Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempainvapaalle englanninkieliseen maahan
22.02.2014 |
Olen jäämässä toukokuussa äitiyslomalle, ja suunnittelen muuttoa vuodeksi johonkin englanninkieliseen maahan. Mukaan olisi lähdössä kaksi pienintä lasta, nyt 6- ja 1-vuotiaat. Uusi vauva syntyisi kohdemaassa. Kotiin jäisi yläkouluikäiset lapset isänsä kanssa.
Kyselen teiltä kokemuksia ja näkemyksiä, minne kannattaisi lähteä ja millaisia käytännön asioita pitää ottaa huomioon.
Tärkeää olisi, että paikka olisi siisti ja turvallinen, mahdollisimman eurooppalainen kulttuuriltaan. Perheen puolikkaan eläminen on tarkoitus kustantaa Kelan vanhempainrahalla, joka on kohdallani noin 4000 €/kk.
Muutolle on pari syytä. Ensinnäkin kielitaidon kohentaminen 6-vuotiaan lapsen kohdalla, jolloin hänen mahdollisuudet päästä kansainväliseen kouluun kotimaassa paranevat. Myös itselleni sujuvasta englanninkielen taidosta olisi hyötyä, ja tiedän että natiivin tason tai sitä lähellä olevan pystyy saavuttamaan käytännössä vain oleskelemalla englanninkielisessä maassa.
Miehelle on tarkoitus saada työrauha kotisuomessa, jolloin hän pääsee yrittäjänä edistämään omia työprojektejaan ilman että vauvaperheen häslingit haittavat. Vanhimmat lapset ovat tällä hetkellä hyvässä koulussa ja haluavat jatkaa siellä normaaliin tapaan.
Kommentit (99)
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:41"]
Yksittäiset argumentit ovat fiksuja mutta Ei kuullosta kovin järkevältä konseptilta kokonaisuudessa. Olisit yksin kolmen pikkulapsen kanssa( joista yksi syntyisi siellä) yksin vieraassa maassa, vailla mitään turvaverkkoja.
Tuloillasi tietysti palkkaisi aupairin auttamaan mutta silti aika tuhoontuomittu ajatus.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:48"]
Lapsille on suomessa englanninkielistä päivähoitoa tarjolla. Omani kävi sellaista ja on nyt kansainvälisessä koulussa.
[/quote]
Puhuttiin tässä välissä miehen kanssa tästä konseptista ja päädyttiin viilaamaan sitä siten, että yksivuotias jäisi kotimaahan. Hänelle kielikylvystä kun tuskin olisi paljoa vielä apua. Eli yhtälö keventyi osaltani siltä kannalta.
Turvaverkkoja meillä ei ole kotimaassakaan ja suunniteltiin, että mies tulee heinäkuuksi kohdemaahan hoitamaan lapsia niin että saan synnytyksen hoidettua.
Kuusivuotias on käynyt englanninkielisen päiväkodin, ymmärtää kieltä hyvin mutta puhuu sitä vielä hassusti. Pääsykokeissa ulkomailta muuttaneet lapset pyyhälsivät ohi niin että hujahti. Juttelin apulaisrehtorin kanssa tilanteesta ja hän sanoi suoraan, ettei tiedä miten tuossa yhtälössä voisi edes pelkät englanninkielisen päiväkodin käyneet suomalaislapset pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan älyvapaa suunnitelma. Miten ajattelit parantaa kielitaitoasi kolmen pienen lapsen kanssa, kaikki aikasi menee lastenhoitoon.
Suomessakin on englanninkielisiä hoitopaikkoja, niissä oppii englantia. Lisäksi kuulostaa julmalta erottaa sisarukset toisistaan.
Kuka hoitaisi lapsia sillä aikaa kun olet synnyttämässä? Entä synnytyksen jälkeen? Ihan ypöyksinkö ajattelit vieraassa maassa selvitä kaikesta kolmen lapsen kanssa, joista yksi vastasyntynyt?
Siis jättäisit yksivuotiaan ilman äitiään? Oletko poikkeuksellisen tunnekylmä ihminen? Aivan järkyttävää.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:49"]
Suosittelisin Irlantia. Turvallinen, rauhallinen ja koulutus on korkealaatuista. hyvin samantapaista monissa asioissa.
[/quote]
Olen miettinyt Irlantia itsekin. Englannissa kun monin paikoin meno on nykyään villiä, ja 4000 € kuukausibudjetilla ei todellakaan mihinkään hienostoalueelle muuteta.
Oletko asunut Irlannissa itse? Mitä paikkaa suosittelisit? Tärkeää on, että lapsi pääsee mahdollisimman hyvään kouluun (ja siis tuolla budjetilla). Hän siis ymmärtää englantia oikein hyvin, mutta puhuu sitä vielä vähän hassusti. Tilanne varmasti vuoden aikana korjautuisi.
