Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla vanhemmat ei ikinä ole mitenkään auttaneet, antaneet lahjaa, koskaan rahaa, olleet tukena jne?
05.11.2020 |
Vaikea selittää asiaa ilman että tulee väärin ymmärretyksi, kohta varmaan joku jo haukkuu ahneeksi tajuamatta pointtia. Oikeastaan kyseessä ei ole raha/apu/tuki vaan täydellinen välinpitämättömyys ja rakkauden puute. Nuo luettelemani asiat ovat rakkuden (tai tässä tapauksessa rakkaudettomuuden) ilmentymiä.
Min varakkaat terveet vanhemmat ei ole sen jälkeen kun täytin 18, ostaneet ainoatakaan lahjaa, auttaneet mitenkään, tukeneet missään, välittäneet mitenkään tai oikeastaan edes yhteyttäkään eivät ole viitsineet pitää.
Varsinainen kyssäri on se että jos muilla samanlaista, niin MITEN oikein suhteudutte tähän? Kun samalla tajuatte että tuo on loukkaavaa ja ilkeää, mutta kuitenkin sitä jotenkin roikkuu vanhemmissa ja toivoo että ne joskus huomaisi, edes murusen verran välittäisi.
Vanhemmat olleet itsekkäitä ja välinpitämättömiä myös lapsuudessani ja on ollut myös monenlaista kaltoinkohtelua.
Heitä itseään autettiin aivan valtavasti (rahaa, apua, lastenhoitoa, talonrakennusapua, kalliita lahjoja) ja sitten nää vanhemmat itse ei ole antaneet muruakaan tukea omille lapsilleen.
Onko teillä välit etääntyneet? Koetta kiukkua tai katkeruutta? Aiotko auttaa aikanaan vanhus-vanhempiasi?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ketään normaalia vastaajaa paikalla? Tuo kolmen promillen vastaaja sotkee ketjua tahallaan. Ap
auttaisiko raha lahja joka mainitaan OTSIKOSSA???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap häpäise vanhempien lellikki.
Pistä sukujuhlissa sen viiniin jotain muuntohuumetta.
Kuvaa salaa kun tyyppi sekoilee (ehkä yrjöö jonkun päälle) ja jaa jollekin sivustolle...
Kun vanhempasi toipuvat tästä
Palkkaa joku viettelemään suosikki.
Salakuvaa seksivideon suosikista, joka jaetaan tor sivuston kautta suvulle.
Itse jalosti lohdutat vanhempiasi:)
Kiitos, tämä oli kyllä värikäs ehdotus :) ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, ootko äitihullu?
En ole. Sillä äitihullulla on ollut ihan hyvä lapsuus. Mulla ei ole ollut. Siinä ero. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ketään normaalia vastaajaa paikalla? Tuo kolmen promillen vastaaja sotkee ketjua tahallaan. Ap
Ap sul on on välit poikki, miten koet sen? Oletko syyllisyydentuntoinen ? Harmittaako se? Vai oppiiko ajan kanssa elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ketään normaalia vastaajaa paikalla? Tuo kolmen promillen vastaaja sotkee ketjua tahallaan. Ap
Ap sul on on välit poikki, miten koet sen? Oletko syyllisyydentuntoinen ? Harmittaako se? Vai oppiiko ajan kanssa elämään?
Minä en ole (vielä) katkonut välejä, ne kai on laihasti olemassa vaikke varsinaista yhteydenpitoa olekaan. Kyselin täällä onko muilla samanlaista ja miten ovat asiaa ratkoneet tai pärjäävät sen kanssa... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis - mutta tänään on näköjään monella mt-jankuttajalla lääkkeet unohtuneet...
Antakaa jo anteeksi se lapsuus ja opetelkaa jotain meidän historiasta, esim toisenpolven sotainvalidisuus, ehkäisy, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antakaa jo anteeksi se lapsuus ja opetelkaa jotain meidän historiasta, esim toisenpolven sotainvalidisuus, ehkäisy, jne...
