Miksi monet olettavat, että kaikki seurustelevat ovat rakastuneita?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:25"][quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 08:55"]

Monet ihmiset seurustelevat ilman tuota tunnetta, eivätkä ehkä koskaan tunne niin.

[/quote]

Miksi?

Minusta olisi parempi mieluummin odotella yksin sitä rakkautta kuin seurustella ilman sitä.

[/quote]

Miksi? Luuletko, että kaikkien kohdalle tulee joku, johon voi rakastua? Elätkö pilvilinnoissa?

[/quote]

En luule, mutta oman kokemukseni mukaan on paljon viihtyisempää ja mukavampaa odottaa ja toivoa rakkautta kuin elää sellaisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Seurustelusuhde ilman rakkautta on minusta väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.

Kyllä, olen kokeillut ja sen kokemuksen jälkeen vielä vähemmän ymmärrän ilman molemminpuolista rakkautta seurustelevia. Se on eri asia, jos muuten kaikin puolin erinomaisen kumppanin kanssa suunnittelee järjellä yhteistä tulevaisuutta eikä edes usko saati toivo, että jalat alta vievä elämää suurempi rakkaus tulee jonakin päivänä vastaan.

[/quote]

Et kai ihan oikeasti usko tuollaiseen, aikuinen ihminen?

[/quote]

Täällä 45-vuotias aikuinen ihminen, jolla se jalat alta vienyt rakkaus on kestänyt jo kohta 18 vuotta.

Seurattuani omamnäitini kitumista "kunhan tässä nyt jonkun kanssa möllöttää" -tyyppistä elämää ja katkeroitumista epätyydyttävässä liitossa päätin, että itse en tee samaa virhettä. Enkä tehnyt

Mistä kumpuaa tarve kyseenalaistaa toisen onnellisuus ja hyväksi koettu pitkä liitto? Onko se niin katkera pala?

Itse olen ollut vasta 15 vuotta onnellisessa parisuhteessa, mutta omat isovanhempani olivat lähes 50 vuotta. Kukaan heidät tuntenut ei olisi kehdannut väittää sitä itsepetokseksi.

Olipas outo aloitus. Olen 38v mies ja todellakin aina kuvitellut, että aikuinen seurustelee lähes yksinomaan ollessaan rakastunut. Toki ymmärrän, että joskus aloitetaan seurustelu vaikka ei vielä ole täyttä varmuutta tunteista. Mutta kyllä kai nyt ainakin useimmiten koetaan voimakasta kiintymystä toisee ellei aivan rakkautta ole.

Ei tulisi mieleenkään seurustella ilman rakkautta, ainakaan paria kuukautta pidempää aikaa, kaipa siinä se seurustelukumppanikin alkaisi ihmetellä missä mennään jos mitään tunteita ei olisi.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:01"]Kerro, miksi pitäisi olla rakastunut?

[/quote] miksi seurustella, jos ei ole rakastunut??

Sääli ap, kun et ole koskaan ollut rakastunut, mutta vaikutat nyt jo hirveän katkeralta ja kateelliselta rakkauden löytäneille, varo ettei tuo katkeruus pilaa elämääsi...Kyllä se sinullekin vielä kolahtaa kohdalle, ja sitten ymmärrät kaikkia "pilvilinnoissa" eläjiä ;) Jos niin ei käy, niin suorastaan säälittää, kaikkien tulisi kokea ainakin yksi jalat alta vievä rakkaus elämässään...Love is all you need <3

Ja 47 on itse sinkku, eli en ole rakastunut tällä hetkellä, enkä IKINÄ seurustelisi kenenkään kanssa ilman rakkautta, ihan kamala puistattava ajatuskin...seksiä voi harrastaa sinkkunakin ja lapsesta ja ystävistä on seuraa eli ei tarvitse olla yksin :) Onnea rakkaudessa ap!:)

Miksi seurustella, jos ei ole rakastunut?

Pakkohan se on olla rakastunut. Ainakin minun on. En muuten voisi päästää toista ihmistä niin lähelle itseäni. 

Jos en olisi rakastunut, en tarvitsisi sitä toista edes mihinkään. Näin se kai on. 

Lisäksi kun ihmisissä on vikoja niin rakastuneena ne tosiaan kestää. Eihän sitä muuten jaksa vikoja toisessa katella.

