaan tukea lapsiani natiivintasoisesti, minulla on siihen jopa koulutus, lapsia on vain kaksi ja perheessä ei ole erohässäkkää, eikä kahta kotia jne ja silti se on minusta raskasta.

 Miten sinä muka hoidat sen viiden lapsnen kanssa uratykkinä miehen kanssa riidellen?

66

Terveisiet Lontoosta ap! Lapsesi pitäisi tällä aloittaa toka luokka jolloin myös odotetaan että hän osaa lukea, laskea ja kirjoittaa sujuvasti englantia. Hänelle muutto olisi todella rankka paikka. Valtion koulut on hyviä vaan hyvillä asuinalueilla ja vuokrat sen mukaisia. Osa valtion kouluista saa Suomen rupuisimmatkin peruskoulut vaikuttamaan taivaalta. Perus brittiloukouluissa on 30 oppilasta/luokka.

Yksityisiin ei teillä taida olla asiaa kun ette ole olleet jonossa. Kansainvälisiiin pääsee rahalla, lukuvuosi on noin 18000 puntaa per vuosi.

Muutto uuteen maahan lasten kanssa on normioloissakin todella rankkaa ja yksinolo tuntuu joskus kuristavalta. Kukaan brittimamma ei ota puistosta kaveria jolle voit lykätä lapsesi kun hätä iskee ja vaikka saat itse mahataudin. Rahalla saa hoitajan mutta se on sitten vähintään 10/tunti jollekin maahanmuuttajalle, brittinannyn saat alkaen 15/tunti.

Lontoo on ainakain aivan jumalattoman kallis, varsinkin yh-äidille vailla työtä.

Irlanti taas on osittain halvempi jos menet Dublinista kauas. Siellä taas eronnut yh-äiti lapsineen ei saa kovinkaan korkeaa arvostusta osakseen, äärimmäisen katolilainen maa kun on ja ero häpeä.

Ota nyt ap järki käteen. Muuttakaa vaikka vuokralle Eiraan ja otat amerikkalaisen au-pairin teille englantia puhumaan. On taatusti fiinit koulut eikä tarvitse repiä lapsia kotimaastaan ja äitiä lapsilta toiseen maahan. Musta tuntuu että sun mies on vailla järkeä jos kuvittelee saavansa projekteja eteenpäin kolmen lapsen yh-isänä- Tai sitten se teidän 6v on ihan monsteri.

Terveisiet Lontoosta ap! Lapsesi pitäisi tällä aloittaa toka luokka jolloin myös odotetaan että hän osaa lukea, laskea ja kirjoittaa sujuvasti englantia. Hänelle muutto olisi todella rankka paikka. Valtion koulut on hyviä vaan hyvillä asuinalueilla ja vuokrat sen mukaisia. Osa valtion kouluista saa Suomen rupuisimmatkin peruskoulut vaikuttamaan taivaalta. Perus brittiloukouluissa on 30 oppilasta/luokka.

Yksityisiin ei teillä taida olla asiaa kun ette ole olleet jonossa. Kansainvälisiiin pääsee rahalla, lukuvuosi on noin 18000 puntaa per vuosi.

Muutto uuteen maahan lasten kanssa on normioloissakin todella rankkaa ja yksinolo tuntuu joskus kuristavalta. Kukaan brittimamma ei ota puistosta kaveria jolle voit lykätä lapsesi kun hätä iskee ja vaikka saat itse mahataudin. Rahalla saa hoitajan mutta se on sitten vähintään 10/tunti jollekin maahanmuuttajalle, brittinannyn saat alkaen 15/tunti.

Lontoo on ainakain aivan jumalattoman kallis, varsinkin yh-äidille vailla työtä.

Irlanti taas on osittain halvempi jos menet Dublinista kauas. Siellä taas eronnut yh-äiti lapsineen ei saa kovinkaan korkeaa arvostusta osakseen, äärimmäisen katolilainen maa kun on ja ero häpeä.