Niin, lapsuus ei ole ongelma vaan se että sama toiminta JATKUU YHÄ. Eli se ei loppunut tai jäänyt taakse. Ap
Useimmilla ihmisillä on rakastavat vanhemmat ja vanhempien ”peruskallio” itsestäänselvää kuin ilma jota hengittää. Ei tällaiset ihmiset tajua ollenkaan mistä aloituksessa puhutaan. Eivät he osaa kuvitellakaan tilannetta jossa olisikin sellaiset vanhemmat jotka haluaa lapselleen pahaa, vastoinkäymisiä, vahinkoa, kurjuutta - ja vieläpä kieltäytyvät auttamasta hädässä ja vaan ilkkuvat ja naureskelevat ivallisesti lapselleen.
Itselläni on juuri tällaiset vanhemmat ja ikävä kyllä asia on vaan niin että tästä ei voi puhua kellekään. Sinua ei ymmärretä ollenkaan tai asia kääntyy kertojaa itseään vastaan.
Kyllä näitä on suomessa paljon, tavattoman paljon, mutta kaikki piilotetaan ja salataan koska vanhempien viha omaa lasta kohtaan on tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ketään normaalia vastaajaa paikalla? Tuo kolmen promillen vastaaja sotkee ketjua tahallaan. Ap
Toivon olevani normaali vastaaja. Ainakin olen selvin päin. Tilanteeni oli samantapainen kuin sinulla. Lisäksi äidilläni oli alkoholiongelma mitä hän ei myöntänyt. Eikä myöntänyt että mitään muutakaan ongelmia olisi ollut välillämme. En nyt mene kaikkiin yksityiskohtiin mutta kun tilanne meni liian hankalaksi niin katkaisin välit äitiini (vanhempani olivat eronneet). En tuntenut syyllisyyttä vaan huojennusta ja suurta rauhaa. Opin myös säälimään äitiäni.
Et voi muuttaa toista ihmistä. Voit vain kontrolloida omaa suhtautumistasi. Koita ottaa henkisesti etäisyyttä vanhempiisi. Koita nähdä heidät aikuisen silmin, ei tyttären silmin. Ehkä silloin ymmärrät miksi he käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Ehkä et. Muista että ymmärtäminen ei ole sama kuin hyväksyminen.
Välien katkaisu saattaa auttaa siten että he eivät ole elämässäsi muistuttamassa siitä mitä olet jäänyt paitsi. Mutta vain jos he eivät pyöri mielessäsi päivittäin.
Ennenkaikkea koita rakentaa elämäsi niin että osaat elää ilman heidän rakkauttaan/ hyväksyntänsä/ tukeaan.
Hankalien vanhempien kuolema on henkisesti jälkeläiselle usein iso helpotus. Toinen vanhemmistani on kuollut, mutta toinen elää vielä. En juurikaan tapaa elossa olevaa vanhempaa, mutta jo hänen ajattelemisensa aiheuttaa kovaa henkistä kipua. Odotan vain että aika kuluisi jo tekisi elossa olevasta vanhemmasta historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ketään normaalia vastaajaa paikalla? Tuo kolmen promillen vastaaja sotkee ketjua tahallaan. Ap
Toivon olevani normaali vastaaja. Ainakin olen selvin päin. Tilanteeni oli samantapainen kuin sinulla. Lisäksi äidilläni oli alkoholiongelma mitä hän ei myöntänyt. Eikä myöntänyt että mitään muutakaan ongelmia olisi ollut välillämme. En nyt mene kaikkiin yksityiskohtiin mutta kun tilanne meni liian hankalaksi niin katkaisin välit äitiini (vanhempani olivat eronneet). En tuntenut syyllisyyttä vaan huojennusta ja suurta rauhaa. Opin myös säälimään äitiäni.
Et voi muuttaa toista ihmistä. Voit vain kontrolloida omaa suhtautumistasi. Koita ottaa henkisesti etäisyyttä vanhempiisi. Koita nähdä heidät aikuisen silmin, ei tyttären silmin. Ehkä silloin ymmärrät miksi he käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Ehkä et. Muista että ymmärtäminen ei ole sama kuin hyväksyminen.
Välien katkaisu saattaa auttaa siten että he eivät ole elämässäsi muistuttamassa siitä mitä olet jäänyt paitsi. Mutta vain jos he eivät pyöri mielessäsi päivittäin.