Tietenkin joillain sokaistuu järkikin siinä ja sietävät muka rakkauden nimissä kauheaa kohtelua, se on paha asia. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:16"]

Olen tykännyt näistä miehistä, en rakastanut. Ja minusta siinä ei ole mitään vikaa. Ihmisillä vaan on vaaleanpunaiset lasit päässä ja kuvittelevat, että jokaiseen tulisi hullaantua päätä pahkaa, ja että se muka kestää.

[/quote]

Tämä ei ole minun käsitykseni rakkaudesta. Ei rakkaus välttämättä kestäkään, vaikka sitä on. Eikä se ole "hullaantumista" välttämättä. Voi olla myös syvää kiintymistä, välittämistä, toinen on tärkeä jne. Näin ainakin minulla. Ja silti todellakin tunnen, että kun seurustelen, olen rakastunut. Ihan hullua ajatellakaan, että uhraisin jollekulle aikaani, jota en rakastaisi. Siis niin paljon aikaa, kuin seurustellessa on tapana ja halutaan.

Vähemmän ymmärrän heitä jotka ovat rakastuneita ihmiseen joka kohtelee heitä huonosti.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 08:55"]

Monet ihmiset seurustelevat ilman tuota tunnetta, eivätkä ehkä koskaan tunne niin.

[/quote]

Miksi?

Minusta olisi parempi mieluummin odotella yksin sitä rakkautta kuin seurustella ilman sitä.

[/quote]

Miksi? Luuletko, että kaikkien kohdalle tulee joku, johon voi rakastua? Elätkö pilvilinnoissa?

[/quote]

En luule, mutta oman kokemukseni mukaan on paljon viihtyisempää ja mukavampaa odottaa ja toivoa rakkautta kuin elää sellaisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Seurustelusuhde ilman rakkautta on minusta väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.

Kyllä, olen kokeillut ja sen kokemuksen jälkeen vielä vähemmän ymmärrän ilman molemminpuolista rakkautta seurustelevia. Se on eri asia, jos muuten kaikin puolin erinomaisen kumppanin kanssa suunnittelee järjellä yhteistä tulevaisuutta eikä edes usko saati toivo, että jalat alta vievä elämää suurempi rakkaus tulee jonakin päivänä vastaan.

[/quote]

Mulle kävi juuri noin. Tai tilanne on vieläkin vaiheessa. En todellakaan halunnut enkä odottanut enää ikinä tuntevani mitään tunteita kehenkään muuhun kuin järjellä valittuun ukkooni, jota kyllä rakastan, mutta nyt SE rakkaus on tullut eteeni, eikä ole ollenkaan selvää, miten valita. Onneksi meillä ei ole kellään tässä kiire... Lapsiakin on ja tämä suurempi rakkaus ei ole niinkään erinomainen kumppanina, kuin avomieheni. (Itse en halunnut koskaan vihille. Tämän toisen kanssa tiedän, että menisin.) Mutta kun juuri hänen kohdallaan tuntuu, että antaa tulla mitä vikoja ja vaikeuksia vastaan vaan, niin tämä rakkaus ei lähde mihinkään. 

Ja erinomaisen miehen kanssa tuntuu siltä, että no, yksikin ikävä temppu niin se on heippa. :( Mutta hän ei toisaalta tee niitä.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:24"]

Se on aika surullista seurata näitä naisia, jotka päätä pahkaa syöksyvät rakkaudenhuumassa suhteisiin. Kertoo tyhmyydestä. Suurin osa suhteista kaatuu jossain vaiheessa. Mitä sillä rakkaudella silloin tekee? Helposti rakastuva ihminen saattaa olla jonkin verran naiivi ja yksinkertainen.

[/quote]

No siis ei kai tuo ole vaihtoehto sille, että seurustelee ilman rakkautta? Miksei voi olla yksin, kun ei kerran rakasta.

Tämä aloitus on sikäli hyvin mielenkiintoinen, että mä olen aina luullut, ettei kukaan voi eikä halua seurustella ilman rakkautta. (Enkä suoraan sanottuna vieläkään tajua, miten se on mahdollista.) Mutta. Olen itse juuri nyt rakastunut mieheen, jolla on vaikeutta tunteiden tuntemisessa, vaikka on muuten mukava ja huomaavainen, hellä ja ihana mies. 

Olen itsekseni laskeskellut, että seurustelu taitaa olla pois laskuista, koska en vain tajua, miten hän alkaisi olla kanssani, kun niitä rakkautdentunteita ei vain ole, eikä tule, vaikka siis viihtyy kanssani eikä hänellä ole muita. 

Mutta ehkä hän siis voisikin seurustella kanssani. Kiinnostavaa. 

