Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani ulkomaalaistaustaisen tyttöystävä. Vinkkejä tapaamiseen?,
05.11.2020 |
Poikani on rakastunut ja niin on tyttökin. Tai nainen jo ehkä, ovat molemmat 25 vuotiaita. Tyttö on Ranskasta ja tapasivat hänen ollessa täällä lomalla viime vuonna. Nyt on suhde siinä pisteessä, että haluaa tavata minut, jahka korona- antaa myöden. Poikani on hänen luonaan. Tapaamme ensin Skypen kautta, mutta mahdollisimman pian tilanteen jälkeen hän tulee luokseni. Toivon vinkkejä, mistä puhella ja mitä "tentata"?
Onko kenelläkään muulla ollut/ on muualta kotoisin olevaa miniää? Miten kulttuurierot toimineet suhteessaan? Miten tytön vanhemmat hyväksyneet poikanne?
Vinkkejä kiittäen ja terveyttä kaikille <3
Kommentit (42)
Onnea pojallesi, rakkaus on hienoa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa kielitaidon puute! Ole vaan iloinen ja kiinnostunut ja höpötät hänelle vaikka sitten suomeksi asioita. Näinhän ne ulkomaidenkin mammat ja sedät tekee ja siitä tulee ihan lämmin olo, vaikkei mitään ymmärtäisikään <3
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa kielitaidon puute! Ole vaan iloinen ja kiinnostunut ja höpötät hänelle vaikka sitten suomeksi asioita. Näinhän ne ulkomaidenkin mammat ja sedät tekee ja siitä tulee ihan lämmin olo, vaikkei mitään ymmärtäisikään <3
Kiitos paljon
Älä ainakaan tarjoa pannaria. Pitävät epäonnistuneena crepesinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, ranskatar. Elegantti käytös, hurmaavat käytöstavat jo viinikulttuuri tulossa perheeseen. Onnea!
Kai tämä on tarkoitettu satiiriksi?
Muussa tapauksessa typerää stereotypiointia.
Ajatteles, mitä sen ranskattaren äiti ajattelee: poikaystävä on ihan metsäläinen, mistään kulttuurista ei tietoakaan!
Ranskattaren äiti puhkuu intoa kun tytär saa miehen maasta joka taisteli idästä tullutta ylivoimaista vihollista vastaan eikä nostanut valkoista lippua. Maasta josta kaskeamalla revittiin elanto eikä nypitty rypäleitä pensaista. Ugh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, ranskatar. Elegantti käytös, hurmaavat käytöstavat jo viinikulttuuri tulossa perheeseen. Onnea!
Kai tämä on tarkoitettu satiiriksi?
Muussa tapauksessa typerää stereotypiointia.
Ajatteles, mitä sen ranskattaren äiti ajattelee: poikaystävä on ihan metsäläinen, mistään kulttuurista ei tietoakaan!Ranskattaren äiti puhkuu intoa kun tytär saa miehen maasta joka taisteli idästä tullutta ylivoimaista vihollista vastaan eikä nostanut valkoista lippua. Maasta josta kaskeamalla revittiin elanto eikä nypitty rypäleitä pensaista. Ugh.
Pojan mukaan tytön suku innoissaan, sillä kaikki pitävät Suomesta ja suomalaisista . Ei tosin vain historian takia, vaan luonnon ja rauhan.
Kannattaa lukea se ketju täällä, jonka otsikko meni jotakuinkin "oletko huomaamattasi razizti" ja siinä oli aika hyvin kerrottu, mitä ei saa kysyä. Käyttäydy sen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista pyydellä anteeksi junttia suomalaisuuttamme. Sano kuinka ahdasmielisiä Suomessa ollaan ja pyydä häntä olemaan kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista pyydellä anteeksi junttia suomalaisuuttamme. Sano kuinka ahdasmielisiä Suomessa ollaan ja pyydä häntä olemaan kärsivällinen.
Ja jos ranskatar on tummaihoinen, polvistu jo eteisessä ja pyydä anteeksi että orjalaivoja aikoinaan tervattiin suomalaisella tervalla.
Ystävättäreni (suomalainen) on ollut naimisissa ranskalaisen miehensä kanssa 37 vuotta. Oivallinen pari. Alkuun oli kyllä vähän hämminkiä ,kun suomalainen anoppi ei millään meinannut hyväksyä ulkomaalaista vävyä ,joka ei puhunut suomea.
