Miksi monet olettavat, että kaikki seurustelevat ovat rakastuneita?

Ehkä koska monet toivovat automaattisesti muille ihmisille onnea ja kuulostaa surulliselta seurustella ilman rakkautta.

On jo surullista, jos on rakkaudettomassa avioliitossa, mutta se on sentään ymmärrettävämpää, kun on ne lapset, lainat yms. Mutta seurustelu? 

Surullista.

Kerro, miksi pitäisi olla rakastunut?

Ehkä itse uskon niin, koska olen seurustellut vain rakastuneena. Olen ollut siinä suhteessa aina mustavalkoinen ja olin mieluummin sinkku, kuin olisin antanut mitään toivoa toiselle vakituisesta suhteesta, jos minulla ei ollut edellytyksiä sille.

Joten kaipa sitä omista lähtökohdistaan näin ajatteli. Olen 50v ja minulla on vain 3 seurustelusuhdetta. Nuoruudenrakkaus, lyhyempi rakkaustarina ja nykyinen aviomies. Muuten olin aina yksin, koska koin, että olisi huijausta sitoa joku mies minuun, ellen olisi rakastunut.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:01"]

Kerro, miksi pitäisi olla rakastunut?

[/quote]

Kestääkseen sen seurustelukumppanin huonot puolet.

Parisuhde on sen verran iso ja sitova juttu, että jos en miestäni rakastaisi, ei tulisi mieleenkään olla parisuhteessa vaan viilettäisin vastuusta vapaana.

Oletko ollut edes ihastunut? Alkuunhan sitä on aina eka vain ihastunut ja sitten se muuttuu rakkaudeksi tai ei muutu, kun se ensi ihastus menee ohi.

Täällä on myös olettamus, että kaikki seurustelevat muuttavat heti saman katon alle ja asuvat yhdessä.

Koska tässä yhteiskunnassa 99 % ihmisistä seurustelee ja perustaa perheen rakkaudesta. Täällä eivät ole järjestetyt avioliitot tapana eikä kenenkään naisen ole pakko mennä naimisiin toimeentulon tai turvallisuuden takia. Siksi.

Ei ole pakko olla rakastunut. Mutta miksi ihmeessä seurustella, ellei ole?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:07"]

Koska tässä yhteiskunnassa 99 % ihmisistä seurustelee ja perustaa perheen rakkaudesta. Täällä eivät ole järjestetyt avioliitot tapana eikä kenenkään naisen ole pakko mennä naimisiin toimeentulon tai turvallisuuden takia. Siksi.

Ei ole pakko olla rakastunut. Mutta miksi ihmeessä seurustella, ellei ole?

[/quote]

Läheisyyden, seuran ja seksin takia. Mukavampi kaksin kuin yksin. Ei siihen tarvitse rakkautta.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 08:55"]

Monet ihmiset seurustelevat ilman tuota tunnetta, eivätkä ehkä koskaan tunne niin.

[/quote]

Miksi?

Minusta olisi parempi mieluummin odotella yksin sitä rakkautta kuin seurustella ilman sitä.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 08:55"]

Monet ihmiset seurustelevat ilman tuota tunnetta, eivätkä ehkä koskaan tunne niin.

[/quote]

Miksi?

Minusta olisi parempi mieluummin odotella yksin sitä rakkautta kuin seurustella ilman sitä.

[/quote]

Miksi? Luuletko, että kaikkien kohdalle tulee joku, johon voi rakastua? Elätkö pilvilinnoissa?

Niin, hyvä kysymys. Mikä saa sinut yhteen vieraan ihmisen kanssa, jos et ole rakastunut tai edes ihastunut. En ymmärrä vetoa toiseen ilman rakkautta. Enkä koskisi toiseen ilman rakkautta. Tai edes ihastumista. Mieluummin olisin yksin!

Olen tykännyt näistä miehistä, en rakastanut. Ja minusta siinä ei ole mitään vikaa. Ihmisillä vaan on vaaleanpunaiset lasit päässä ja kuvittelevat, että jokaiseen tulisi hullaantua päätä pahkaa, ja että se muka kestää.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 08:55"]

Monet ihmiset seurustelevat ilman tuota tunnetta, eivätkä ehkä koskaan tunne niin.

[/quote]

Miksi?

Minusta olisi parempi mieluummin odotella yksin sitä rakkautta kuin seurustella ilman sitä.

[/quote]

Tai miltä tuntuu olla se kumppani, jolle ilmoitetaan 10 vuoden päästä, että en sua koskaan rakastanut, olin sun kans vain siksi, ettei tarvi yksin olla. Joten lähde käveleen siitä ja kiitos kymmenestä vuodesta, jonka hukkasit minuun

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:01"]

Kerro, miksi pitäisi olla rakastunut?

