Miksi täällä on niin paljon ystävättömiä?

"Lähiöihin eristäytymisen". Täh?

Sori, muotoilin kysymyksen huonosti. En tarkoittanut, miksi juuri tällä palstalla, vaan miksi ylipäätään ihmisillä ei ole muka ystäviä. 

Itse asun kaupungissa, ja joka viikko tavataan kavereita vähintään brunssin merkeissä, usein myös kahvilla tai baarissa. Ystävät ovat valtava rikkaus, ja tuntuu ihan hullulta, että joku ei pääse sitä kokemaan. -ap

No kun kaikki eivät ole niin kuin sinä, ja kaikkien elämä ei ole mennyt niin kuin sinulla. On myös ihmisiä, jotka jostain syystä pääsevät huonommin mukaan porukoihin. Itselläni on aina välillä ollut lyhyitä (n. vuosi tai pari, tai vähemmän kestäviä) kaveruussuhteita, ja niin sitä vaan nekin kuivui kasaan, kun näillä kavereilla oli ihan eri kiinnostuksen kohteet. Yleensä ihmisillä on myös pinttyneet ystävyyspiirit, tunnettu vuosia, ehkä nuoresta asti, ja siihen on vaikea päästä oikeasti mukaan samalla tavalla.

Sitten minun on aina ollut hankala mennä mihinkään (nyt sanon rumasti) kanalaumaan sekaan. En koskaan ylä-asteella tai lukiossakaan tai missään työpaikoilla ole osannut sopeutua siihen juoruilu ja seläntakana ämpyttämis kulttuuriin. Ystäväni ovat olleet toisia vähän kummallisia (highly sensitive person) herkkiä tyyppejä. Jätkien kanssa on monesti helpompi keskustella yleisellä tasolla, he eivät tarvitse jonkun toisen lyttyyn lyömistä lujittaakseen sosiaalisia suhteitaan.

Velana on kyllä aika hankalaa, kun toiset puskevat rakkauspakkauksiaan pimpuleistaan, niin enää siinä olla heidän aaltopituudellaan. Tuntuvat jotenkin ylenkatsovan.

Ystävät ovat vähitellen jääneet syrjään, koska en ole jotenkaan jaksanut yhteyttä pitää. Harmillista mutta kun en yleensä kaipaa muiden seuraa, perheen ja työkaverien lisäksi. En pysty kuvittelemaan että esim. iltaisin töiden jälkeen ketään tapaisin, on niin paljon muuta

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:10"]

Sori, muotoilin kysymyksen huonosti. En tarkoittanut, miksi juuri tällä palstalla, vaan miksi ylipäätään ihmisillä ei ole muka ystäviä. 

Itse asun kaupungissa, ja joka viikko tavataan kavereita vähintään brunssin merkeissä, usein myös kahvilla tai baarissa. Ystävät ovat valtava rikkaus, ja tuntuu ihan hullulta, että joku ei pääse sitä kokemaan. -ap

[/quote]

Siis milloin viimeksi olet ap, aikuisiällä, muuttanut kaupunkiin josta et tunne yhtään ainoaa ihmistä ennestään? Suuri osa ihmisistä joutuu tekemään sen jossain vaiheessa elämäänsä, ja aloittamaan nollasta arkipäivän kaveripiirin rakentamisen. Päälle kolmekymppisenä se ei ole helppoa.

Se, että on asunut samalla paikkakunnalla suurimman osan elämästään, on etuoikeus, ja on jotenkin lapsellisen ärsyttävää tulla ihmettelemään, että no miten ei muilla kun mullakin. Se haiskahtaa enemmän omakehulta kuin halulta ymmärtää muita.

Asun opiskelukaupungissani. Valitsin tämän kaupungin ihan sillä perusteella, että alani töitä riittää ja voin asettua tänne asumaan. Olen sellainen ihminen, että tarvitsen läheiset ihmissuhteeni tunteakseni itseni kotoisaksi. Taustalla on siis elämänsuunnittelu, ei mikään etuoikeus. On kyllä pari muutakin kaupunkia, joissa ystäviäni asuu, joten niihin muuttaminenkin onnistuisi. En koskaan muuttaisi kyläpahaseen, josta en tunne ketään. -ap

Ei kaikilla ole kavereita nuorenakaan. Ne kouluaikojen kaverisuhteet eivät välttämättä ole mitään kauhean aitoa ystävyyttä, vaan usein on kyse vain siitä, että kavereiksi on jotenkin ajauduttu kun ei yksinkään kehtaa olla. Nämä suhteet sitten aika helposti kuivuvat kasaan siinä vaiheessa, kun ei enää koulun takia jatkuvasti nähdä.

Tähän vois todeta naukuvalla äänellä että elämä on... epäreilua.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:24"]

En pysty kuvittelemaan että esim. iltaisin töiden jälkeen ketään tapaisin, on niin paljon muuta

 [/quote]

Ilmeisesti et sitten arvosta ystävyyssuhteita yhtä paljon kuin minä. Minusta on tosi kivaa jäädä heti töiden jälkeen kaupungille kaverin kanssa. Käydä vaikka syömässä ja leffassa ja miksei vielä drinkeilläkin ennen kotiin menoa. -ap

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:10"]

Sori, muotoilin kysymyksen huonosti. En tarkoittanut, miksi juuri tällä palstalla, vaan miksi ylipäätään ihmisillä ei ole muka ystäviä. -ap

[/quote]

Muotoilit tämänkin huonosti, mutta kuten 15 sanoo, tulit tänne vaan kehumaan omalla tilanteellasi, joka ei edes välttämättä ole totta.