Ei kannata arvostella ,vaan suvaita erilaisuutta, uskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista pyydellä anteeksi junttia suomalaisuuttamme. Sano kuinka ahdasmielisiä Suomessa ollaan ja pyydä häntä olemaan kärsivällinen.
Ja jos ranskatar on tummaihoinen, polvistu jo eteisessä ja pyydä anteeksi että orjalaivoja aikoinaan tervattiin suomalaisella tervalla.[/quote
Mitä tuollainen tähän kuuluu? Huomaa kyllä ketä niitä oikeita tyhmästi toimivia ovat, tuollaiset kommenttia lähettävät siis. Luojan kiitos tytön perhe on fiksumpi kuin te, sen kuvan saan.
Vierailija kirjoitti:
Ystävättäreni (suomalainen) on ollut naimisissa ranskalaisen miehensä kanssa 37 vuotta. Oivallinen pari. Alkuun oli kyllä vähän hämminkiä ,kun suomalainen anoppi ei millään meinannut hyväksyä ulkomaalaista vävyä ,joka ei puhunut suomea.
Ei kannata arvostella ,vaan suvaita erilaisuutta, uskon.
Kiitos. Järkevin viesti hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta kuuntele häntä paljon. Se riittää yleensä aina.
Tarjoat jotain supisuomalaista ruokaa niinkuin makkaraperunat tai kumipitsat. Juomaksi ehkä olutta kun ovat tuon ikäisiä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, ranskatar. Elegantti käytös, hurmaavat käytöstavat jo viinikulttuuri tulossa perheeseen. Onnea!
Kai tämä on tarkoitettu satiiriksi?
Muussa tapauksessa typerää stereotypiointia.
Ajatteles, mitä sen ranskattaren äiti ajattelee: poikaystävä on ihan metsäläinen, mistään kulttuurista ei tietoakaan!
satiiria on aloituskin. tulee vieras ranskasta asti apua miten käyttäydyn... joo olet ensimmäinen ihminen joka tapaa oikein ulkomaalaisen tai oikeastaan ulkomaalaistaustaisen eli se on jo asunut suomessa. ps ei tarvitse kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Tarjoat jotain supisuomalaista ruokaa niinkuin makkaraperunat tai kumipitsat. Juomaksi ehkä olutta kun ovat tuon ikäisiä jo.
Makkaraperunat :) ehkä. Olutta ei juo, viiniä kyllä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, ranskatar. Elegantti käytös, hurmaavat käytöstavat jo viinikulttuuri tulossa perheeseen. Onnea!
Kai tämä on tarkoitettu satiiriksi?
Muussa tapauksessa typerää stereotypiointia.
Ajatteles, mitä sen ranskattaren äiti ajattelee: poikaystävä on ihan metsäläinen, mistään kulttuurista ei tietoakaan!satiiria on aloituskin. tulee vieras ranskasta asti apua miten käyttäydyn... joo olet ensimmäinen ihminen joka tapaa oikein ulkomaalaisen tai oikeastaan ulkomaalaistaustaisen eli se on jo asunut suomessa. ps ei tarvitse kiittää.
Ei ole satiiria. Olen pienestä kylästä kotoisin, täällä ikäni asunut. Siksi voi kuulostaa oudolta.
Olen ollut naimisissa ulkomaalaisen mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Kun vanhempani aikanaan tutustuivat häneen ja minä hänen vanhempiinsa, oli tärkeintä että appivanhemmat (puolin ja toisin) olivat ystävällisiä ja hyväksyviä. Eli kannattaa suhtautua ihan kuten keneen tahansa muuhunkin ihmiseen, jonka haluat toivottaa tervetulleeksi kotiisi ja jonka toivot viihtyvän kanssasi.
Yhteisen kielen puuttuessa kannattaa panostaa ystävälliseen kehonkieleen: hymy, katsekontakti, näillä jo saa ihmisen tuntemaan olonsa mukavaksi. Ja kannattaa muistaa että miniäkokelasta saattaa jännittää ensitapaaminen vähintään yhtä paljon kuin sinua!
Alue: Aihe vapaa
Ei näin.