Ota nyt ap järki käteen. Muuttakaa vaikka vuokralle Eiraan ja otat amerikkalaisen au-pairin teille englantia puhumaan. On taatusti fiinit koulut eikä tarvitse repiä lapsia kotimaastaan ja äitiä lapsilta toiseen maahan. Musta tuntuu että sun mies on vailla järkeä jos kuvittelee saavansa projekteja eteenpäin kolmen lapsen yh-isänä- Tai sitten se teidän 6v on ihan monsteri.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:20"]

Ap, olen kielten ope ja minulla on yksi lapsi enkunkielisessä koulussa ja tää toinen kielipainotuksessa. Tiedän mistä puhun.

Ihan oikeasti. Jos lapsesi ei vuosien enkunkielisen päivähoidon jälkeen osaa puhua enkkua muuten kuin hassusti, kyllä minulla hälytyskellot soi. Eikö sinulla? Kielellisesti lahjakas lapsi ei puhu enää hassusti tuossa vaiheessa. Esikoiseni oppi puhumaan sujuvasti vajaassa vuodessa puolipäiväeskarissa! Samaten  myös tämä lapseni jota en silti pannut enkunkieliseen kouluun, koska näin että häneltä puuttui se palo asiaan.

Tunnistan niin tuon pakkomielteen saada kaikki lapset samaan kouluun, mutta pysähdy nyt hyvä ihminen miettimään jokaisen lapseis yksilöllisiä tarpeita ja lahjoja. Siis ihan sen yksilön kannalta, ei oman statuksen kautta!

Minä osaan tukea lapsiani natiivintasoisesti, minulla on siihen jopa koulutus, lapsia on vain kaksi ja perheessä ei ole erohässäkkää, eikä kahta kotia jne ja silti se on minusta raskasta.

 Miten sinä muka hoidat sen viiden lapsnen kanssa uratykkinä miehen kanssa riidellen?

66

[/quote]

Ihan kiva kuulla sinun vaatimustasoistasi ja sinun näkemyksistäsi. Ymmärrät varmaan, että ne eivät ole kuitenkaan yleisiä odotuksia ja vaatimuksia? Et lukuisista viesteistä huolimatta ole lukenut faktoja, jotka kumoavat negatiiviset oletuksesi, joita muuten keksit taas lisää viimeisessäkin viestissäsi. Melkoinen sisälukutaito kieltenopettajalla? ;) Kiitän keskustelusta kanssasi.

ap

Mua jäi myös mietityttämään, millainen ap:n mies on, jos luulee saavansa keskittyä töihin monen lapsen yh-isänä, joista nuorin on 1-vuotias. Ja aivan kuin ne isommat lapset eivät tarvitsisi vanhempiaan. Murrosikäiset juuri tarvitsevatkin, kipeästi, puhumattakaan äitinsä menettäneestä 1-vuotiaasta.

Olen kirjoittanut kolme viestiä, en lukuisia. Koko touhusi on täysin päätöntä. Sääli lapsianne.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:42"]

Terveisiet Lontoosta ap! Lapsesi pitäisi tällä aloittaa toka luokka jolloin myös odotetaan että hän osaa lukea, laskea ja kirjoittaa sujuvasti englantia. Hänelle muutto olisi todella rankka paikka. Valtion koulut on hyviä vaan hyvillä asuinalueilla ja vuokrat sen mukaisia. Osa valtion kouluista saa Suomen rupuisimmatkin peruskoulut vaikuttamaan taivaalta. Perus brittiloukouluissa on 30 oppilasta/luokka.

Yksityisiin ei teillä taida olla asiaa kun ette ole olleet jonossa. Kansainvälisiiin pääsee rahalla, lukuvuosi on noin 18000 puntaa per vuosi.