Ennenkaikkea koita rakentaa elämäsi niin että osaat elää ilman heidän rakkauttaan/ hyväksyntänsä/ tukeaan.
Kiitos, tämä oli todella hyvä vastaus ja tuli paljon ajateltavaa! Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä niin toivon että pystyisin tukemaan milempia lapsiani, sillä minua on tuettu aivan valtavasti. Kuitenkin, olen pienipalkkainen yh, jonka omaisuus on parissa kattilassa ja padassa.
Toivoisin että lapseni saisi perintöni, ne muutama kymmenen tuhatta, mitä on tulossa joskus. Itse en osaa rahaa käyttää ja sekin vähä menisi voudille.
Sinä pystyt tukemaan lapsiasi vaikka oletkin pienipalkkainen yh. Voit antaa lapsillesi rakkautta, tutvallisuutta, tukea, hyväksyntää ja aikaasi. Nämä ovat lapsille paljon tärkeämpiä kuin rahallinen tuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Kirsi Pihan mainitsema ”äititurva” oli hyvä termi! Mutta, ikävä kyllä läheskään kaikilla ei ole sitä äititurvaa elämässään. Eikä isäturvaakaan. Ne vanhemmat saattavat olla kauheimmat rääkkääjät ja kotikiusaajat, ja läpi koko elämän.
en auta heitä kun ovat vanhoja, saa veljeni auttaa jos haluaa, hän ei ole katkera toisin kuin minä tosin veljeni ollut aina vanhempien lellikki (kuopus kun on)
Isäni ei ole ollut kuvioissa ja kasvoin kaksin äitini kanssa joka on hyvin epävakaa persoona. Lapsuuteni oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa täynnä. Aikuisuudessa katkaisin välit useamman kerran ja silti säälistä otin hänet takaisin elämääni, kunnes hänen mielenterveytensä alkoi mennä vielä enemmän alas ja väkivaltaisuus alkoi hiipiä takaisin. Tulin raskaaksi ja päädyin siihen ettei lasteni tarvitse ikinä olla tuon epävakaan ja ilkeän hullun kynsissä. Lapsen lojaalius vanhempaansa kohtaan on valitettavan usein hyvin vahva vaikkei vanhempi sitä ansaitsisi. En ole vuosiin kuullut äidistäni ja oloni on paljon parempi. Suosittelen. Et ole mitään velkaa huonoille vanhemmille, et edes kun tulevat ikään jolloin tarvitsevat jonkun hoitamaan. Sinun ei tarvitse uhrata hyvinvointiasi ihmisten eteen jotka eivät anna mitään hyvää takaisin :)
Näin joskus unen, missä vanhempani oli vanha ja sairas. Unessa järjestin hänet pahaan pulaan ja katsoin sivusta miten hän kamppailee hädissään kuoleman kielissä. Tätä on inhottava myöntää, mutta tuo uni tuotti minulle paljon henkistä tyydytystä.
En tällaisessa tilanteessa näe yhteydenpitoa mielekkääksi, koska käsittelemättömiä asioita on välillämme paljon. Tilanne ei vaikuta olevan muuttumassa, joten on helpointa minulle vain yrittää olla kuin vanhempaa ei edes olisi olemassa.
Oletko suoraan kysynyt vanhemmiltasi, mistä kiikastaa. Miksi kohtelevat sinua näin, miksi toinen lapsi on suosikki. Minulle vanhempani hehkuttivat aina veljeäni, kuinka ihmeellinen ja mitä tekee. Saatumalta kuulin kun puhuivat minusta aivan yhtä suurta ylistystä veljelleni. Miksi eivät kertoneet suoraan molemmille ?, ettei vaivauduttaisi tai ylpistyttäisi.
Onko vanhemmilla oikeasti mahdollisuus toimia niin ettei ole ikinä millään tavalla lapsen tukena, mutta lapsi silti vanhempien hoteissa selviää jotenkin aikuiseksi? Eikö tässä puhuta pikemminkin siitä, että tuki on ollut riittämätöntä eikä siitä ettei sitä olisi lainkaan ollut?
Alue: Aihe vapaa
Ap, ootko äitihullu?