Mitä tekisitte mun tilanteessa, mies ei muista hää-, äitien-, eikä syntymäpäivänä..

Rakastaako mies sinua? Kohteleeko hän sinua hyvin arkipäivässä?





Minusta juhlapäivinä muistaminen ei ole tärkeää. Ne muut päivät vuodessa merkitsevät enemmän.

mutta sitä ennen ei noteerannut esim. äitienpäivää mitenkään, ei myöskään ole tuonut esim. kukkia sairaalaan kun olen synnyttänyt (no en tiedä onko tämä aivan aivan yleinen tapa, mutta kaikki ystäväni ovat saaneet ruusuja sairaalaan miehiltään, muutama jopa lahjan, korun tms.)

Kyllä se miehen muu kunnollisuus on paljon olennaisempaa. Minun mies ei muista ellei muistuta, mutta en välitä sellaisista teennäisistä muistamisista. Tärkeämpää on se jokapäiväinen huomioonottaminen ja se että oikeasti arvostaa minua. Ei ryyppää ja katoa jonnekin, mene yliöveriksi, huolehtii ja rakastaa lapsia jne...

Miehille ne merkkipäivät eivät ole mikään tapa osoittaa eikä mitata rakkautta. Naiset kokee jotenkin hassusti et jos ei muista, ei rakasta ja välitä jne.. kaikkea sellaista hömppää.

Älä oleta, että miehesi muistaa, kun olet jo todennut, ettei hän muista. Auta häntä ja muistuta asiasta tai edes merkitse asiat kalenteriin. Miehet ovat usein sellaisia, että haluavat jotenkin huomioida, mutta eivät vain muista. Omalle miehelleni muistuttaminen olisi ihan ok, eikä hän kokisi sitä mitenkään outona, vaan ihan normaalina toimintana.

No juuri noin!



Ei se lahjusten ja muistamisten määrä ole suoraan verrannollinen rakkauden määrään.



Koeta hyväksyä mies sellaisena kuin on. Jos on muistamaton, olkoon sellainen, jos sinua silti rakastaa.



2

Muuten hyvä isä ja aviomies, tosin aika muistamaton yleensäkin.. Hoidan suurimman osan perheemme juoksevista asioista. Käy töissä, ei ole alkoholisti ja muutenki kiltti ja hellä. MUTTA tietää tämän olevan minulle tärkeää, ja tuntuu kurjasta, kun ei sitä noteeraa. Olen sanonut asiasta aikaisemminkin ja en voi uskoa, ettei taaskaan ollut ajatellut asiaa. Tai ehkä oli ajatellut, mutta hänelle on ylivoimainen asia organisoida asiansa niin, että yllättäisi ja piristäisi minua näin. Itse muistan häntä aina syntymä-, hää-, ja isänpäivänä..

kun ystäväni saavat lahjaksi hierojalle lahjakortteja, koruja ym.. Ja kuka sitten muistaa esim. äitienpäivänä, ellei mies, kun lapset ovat niin pieniä. Menee itseltäkin yllätysten suunnitteluinto, kun katkeruus hiipii mieleen. Esim. lasten kanssa ihana leipoa isänpäiväkakkua ja tehdä jotain parempaa ruokaa ja herättää isi lahjojen kanssa. Entäs sitten äitienpäivänä.. Ylireagoinko tosiaan?

Höh. mitä ihmettä voisit tehdä? Paitsi jättää miehen jos se nyt on siitä kiinni sinun avioliittosi onni ja autuus.

Miksi se muistaminen on sinulle niin tärkeää? Mieti sitä, mikä siinä on sinulle niin tärkeää. Onko se vain, koska niin sinun mielestäsi kuuluu oikeassa parisuhteessa tehdä?



Meillä me emme ostele toisillemme synttäri-, joulu-, tms. lahjoja. Se on meistä vähän hassua, kun yhteisestä taloudestahan ne rahat on pois. Eikä toinen osaa kuitenkaan ostaa sellaista, mistä toinen olisi vilpittömän ilahtunut. Merkkipäivinä (kuten hääpäivät) käydään monesti ulkona syömässä ja muistellaan esim. häitä, puhutaan avioliiton merkityksestä ja siitä kuinka siippa on tärkeä ihminen, omista tunteista, ajatuksista ja toiveista. Tämä on minusta huomattavasti tärkeämpää kuin teennäinen kukkapuska. Suosittelen. T:5

Mua lähinnä huvittaa se, ettei mies aina muista merkkipäiviä. Hääpäivän olen unohtanut usein itsekin, tapaamispäivämme sen sijaan muistamme joka vuosi, koska se osui juhannussunnuntaille, mutta en koe lahjoja kovin tärkeiksi, voihan sitä juhlia muutenkin: esim. syödä hyvin ja juoda vaikka pari lasillista viiniä.

kukas muu perheessä äitiä muistaisi lahjoa äiten päivänä, kuin puoliso (kun lapset ovat vielä pieniä)?? Kyllä se on sen puolison tehtävä. Vai mitäs av-mammat tuumaisivat, jos täällä joku isukki valittaisi samaa vaimostaan? Varmaan olisivat suunnilleen lynkkaamassa sen itsekkään ja ajattelemattoman vaimon...



Kannattaisi ap:n " kokeeksi" muka UNOHTAA miehensä isänpäivä, synttärit yms. ja katsoa, jospa kummasti se mies seuraavana vuonna muistaisi ap:n merkkipäivät..

sopimuksella..."

ja ois pirun pitkä aika kyräillä kokonainen vuosi odottamassa!