Muutto uuteen maahan lasten kanssa on normioloissakin todella rankkaa ja yksinolo tuntuu joskus kuristavalta. Kukaan brittimamma ei ota puistosta kaveria jolle voit lykätä lapsesi kun hätä iskee ja vaikka saat itse mahataudin. Rahalla saa hoitajan mutta se on sitten vähintään 10/tunti jollekin maahanmuuttajalle, brittinannyn saat alkaen 15/tunti.

Lontoo on ainakain aivan jumalattoman kallis, varsinkin yh-äidille vailla työtä.

Irlanti taas on osittain halvempi jos menet Dublinista kauas. Siellä taas eronnut yh-äiti lapsineen ei saa kovinkaan korkeaa arvostusta osakseen, äärimmäisen katolilainen maa kun on ja ero häpeä.

Ota nyt ap järki käteen. Muuttakaa vaikka vuokralle Eiraan ja otat amerikkalaisen au-pairin teille englantia puhumaan. On taatusti fiinit koulut eikä tarvitse repiä lapsia kotimaastaan ja äitiä lapsilta toiseen maahan. Musta tuntuu että sun mies on vailla järkeä jos kuvittelee saavansa projekteja eteenpäin kolmen lapsen yh-isänä- Tai sitten se teidän 6v on ihan monsteri.

[/quote]

Kiitos lontoolainen, ihana viesti ja suurkiitokset kokemuksistasi :) Jep, Lontoon osalta arvelin tilanteen juuri tuollaiseksi. 

Olen kartoittamassa vaihtoehtoja, muutto Eiraan voisi olla yksi niistä. Tosin aupairia en jaksaisi ottaa, koti on kuitenkin koti. 

Lapset meillä on kaikki ihania ja fiksusti käyttäytyviä, arki on sinällään varsin kevyttä. 

ap

Terveisiet Lontoosta ap! Lapsesi pitäisi tällä aloittaa toka luokka jolloin myös odotetaan että hän osaa lukea, laskea ja kirjoittaa sujuvasti englantia. Hänelle muutto olisi todella rankka paikka. Valtion koulut on hyviä vaan hyvillä asuinalueilla ja vuokrat sen mukaisia. Osa valtion kouluista saa Suomen rupuisimmatkin peruskoulut vaikuttamaan taivaalta. Perus brittiloukouluissa on 30 oppilasta/luokka.

Yksityisiin ei teillä taida olla asiaa kun ette ole olleet jonossa. Kansainvälisiiin pääsee rahalla, lukuvuosi on noin 18000 puntaa per vuosi.

Muutto uuteen maahan lasten kanssa on normioloissakin todella rankkaa ja yksinolo tuntuu joskus kuristavalta. Kukaan brittimamma ei ota puistosta kaveria jolle voit lykätä lapsesi kun hätä iskee ja vaikka saat itse mahataudin. Rahalla saa hoitajan mutta se on sitten vähintään 10/tunti jollekin maahanmuuttajalle, brittinannyn saat alkaen 15/tunti.

Lontoo on ainakain aivan jumalattoman kallis, varsinkin yh-äidille vailla työtä.

Irlanti taas on osittain halvempi jos menet Dublinista kauas. Siellä taas eronnut yh-äiti lapsineen ei saa kovinkaan korkeaa arvostusta osakseen, äärimmäisen katolilainen maa kun on ja ero häpeä.

Ota nyt ap järki käteen. Muuttakaa vaikka vuokralle Eiraan ja otat amerikkalaisen au-pairin teille englantia puhumaan. On taatusti fiinit koulut eikä tarvitse repiä lapsia kotimaastaan ja äitiä lapsilta toiseen maahan. Musta tuntuu että sun mies on vailla järkeä jos kuvittelee saavansa projekteja eteenpäin kolmen lapsen yh-isänä- Tai sitten se teidän 6v on ihan monsteri.

Lapset käyttäytyy fiksusti, vanhemmat ei. Miten se Eira auttaa oppimaan englantia?