Joku edellinen sanoi, etten aikuisena saisi lähellekään natiivitasoista kielitaitoa vuoden oleskelulla. Tuskin täysin virheetöntä kieltä vuodessa pystyisin saavuttamaan, mutta uskon että kielitaitoa oleskelu edistäisi reippaasti. En aio jäädä neljän seinän sisälle, vaan viettää mahdollisimman sosiaalista kotiäitien elämää ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli? Miehesi pääsisi 1-vuotiaan yksinhuoltajana keskittymään töihinsä? Ja äiti kohenteisi kielitaitoaan vauvan ja 6-vuotiaan kanssa erossa muusta perheestä. Sääliksi käy kyllä jokaista lasta tuossa kuviossa.
Miten voisit olla erossa 1-vuotiaasta? Eikö mikään äidinvaisto kehota olemaan samassa maassa oman pienen lapsen kanssa? Uhraat lapsen hyvinvoinnin ja mielenterveyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt ottako tätä todesta. :-D
Et voi olla tosissasi, vuodeksi? Haluat olla vuoden erossa muusta perheestä?Oletteko eroamassa?Me ollaan vietetty perheenä vanhempainvapaalla 3 kk englanninkielisessä maassa, joten kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää oli ehkä omituisinta mitä olen kuullut pitkään aikaan. Ensinnäkin kolmen lapsen kanssa ihan yksin ulkomaille muutto, perhe siis eroaa vuodeksi vain jotta mies saisi työrauhan ja 6v. oppisi englantia??
Mekin asumme ulkomailla mieheni komennusmatkan ajan, olen itse hoitovapaalla. Ei kävisi mielessäkään asua yksin ulkomailla erottaen itseni miehestäni ja lapseni isästään.
Toiseksi täällä asuu paljon muitakin suomalaisia joilla on juuri 6v. ikäluokkaa olevia lapsia jotka ovat opiskelevat englannin kielellä. Nämä lapset eivät todellakaan ole vuodessa oppineet sen kummempaa englantia kuin laskemaan 1-10 ja sanomaan yes sir/mam.
Perheenne kuulostaa kyllä aika erikoiselta jos teille tämmöinen järjestely olisi ok. Miksi edes sitten olette perhe jos miehen työ on tärkeämpää?
Kuten joku jo mainitsi niin Suomessakin voi lapset opiskella englanniksi.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:57"]
Kuka hoitaisi lapsia sillä aikaa kun olet synnyttämässä? Entä synnytyksen jälkeen? Ihan ypöyksinkö ajattelit vieraassa maassa selvitä kaikesta kolmen lapsen kanssa, joista yksi vastasyntynyt?
[/quote]
Mies tulisi raskauden loppuajaksi mukaan niin, että hoitaa lapset silloin kun minä olen synnyttämässä, ja lähtee sen jälkeen kotiin. Hän on kovin uraorientoitunut ihminen, esim. viime synnytyksen kohdalla hän olisi mielummin mennyt tekemään töitä kuin olemaan tukenani. Lapsista toki pitää kovasti ja suhtautuu heihin lämpimästi.
Meillä yksivuotias (keväällä kaksi) on ihan yhtä kiintynyt isään kuin äitiin, ja olen muutenkin ollut töissä heti edellisen vanhempainvapaan jälkeen, joten en ole hylkäämässä mitään kotihoidettua lasta :) Toki vanhempiakin lapsia tulee ikävä, mutta puhuttiin että he voisivat tulla aina lomilla luokseni. Ja ainahan on Skypet jne.
Mitä näet haasteena vieraassa maassa selviytymiseen kahden lapsen kanssa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten miehesi uraorientoituneena ihmisenä ajatteli pärjätä pikkulapsen yksinhuoltajana lapselle, joka joutuu eroon äidistään? Kuka sen lapsen kanssa edes ikinä olisi, kun äiti on ulkomailla ja isä töissä? Etkö tajua, miten rankkaa lapselle on joutua eroon äidistään, vaikka kuinka olisi kiintynyt isäänsä?
Lapsi kokee pitkän eron äidistään hylkäämisenä, vaikka miten olisi skype. Lapselle se ei korvaa mitenkään fyysistä läsnäoloa. Kysy keneltä tahansa lastenpsykiatrilta.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:05"]
Et voi olla tosissasi, vuodeksi? Haluat olla vuoden erossa muusta perheestä?Oletteko eroamassa?Me ollaan vietetty perheenä vanhempainvapaalla 3 kk englanninkielisessä maassa, joten kokemusta on.
[/quote]
Toki mieluiten asuisin tilavassa talossa kotisuomessa perheeni kanssa hyvässä parisuhteessa, ja laittaisin ekaluokkalaisen tasokkaaseen kouluun. Ikävä kyllä tämä ei ole tilanne.
On meillä kieltämättä pieni tuumaustauon paikka parisuhteessa. Kaikkea muuta on kokeiltu, mies ei vielä halua erota ja minusta pieni välimatka tilanteessa voisi auttaa asiaa.