[/quote]

Miksi pitäisi seurustella,jos ei ole rakastunut?

Olenko outo, kun en keksi mitään muuta syytä, vaikka ikää ja elämänkokemusta on aika paljon. Yksinäisyydenpelkoako?

Täällä palstalla saa usein lukea näitä "rakkaustarinoita." Mammat on niin rakastuneita ja kas kummaa, mies pettää. Taitaakin tämä rakkaus olla usein yksipuolista, kun mies on käynyt "rakastamassa" vähän muitakin siinä  sivussa. Noloa.

Läheisyyttä, seuraa ja seksiä saa ystäviltäkin. Ei siihen seurustella tarvitse.

Olen itse ollut 6-vuotiaasta alkaen lähes koko ajan ihastunut/kiintynyt johonkin poikaan/mieheen, ja olen nyt 54-vuotias. On kai selvää, että kohdalleni on tullut aika monta, joihin olen voinut ihastua. Moneen olen myös rakastunut. En väitä, että tämä olisi normi, toivottavaa tai yleistäkään, mutta minun elämässäni tämä on ollut totta. Olen ihastunut myös naisiin.

Kyllä, uskon, että kaikkien kohdalle tulee joku, johon voi rakastua. Useitakin. Uskon, että ihmisen tunne-elämässä on jokin jäänyt kehittymättä, kenties varhaislapsuudesssa, ellei hän "osaa" rakastua. Murrosiässä voi vielä paikata varhaiskehityksen puutteitta, mutta ehkäpä sitäkään ei ole tapahtunut. Millaiset suhteet sinulla ap oli ja on vanhempiisi?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 08:55"]

Monet ihmiset seurustelevat ilman tuota tunnetta, eivätkä ehkä koskaan tunne niin.

[/quote]

Miksi?

Minusta olisi parempi mieluummin odotella yksin sitä rakkautta kuin seurustella ilman sitä.

[/quote]

Miksi? Luuletko, että kaikkien kohdalle tulee joku, johon voi rakastua? Elätkö pilvilinnoissa?

[/quote]

En luule, mutta oman kokemukseni mukaan on paljon viihtyisempää ja mukavampaa odottaa ja toivoa rakkautta kuin elää sellaisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Seurustelusuhde ilman rakkautta on minusta väärin kumpaakin osapuolta kohtaan.

Kyllä, olen kokeillut ja sen kokemuksen jälkeen vielä vähemmän ymmärrän ilman molemminpuolista rakkautta seurustelevia. Se on eri asia, jos muuten kaikin puolin erinomaisen kumppanin kanssa suunnittelee järjellä yhteistä tulevaisuutta eikä edes usko saati toivo, että jalat alta vievä elämää suurempi rakkaus tulee jonakin päivänä vastaan.

Se on aika surullista seurata näitä naisia, jotka päätä pahkaa syöksyvät rakkaudenhuumassa suhteisiin. Kertoo tyhmyydestä. Suurin osa suhteista kaatuu jossain vaiheessa. Mitä sillä rakkaudella silloin tekee? Helposti rakastuva ihminen saattaa olla jonkin verran naiivi ja yksinkertainen.

Alussahan sitä on ihastunut, sitten rakastunut mutta myöhemmin muuttuu rakastaa. Oli miten oli pääasia että kunnioittaa toinen toistaan, luottamus pelaa, osataan olla helliä toisilleen, paijataan, halitaan, pussaillaan ja vällyjenkin alla ollaan hmmm sopivasti. Toinen on poissa niin ikävä iskee. Tämä on sitä nk arkipäivän rakkautta joka on kestävää. Voisi vielä lisätä että osataan puhua, löytyy huumoria, on yhteistä tekemistäkin, annetaan myös tilaa.

Onko ap se, joka täällä paljastaa, ettei uskalla rakastua, koska pelkää, että mies päättyy tai suhde muuten päättyy?

Tämä viimeistään paljastaa aika kypsymättömän ajattelun. Vauva hajoaa siihen, jos vanhempi ei pidäkään huolta. Vauvan maailmassa on katastrofi, jos vanhempi tai muu kiintymyksen kohde ei rakasta eikä välitä. Pikkulapsi rakastaa vanhempiaan rajattomasti eikä usko, että se päivä voisi koskaan tulla, kun hän ei enää tarvitse vanhempiaan.

Aikuinen nainen ei hajoa, jos mies ei omistaudukaan yksin hänelle koko loppuelämäänsä. Aikuisuuteen kuuluu se, että tullaan toimeen myös pettymysten ja vastoinkäymisten kanssa. Kyllä niitä kaikille tulee, vaikka kaikki miehet eivät petäkään eivätkä kaikki liitot pääty eroon.