Tässä taitaa olla paljon sellaista pinnan alla mistä ap ei kerro. Esimerkiksi miehensä suuttumus ja ilmeinen pettymys sekä lapseen että vaimoon, ehkä paljon muutakin. No, mutta se siitä. Järjen hiventäkään ei alkuperäisessä suunnitelmassa ole, toivon perheelle järkeä päähän ja parempaa jatkoa.

Tiedän myös uraisiä, joka lähtevät Eurooppaan töihin, muun perheen jäädessä silti Suomeen (vaikka muu perhe on saattanut jo asuakin ulkomailla eli lapsille olisi tuttu asia). Isiä, jotka jäävät ulkomaille töihin, kun muu perhe palaa Suomeen. On lähdetty perheellisenäkin töiden loputtua hakemaan töitä EU-alueelta, tai muualta EU-alueelta, jos jo valmiiksi ulkomailla asutaan. Reissutyöläisiäkin on, menevät sinne missä töitä on, silloin perheen kiintopiste on jossain maassa. Avioeroja tapahtuu normaalisti myös ulkomailla, suomalaisille ja ja muille länsimaamaisille.

Mutta on eri asia muuttaa toiseen maahan tukiverkottomana, jos lapset ovat päivät koulussa (ja koulun iltapäiväkerhossa, jos on tarvis niitä käyttää). Tietämissäni tapauksissa, joissa on asuttu eri maissa, isät järjestävät parhaansa mukaan pitkiä viikonloppuja tavatakseen lapsiaan. Vuosi on pitkä aika, useammin on ollut kyse lyhyemmästä ajasta, (poislukien pysyvästi keikkatyöläiset). Ratkaisut ovat usein kompromisseja, (suomalaiselle eivät koskaan tietenkään täysin pakollisia), vaan esim. että uran eteneminen kärsisi, tai työt loppuisivat. Ja sisarukset saavat olla samassa paikassa. Jos perheen äiti on muuttanut ensin toiseen maahan, tai palannut ensin Suomeen, muutto on joko haluttu ajoittaa kouluvuosien alkamisiin tai loppumisiin, hoitovapaa on ollut loppumassa, tai sitten äidillä on ollut halu työllistyä ja hakenut töitä maasta, jonka kieltä osaa. Jos lapset jo asuvat valmiiksi ulkomailla, on helpompi muuttaa, koska perhe osaa toimia ja tietää kokemuksesta, millaista se on.

Silti kuulemani mukaan tuollainen on haastavaa aikaa, (vastauksena ap kysymykseesi mitä haastavaa voisi olla tuossa ratkaisussasi), ja yleensä näihin ratkaisuihin päädytään parempien suunnitelmien vesittyessä. Jos perheessä olisi vastasyntynyt ja 1-vuotias, en minä ainakaan edes harkitsisi, vaikka sitten molempien ura tyssäisi.

Sen ymmärrän, ettei englanninkieliseen kouluun Suomessa välttämättä pääse, ellei kielitaito ole jo hyvä. Tai ainakin on ollut näin, onko lähivuosina tilanne kohentunut. Euroopassa työssäkäyviä YH-äitejä kyllä on muitakin, vaikka lapsilla normaalisti tauteja ja poissaoloja (mutta YH:na mieluummin Englanti kuin Irlanti...).

Mutta jos olet maassa vain "vierailijana", vastaanotto julkisessa koulussa ei ehkä ole paras mahdollinen. Katsovat, että tulet vain käyttämään systeemiä hyväksesi, saamaan englanninopetusta lapsellesi. Eri asia, jos olisit aikeissa jäädä pysyvästi ja työllistyä, jolloin koululla olisi motivaatiota panostaa lapsesi kielitaitoon. Virallisestihan heillä on velvollisuus tukea kielen oppimiseen järjestää, mutta opettajat, joiden kanssa olet tekemisissä, suhtautuisivat paremmin, jos olisit aidosti aikeissa jäädä.