Ainoa, minkä haluan muistaa on, että hänhän voi sitten koska tahansa saada kosketuksen tunteisiinsa ja kun hän sitten voi valita tunteella, hän ei ehkä koe sitä intohimoa juuri minuun. Eli saatttaa jonain päivänä häippäistä. Mutta se ei ole niin paha kun sen tietää, enkä ole enää perheenperustamisvaiheessa. Haluaisin mieluummin kokea elämää hänen kanssaan, kuin ei-kokea, kaikesta huolimatta.

Onpa jännä juttu.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:25"]

Aikuinen nainen ei hajoa, jos mies ei omistaudukaan yksin hänelle koko loppuelämäänsä. Aikuisuuteen kuuluu se, että tullaan toimeen myös pettymysten ja vastoinkäymisten kanssa. Kyllä niitä kaikille tulee, vaikka kaikki miehet eivät petäkään eivätkä kaikki liitot pääty eroon.

[/quote]

Paitsi jos se mitä hän vauvana sai on ollut puutteellista tai vajavaista...

Nuoren sinkkumiehen näkökulmasta:

Sinkkuna on kivaa jos saa tarpeeksi seksiä tai on vakioseksikumppaneita. Yleisesti ottaen se on nuorilla kauniilla naisilla helpompaa. Ja kuullut monesti kun he valittavat että liikaa miehiä ja säätämistä ja haluavat väkisin siksi jonku n kenen kanssa seurustella eli siinä on yksi syy seurusteluun joillakin.

Miehille se o joskus seksin ja läheisyyden takia koska miehillä tai ainakin minulla vaikea saada seksiä vaikka olenkin sinkku ja puhumattakaan läheisyydestä. Sitä ei voi kunnolla saada muualla kuin seurustelusuhteessa.

Tottakai itsekin oletan että tapaan joskus sielunkumppanini mutta en näe mitään pahaa siinä että sitä ennen hion parisuhdetaitojani seurustelemalle eri naisten kanssa. Jokaisen naisen kanssa opit uusia asioita naisista, parisuhteesta ja ennen kaikkea itsestäsi.

Jos on vain sinkkuna eikä koskaan osannu seurustella kenenkään kanssa ja yhtäkkiä esim 30-vuotiaana alkaa seurustelemaan koska rakastunut voi helposti pilaa suhteen. Alkaa olla liian kiinni naisessa, mustis, epävarma ja tarvitsevainen.

Ymmärrän naisia jotka menee suhteeseen rakkausesta koska naisille itsestäänselvyys että sinkkuna voi rellestää mutta miehille se ei ole. Olen ollut monta vuotta sinkkuna ja ilman seksiä ollut nyt 3 kk. Muutama nainen saattaa baarista tulla mukaan yöksi mutta en tykkää yhden illan jutuista tulee paska olo niiden jälkeen. Mieluummin seurustelen ja vakioseksisuhde ja ajan kanssa sitten rakastutaan kos rakastutaan samalla kun tutustutaan toisiimme.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:31"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:31"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 08:55"]

Monet ihmiset seurustelevat ilman tuota tunnetta, eivätkä ehkä koskaan tunne niin.

[/quote]

Miksi?

Minusta olisi parempi mieluummin odotella yksin sitä rakkautta kuin seurustella ilman sitä.

[/quote]

Miksi? Luuletko, että kaikkien kohdalle tulee joku, johon voi rakastua? Elätkö pilvilinnoissa?

[/quote]

En luule, mutta oman kokemukseni mukaan on paljon viihtyisempää ja mukavampaa odottaa ja toivoa rakkautta kuin elää sellaisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Seurustelusuhde ilman rakkautta on minusta väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.

Kyllä, olen kokeillut ja sen kokemuksen jälkeen vielä vähemmän ymmärrän ilman molemminpuolista rakkautta seurustelevia. Se on eri asia, jos muuten kaikin puolin erinomaisen kumppanin kanssa suunnittelee järjellä yhteistä tulevaisuutta eikä edes usko saati toivo, että jalat alta vievä elämää suurempi rakkaus tulee jonakin päivänä vastaan.

[/quote]

Et kai ihan oikeasti usko tuollaiseen, aikuinen ihminen?

[/quote]

Minä ainakin uskon ja olen ollut jo 22vuotta naimisissa sen jalat alta vievän rakkauden kanssa.

[/quote]

Yksipuolinen takkaus?

[/quote]

Ja etenkin rakkaus?

