Pienellä paikkakunnalla silmätikkuna

Asun siis alle 10 000 ihmisen kunnassa (kaupungissa) mieheni ja lastemme kanssa. Olen alusta asti ollut täällä silmätikkuna, vaikka en ole edes kenenkään kanssa juuri tästä syystä tekemisissä. Pukeudun väärin (olen naisellinen, pitkähiuksinen ja aina huoliteltu), olen avulias ja ystävällinen (jopa ihmisille joista en välitä), en kyräile kenenkään seläntakana, enkä puhu pahaa - täällä kun tuntuu ihmisten ainoa harrastus olevan toisten ihmisten asiat, vältän keskustassa käyntiä, koska saan aina kiusallisia katseita ja supinaa aikaiseksi. On puhuttu siitä, että milloin olemme mieheni kanssa eroamassa, milloin olen vain rahan takia mieheni kanssa ja mieheni on minun kanssa vain koska ole nuori ja nätti, nämä tuntuu tosi pahalta.Töissäkin olin täällä hetken aikaa, mutta jouduin lähes jokaiselle asiakkaalle tekemään täydellisen selonteon elämästäni ja vastailemaan henk.koht.kysymyksiin ja sitten osa ihmisistä vain kertoi mitä pahaa minusta puhutaan. Välillä tuntuu, että tukehdun. Olen jopa päässyt nettikeskusteluihin. Olen ennen asunut n.200 000asukkaan kaupungissa, enkä ole ikinä törmännyt vastaavaan, olen aina saanut elää rauhassa.

Onko kukaan muu kokenut pienillä paikkakunnilla vastaavaa?