Tapauksessasi, en kyllä suosittele. Eikä ole kauhistelusta kyse, vaan kokemastani ja näkemästäni, niitähän kysyit. Valotan asioita, jotka eivät vielä ole tulleet ketjussa esille. Lapsesi liian nuoria, varsinkin vastasyntynyt, sulla ei aikomusta jäädä maahan, muulla perheellä ei aikomusta seurata perässä, ei yhtään kontaktia kohdemaassa (yksikin tuttu jo auttaisi paikallistietämyksessä). Katso myöhemmin uudestaan. Jos isot lapset ovat jo yläkoulussa, ei ole enää montaa vuotta, kun olisi kolme lasta lähdössä viiden sijaan, ja kaikki lapset saisivat olla yhdessä.

Jos muutaman vuoden harkinnan jälkeen vielä haluatte asua ulkomailla, päättäkää yhdessä (vaikka sitten avioerosta huolimatta), mistä maasta töitä molemmat haette, olette samassa maassa ja mukana lasten elämässä. Jos ette eroakaan, riittää kun toinen saa töitä, ja toinen voi sitä tukea jäämällä kotiin huolehtimaan lapsista, kuskauksista ja poissaoloista. Myös itse avioero kannattaisi laittaa jäihin vauva- ja taaperoajaksi, kun kerran puoliso ei ole vaarallinen.

Ei YH-äiti ole kummajainen, mutta jos puolisolla ei ole aikomustakaan muuttaa lyhyen ajan sisällä samaan maahan, kun ilmestyt sinne vastasyntyneen kanssa, sitten veikkaisin että ihmettelyä tulee.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:05"]

Toiseksi täällä asuu paljon muitakin suomalaisia joilla on juuri 6v. ikäluokkaa olevia lapsia jotka ovat opiskelevat englannin kielellä. Nämä lapset eivät todellakaan ole vuodessa oppineet sen kummempaa englantia kuin laskemaan 1-10 ja sanomaan yes sir/mam.

[/quote]

Ap:n sunnitelma on päätön, kuulostaa trollilta.

Mutta kyllä tämäkin kuulostaa aika omituiselta.

Englanniksi koulua käyvät lapset eivät ole oppineet vuodessa kuin laskemaan 1-10? Oma 6-vuotiaani aloitti ulkomailla (ei englanninkielinen maa) koulun englanniksi ilman ensimmäistäkään englannin sanaa n. puolitoista vuotta sitten syksyllä  ja jo jouluna puhui sujuvaa englantia ilman suomalaista aksenttia ja nyt 2. luokalla englanti on raporteissa yksi parhaista oppiaineista hänen kohdallaan. Tiedän myös ihan pieniä leikkikoululaisia, jotka n. puolessa vuodessa ovat omaksuneet loistavan ns. sosiaalisen kielitaidon, eli pystyvät kommunikoimaan hyvin englanniksi.

Pidän kyllä tosi erikoisena jos ei vuodessa opi englanninkielisessä oppimisympäristössä tuota enempää.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 02:16"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:05"]

Toiseksi täällä asuu paljon muitakin suomalaisia joilla on juuri 6v. ikäluokkaa olevia lapsia jotka ovat opiskelevat englannin kielellä. Nämä lapset eivät todellakaan ole vuodessa oppineet sen kummempaa englantia kuin laskemaan 1-10 ja sanomaan yes sir/mam.

[/quote]

Ap:n sunnitelma on päätön, kuulostaa trollilta.

Mutta kyllä tämäkin kuulostaa aika omituiselta.

Englanniksi koulua käyvät lapset eivät ole oppineet vuodessa kuin laskemaan 1-10? Oma 6-vuotiaani aloitti ulkomailla (ei englanninkielinen maa) koulun englanniksi ilman ensimmäistäkään englannin sanaa n. puolitoista vuotta sitten syksyllä  ja jo jouluna puhui sujuvaa englantia ilman suomalaista aksenttia ja nyt 2. luokalla englanti on raporteissa yksi parhaista oppiaineista hänen kohdallaan. Tiedän myös ihan pieniä leikkikoululaisia, jotka n. puolessa vuodessa ovat omaksuneet loistavan ns. sosiaalisen kielitaidon, eli pystyvät kommunikoimaan hyvin englanniksi.