Vierailija:

kukas muu perheessä äitiä muistaisi lahjoa äiten päivänä, kuin puoliso (kun lapset ovat vielä pieniä)?? Kyllä se on sen puolison tehtävä. Vai mitäs av-mammat tuumaisivat, jos täällä joku isukki valittaisi samaa vaimostaan? Varmaan olisivat suunnilleen lynkkaamassa sen itsekkään ja ajattelemattoman vaimon...

Kannattaisi ap:n " kokeeksi" muka UNOHTAA miehensä isänpäivä, synttärit yms. ja katsoa, jospa kummasti se mies seuraavana vuonna muistaisi ap:n merkkipäivät..

Miehenne ei siis ole muistanut teitä esim. äitienpäivänä, kun lapset ovat olleet pieniä? En koe mitään kukkapuskaa mitenkään teennäisenä, vaan muistutuksena siitä, että toinen on tärkeä ja yleensä huomion osoituksena. Ja onhan tämä arki muutenkin välillä tarpeeksi harmaata, että joitain päiviä on mukava juhlistaa. itsekin olen ostanut miehelle kirjan, paidan tms. siis en mitään superkallista. Onko tämä muidenkin mielstä ylireagointia.. Pakko kai sitten uskoa.

Mutta tuntuu väärältä, että miehen kanssa jutellessa hän kertoo jonkin asian käytöksessäni, kasvatuksessa ym. häiritsevän häntä, niin tottakai yritän muuttaa itseäni (siis jos tavan häiritsevyys on perusteltua, en ole mikään ovimatto..) Ja tästä muistamisasiasta olen puhunut miehelleni, mutta ei.. vuodesta toiseen sama juttu. Omia harrastuksia ym. ei unohda vahingossakaan.

Kannattaisi kokeilla joskus minkälaista olisi elää esim juopon kaa, nehän ne muistaa jos ei muuten niin putkareissuillaan. Mikä ihan oikeasti on kukkia arvokkaampaa...? mä en käsitä.

totta kai lahjta ja muistamiset on kiva juttu. Ja tosiaan erottaa arjen harmauden juhlista.



Kirjoitukseni olikin hiukan tiivistetty versio. Vastasin sen perusteella, kun kirjoitit, että olet yrittänyt miestä muistuttaa, ekä siitä ole ollut mitään apua.

Monet miehet ovat tuollaisia, kun eivät ymmärrä, niin eivät ymmärrä. Mutta onko se lahjus-asia niiiiin tärkeä, että kannattaisi alkaa avioliittoa tulehduttamaan katkeruudella ja ainaisella asiasta naputtamisella/huomauttamisella?



Sinun täytyy laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Avioliitto on kompromisseja, kaikkea harvoin saa mitä haluaa. Jos mies on tuollainen hajamielinen professori/ymmärtämätön, mutta muuten hyvä mies, koeta itsekin suhtautua rauhallisemmin tähän asiaan. Näin pienetkin jutut voivat olla alkusysäys isommille ongelmille, jos antaa itsensä katkeroitua.



Kuvittelepa, jos ystäväsikään eivät saisi mieheltään lahjoja...kaipaisitko niitä itsekään? Kaipaatko lahjoja mieheltä sen vuoksi, että tuntisit itsesi samanlaiseksi/yhtä arvokkaaksi kuin ystäväsi ovat? Näillä asioilla naiset helposti kilpailevat, mikä on aivan täysin typerää puuhaa.



Sinun täytyy kasvattaa itsetuntoa ja ymmärtää, että miehesi pitää sinua arvokkaana ja rakkaana ilman lahjojakin. Jonakin päivänä mies vielä yllättää sinut ja muistaakin vielä :)



Jos haluat miestä " opettaa tavoille" , tee se hienovaraisesti. Katkeroituminen ja huomauttelu eivät ole positiivisia keinoja.



2

Mielestäni tämä nyt ei ole mitään maailman pinnallisinta ajattelua.. ja ehkä tämä muistamattomuus tuntuu välillä turhan raskaalta, koska hoidan yksin melkeimpä kaiken auton huollosta lasten asioihin. Ja molemmat olemme työssäkäyviä. Ehkä olen vaan siitä väsynyt, koska samasta asiasta tulee usein riitaa ja nyt vain tuli semmoinen " TAAS" olo. Nooh, eiköhän se tästä ja kiitos asiallisista kommenteista.

mutta on vielä pahasti hajamielistäkin hajamielisempi professori..

Vierailija:

Aina sama juttu. Ei yksinkertaisesti osaa varautua/ muista etukäteen. Aina sama juttu. Kun päivä koittaa, käy hätäisesti ostamassa jotain, kukkia ym. Olisi kiva, että joskus olisi varautunut etukäteen, kuten itse teen. Ja tietää sen olevan minulle tärkeää. Tuntuu niin turhalta kaikki, kun mikään ei ikinä muutu. Mitä tekisitte tilanteessani?

Miks sen pitäis muuttua? Turhaan tuollasta mietit. Ei tommoset epäolennaisuudet vaan ole sille tärkeitä.

meillä ei sitäkään,

mutta olen asiaan jo niin tottunut että kun viime äitienpäivä lähestyi,

kaikki kysyivät minulta :

" -odotatko kovasti ens sunnuntaita?" olin että

" -ai mitäs ihmeellistä silloin tapahtuu?"



muuten ihan hyvä mies mulla. en aio vaihtaa