"ihmisillä ei muka ole ystäviä" Oletat siis, että ne ystävättömät valehtelevat täällä?

Ihmettelen näiden kommenttisi jälkeen, jos sinulla tosissaan on ystäviä. Et vaikuta kovinkaan mukavalta ihmiseltä.

Sinun elämäsi =/= kaikkien elämä. Missä tynnyrissä olet kasvanut?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:24"]

En pysty kuvittelemaan että esim. iltaisin töiden jälkeen ketään tapaisin, on niin paljon muuta

 [/quote]

Ilmeisesti et sitten arvosta ystävyyssuhteita yhtä paljon kuin minä. Minusta on tosi kivaa jäädä heti töiden jälkeen kaupungille kaverin kanssa. Käydä vaikka syömässä ja leffassa ja miksei vielä drinkeilläkin ennen kotiin menoa. -ap

[/quote]

Toivottavasti tää aloitus ei ollut jälleen kerran yksi kömpelösti verhoiltu vela-ylistys, koska jos oli, niin älä jaksa.

Ihmettelen siis sitä, että ystävättömyys olisi todella yleistä. Sitä on vain vaikea uskoa. Minäkin olen introvertti enkä kovin kärkäs tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta kyllä ystäväpiirini on vain laajentunut joka vuosi ja vanhat ystävyydet syventyneet. Kaikki parhaat ystäväni ovat opiskeluympyröistä tuttuja, joten meillä on paljon yhteisiä arvoja ja kiinnostuksenkohteita. -ap

Niin, ja sulla ei sitten varmaankaan ole perhettä?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:36"]Olen sellainen ihminen, että tarvitsen läheiset ihmissuhteeni tunteakseni itseni kotoisaksi.  -ap

[/quote]

Eli olet läheisriippuvainen.

Kyllä ne kaverisi pikku hiljaa jättävät sinut syrjään, kun eivät enää jaksa juosta kanssasi brunsseilla elämäntilanteiden muuttuessa.

Jos mulla ois ystäviä en ois tällä palstalla. Ain ooon niin yksinäinn..

Mulla on aina ollut vähän kavereita. Olen aika arka aloitteenteossa, en yksinkertaisesti tiedä miten.  Olen myös kranttu esim. ap ei ole ihminen, jonka kanssa voisin kuvitella ikinä viettäväni, heti aloitus antaa kuvan muovisesta ihmisestä - sellaiselta, joka pyörii isoissa porukoissa ja kun porukassa yhdelle sattuu jotain, ne muut kääntävät selkänsä.  Tuntuu, myös että kaikilla on omat piirinsä jo valmiina. Minulla on kavereita Suomessa muualla, mutta asuinkunnassa ei oikein ole. Yksi kaveri on jonka kanssa käyn tyyliin kerran tai kaksi vuoteen kahvilla, mutta hänellä on omat runsaat piirinsä eikä siihen mahdu enempää tapaamisia.

Asuinkaupunkia en ole itse valinnut, vaan tulin tänne koska sain töitä ja edellisen kaupungin valitsin miehen työpaikan perusteella.  Ammattiltani olen insinööri ja olen ainoa nainen työpaikallani, eikä meitä monta ole muutenkaan. Sieltä on vaikea saada ystäviä - tiedän esim. yhden vaimon erittäin mustasukkaiseksi, joten ei onnistu. 

Pienissä kylissä ihmisten väliset suhteet ovat yleensä tiivimpiä ja kaupungeissa minusta on vaikeampi ystävystyä. 

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:36"]Olen sellainen ihminen, että tarvitsen läheiset ihmissuhteeni tunteakseni itseni kotoisaksi.  -ap

[/quote]

Eli olet läheisriippuvainen.

[/quote]

En ole läheisriippuvainen. Et taida tietää, mitä tuo termi tarkoittaa. Minulle vain koti = rakkaat ihmiset. -ap

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:44"]

Niin, ja sulla ei sitten varmaankaan ole perhettä?

[/quote]

Perheen vikako se nyt onkin, ettei sinulla ole ystäviä? -ap

Usein olen ajatellut, että ilkeillä ihmisillä, kuten myös ap todistaa, on paljon kavereita. Ystäviksi en sano, sillä usein nämä ihmiset joutuessaan tosipaikan eteen joutuvat kertomaan, kuinka ystävät kaikkosivat ympäriltä tai että siinä nähtiin tosiystävät. Esim. jos tulee vakava sairaus tai vammautuminen onnettomuudessa. Mieluummin olen ilman ystäviä kuin noin inhottavien ihmisten kaveri, mitä ap on. Siksi minulla ei ole ystäviä, kun ei kelpuuta moisia omahyväisiä pinnallisia tyyppejä piireihini. Elämä ei ole aina valintoja - työttömäksikin tiedän joutuneet useita sellaisia tyyppejä, jotka eivät koskaan uskoneet joutuvansa.