Pidän kyllä tosi erikoisena jos ei vuodessa opi englanninkielisessä oppimisympäristössä tuota enempää.

[/quote]

Meillä sama kokemus, poika oli 6v kun muutettiin USA:an. Ekan 6 kk se oli koulussa hiljaa ja kuunteli ja hymyili, sitten se alkoi puhumaan englantia ja siitä ei tullut loppua.

No se ap:n mukelo on ollut vuosikausia enkuksi päivähoidossa, eikä osaa puhua englantia.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:05"]

Tää oli ehkä omituisinta mitä olen kuullut pitkään aikaan.

[/quote]

Koska oikeasti ap:ta harmittaa tuttunsa muuttoaikeet ulkomaille, ja kehitteli tän. Joko on käsittänyt tuttunsa suunnitelmat hieman väärin, tai sitten tarkoituksella vääristeli oikein kunnolla, jotta saisi kaipailemaansa tukea. Valitettavasti vaan taisi maalailla liikaa, koska juttu ei enää oikein täsmää.

Toisaalta onhan tässä ollut murunkin novellissa jo taukoa, eikös hän ollutkin raskaana ;)

Tai sitten jollain on todella tylsää äippälomalla ja viihdyttää itseään...

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:05"]

Tää oli ehkä omituisinta mitä olen kuullut pitkään aikaan. Ensinnäkin kolmen lapsen kanssa ihan yksin ulkomaille muutto, perhe siis eroaa vuodeksi vain jotta mies saisi työrauhan ja 6v. oppisi englantia??

Mekin asumme ulkomailla mieheni komennusmatkan ajan, olen itse hoitovapaalla. Ei kävisi mielessäkään asua yksin ulkomailla erottaen itseni miehestäni ja lapseni isästään.

Toiseksi täällä asuu paljon muitakin suomalaisia joilla on juuri 6v. ikäluokkaa olevia lapsia jotka ovat opiskelevat englannin kielellä. Nämä lapset eivät todellakaan ole vuodessa oppineet sen kummempaa englantia kuin laskemaan 1-10 ja sanomaan yes sir/mam.

Perheenne kuulostaa kyllä aika erikoiselta jos teille tämmöinen järjestely olisi ok. Miksi edes sitten olette perhe jos miehen työ on tärkeämpää?

Kuten joku jo mainitsi niin Suomessakin voi lapset opiskella englanniksi.

[/quote]

Aika omituisia lapsia jos ei vuodessa tuon enenpää ole englantia oppineet, vaikka koulussa ovat. Meidän 7 ja 9 vuotiaat oppi puolessa vuodessa jo niin paljon englantia, että siirtyivät tuetun englannin opiskelusta ihan normi opetukseen.  4-vuotiaalle ei edes annettu mitään erityisopetusta englannissa ja puolessa vuodessa sujui jo pallikkaasti englanti. Vuoden jälkeen kieli sujui jo loistavasti. Sama suurimalla osalla muita lapsia.

Alkuperäistä aloittajaa en jaksa uskoa. Tekaistu tarina.

Moni asia siinä ontuu, jos sekin ettei 6v olisi oppinut englantia tarpeeksi englanninkielisessä päiväkodissa. Nurimpani nyt ollut enkkupäikyssä nyt vajaa 4kk ja 3v puhuu jo aika paljon englantia.

En ole ap, vaan kansainvälistä koulua käyväbn lapsen äiti. Lapseni kävi alle 3-vuotiaasta koulun päiväkotia, mutta siellä kyllä suomi oli eka kieli. 4 veteenpäin puhuttiin siten englantia. Ja kyllä kaikki eivät oppineet riittävästi englantia pärjätäkseen koulussa, liki 30 % ei päässyt kouluun. Osalle lapsista englanti oli toinen kotikieli. Kokeet olivat aika vaativat, kolmiosaiset.