[/quote]

Eiköhän toinen osapuoli ole edelleen yhtä rakastunut. Hän on myös ihminen, joka oli mieluummin sinkkuna, kuin harrasti tyhjänpäiviäisiä täyttösuhteita.

Se on hienoa vielä näin vanhempanakin, kun koemme välillä olevamme niin yhtä, että oikein sydämeen sattuu. Kun istumme sylikkäin ja puhumme, että kuinka oli onni löytää toisemme ja kuinka hienoa elämämme on ollut ja kuinka toivomme, että elinpäiviä riittäisi, että saisimme olla vielä yhdessä pitkään. Sielunkumppani, siinä on se oikea sana.

[/quote]

Säälittävää itsepetosta.

[/quote]

???

Olkaa kiltit älkääkä lainatko tuskastuttavan pitkiä ketjuja vaan kirjoittakaa asianne ihan vain tyhjään viestikenttään...

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:53"]

Tätä asiaa minäkin ihmettelen: että ihmisille kelpaa "joku", joku riittävän mukava. Minä olisin ennemmin yksin kuin "jonkun" kanssa. 

[/quote]

Mä valitsin miehekseni vain "jonkun". Silti rakastan häntä, mutta tunne ei ole koskaan ollut kovin intohimoinen eikä seksuaalinen. Mutta minulla siihen syynä se, etten tuntenut seksuaalista enkä intohimoista tunnetta ketään kohtaan. Olin 35v. kun lopulta uskoin tämän. Enkä halunnut elää yksin. En silti olisi ilman sitä rakkauden tunnetta voinut aloittaa kyseistä suhdetta. Miehelle toki kerroin, missä mennään. Se oli hänelle ok, hän oli minuakin vanhempi ja eleli yksin. 

Meissä kaksi muille kai kelpaamatonta kohtasi toisensa ;)

58 jatkaa vielä: Minulla oli myös niin, että yksin ollessa en olisi voinut mitään noita puuttuvia tunteita kehittää. Ne junnaaivat samaa vanhaa oloaan. Vasta yhdessä tämän toisen kanssa ne ovat kehittyneet. Eli lisäodottelu olisi kohdallani tuskin auttanut.

Olen itse die hard romantikko, mutta ymmärrän täysin ihmisiä, jotka seurustelevat ja jopa menevät naimisiin ilman rakkautta ja ystäväpiirissänikin on sellaisia.

Itse rakastun ja ihastun todella helposti, mutta olen tällä hetkellä sinkku ja olen siihen asti kunnes hullaannun ja rakastun... Toivon yhä löytäväni sen oikean, vaikka alan jo olemaan ehkä aika vanha näin lähempänä neljää kymppiä. Uskon silti... Enkä muuta voi!

Mutta on mulla yksi kokemus kesäromanssista ilman tunteita. Seurustelin aikoinaan miehen kanssa yhden kesän ja täytyy tunnustaa, että seurustelu ON kivaa myös ilman tunteita.

Moni ihminen ei halua olla yksin, vaan haluaa jakaa elämänsä jonkun kanssa. Miksi ihmiseltä pitäisi kieltää läheisyys, kumppanuus ja seurustelu ja jopa avioliitto vain siksi ettei hän ole rakastunut? Omista läheisitä ystävistäni on kaksi pariskuntaa, joista tiedän varmasti että ovat alusta asti olleet ns. rakkaudettomia. kyseessä on pitkät, yli 10 vuotta kestäneet suhteet. Molemmat suhteet ovat kuitenkin todella hyviä ja tasapainoisia ja tehtävänsä täyttäviä kaikin puolin. Hyviä kumppanuussuhteita, jotka toimivat ja tekevät osapuolet onnellisiksi. Ei ehkä samalla romanttisella tavalla onnellisiksi kuin aito rakkaussuhde, mutta entä sitten?

Molet suhteet ovat myös alkaneet niin, että toinen osapuoli (nämä ystäväni) eivät olisi oikeastaan halunneet alkaa seurustelemaan ilman tunteita eivätkä kokeneet seurustelukumppaniaan oikeaksi itselleen. Eli hyvin intohimottomasti alkaneet. Mutta molemmat suhteet ovat ajan myötä parantuneet ja osapuolet ovat ikään kuin kasvaneet yhteen. Molemmissa suhteista on paljon fyysistä läheisyyttä ja rakkauden osoittamista, pusuttelua jne, vaikkeivat perustukkaan rakastumiseen ja inohimon roihuun.