Tuumaustauon aikana mies saa paljon kaipaamansa työrauhan ja 6-vuotiaan mahdollisuudet päästä hyvään kouluun paranevat. Asuntoasiat meillä ovat sen verran solmussa, että joka tapauksessa osa perheestä joutuisi muuttamaan (monimutkainen juttu, en ala tässä selittämään tarkemmin). Omalta osaltani ajattelin, että hyödynhän itse tuosta sen kielitaidon kohenemisen verran, mistä urallani on aina hyötyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:57"]
Toki vanhempiakin lapsia tulee ikävä, mutta puhuttiin että he voisivat tulla aina lomilla luokseni. Ja ainahan on Skypet jne.
[/quote]
Joo, toki Skype korvaa lapsille (etenkin sille 1-vuotiaalle) aikuisen fyysisen läsnäolon.
Varaudu kiikuttamaan kaikki kakarasi terapiaan tuon tempauksen jäljiltä.
Siinä ei olisi kyllä mitään järkeä, että 1-vuotias jäisi yrittäjäisän vastuulle. Jos tämä ei ole trolli, niin ota hyvä ihminen se 1-vuotias mukaan. Olen itsekin asunut 2-vuotiaan ja vauvan kanssa ulkomailla eikä siinä ole mitään outoa. Pitää vaan nopeasti saada äitikavereita naapurustosta, jotta on hoitoapua. Homma voi mennä tietysti mennä puihin, jos saat sairaan lapsen tai olet hyvin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, mutta ainahan sulla on mahdollisuus palata kotimaahan.
Miten se miehesi saa työrauhan 1-vuotiaan yksinhuoltajana???? Vastaapa ap tuohon.
Olet kylmä ja tunteeton äiti, jos jätät 1-vuotiaan toiseen maahan, erotat sisarukset toisistaan etkä edes tajua, mitä vikaa suunnitelmissasi on.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:11"]
Miten miehesi uraorientoituneena ihmisenä ajatteli pärjätä pikkulapsen yksinhuoltajana lapselle, joka joutuu eroon äidistään? Kuka sen lapsen kanssa edes ikinä olisi, kun äiti on ulkomailla ja isä töissä? Etkö tajua, miten rankkaa lapselle on joutua eroon äidistään, vaikka kuinka olisi kiintynyt isäänsä?
Lapsi kokee pitkän eron äidistään hylkäämisenä, vaikka miten olisi skype. Lapselle se ei korvaa mitenkään fyysistä läsnäoloa. Kysy keneltä tahansa lastenpsykiatrilta.
[/quote]
Lapsihan on tietysti arkipäivisin hoidossa, kuten on ollut tähänkin mennessä.
Hoitopäivän jälkeen isällä olisi mainiosti aikaa juuri tälle lapselle. Toki äidistä joutuisi eroon, mutta todennäköistä se on muutenkin. En näe itseäni mitenkään erityisen tärkeänä lapsille, en ainakaan isää tärkeämpänä.
Meillä on se tilanne, että avioliitto on nyt harkinta-ajalla ja perheen puolittaminen kahdeksi eri yksiköksi on todennäköistä. Kumpikaan ei jaksaisi viiden lapsen yksinhuoltajana, eikä se olisi järkevääkään.
Kahden/kolmen lapsen yksinhuoltajina elämä sujuu paremmin.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:08"]
Mitä näet haasteena vieraassa maassa selviytymiseen kahden lapsen kanssa?
ap
[/quote]
Jos et itse näe mitään haastetta, niin miksi täällä edes kyselet neuvoja? Senkun hyppäät lentokoneseen lastesi kanssa.
Onhan tosiaan ihmiset jo vuosisatoja lähteneet siirtolaisiksi maailman toiselle puolelle paljon huonommin varustautuneena.
Harmittaako kun vielä kukaan ei ole provosoitunut siitä, että saat neljä tonnia yhteiskunnalta hupimatkailuasi varten
Mä en voi ottaa tätä täysin todesta. Ehkä lapselle ei olisi hyväksi mennä englanninkieliseen kouluun Suomessakaan, sillä koulu on aika vaativa. Paljon läksyjä, ihan eritapaan kuin tavallisissa kouluissa ja ei oikein mahdollisuuksia tukea, jos tulee oppimisvaikeuksia.
Kyllä suomenkielinen lapsi ihan hyvin oppii sen kielen päiväkodissa. Lapseni koulussa suurinpiirteiden puolet on täysin suomalaisia, ja osa englantia äidinkielenään puhuva ei päässyt pääsykokeesta läpi. Lapseni pääsykokeissa muuten painotettiin amerikanenglantia, ja se hiukan h
mäsi lastani. Siis ei tiennyt että trash can on rubish bin.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa melko erikoiselta ratkaisulta. Isäkö ei tapaisi vauvaa ensimmäisen vuoden aikana ja sinä jaksaisit yksin kolmen lapsen kanssa ilman turvaverkkoa?
Englanninkielisissä maissa 6-vuotiaasi joutuisi ummikkona kouluun, eikö olisi järkevämpää etsiä englanninkielistä hoitoa/koulua täältä tai vastaavasti ottaa englanninkielinen au pair?