Miksi täällä on niin paljon ystävättömiä?

Ap, miksi olet perjantai-iltana vauvapalstalla, vaikka sinulla on paljon ystäviä? Minä en tuossa tilanteessa olisi. 

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:44"]

Niin, ja sulla ei sitten varmaankaan ole perhettä?

[/quote]

Perheen vikako se nyt onkin, ettei sinulla ole ystäviä? -ap

Ei, mutta perheellisen on hieman vaikeaa tavata ketään heti töiden jälkeen. Enkä sanonut, ettei minulla olisi ystäviä.

Kuulostat kovin nuorelta ja lapselliselta. Mutta sen vielä sanon, että kyllä perheellisenä elämä on ihanaa! :)

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:56"]

Siksi minulla ei ole ystäviä, kun ei kelpuuta moisia omahyväisiä pinnallisia tyyppejä piireihini.

[/quote]

Et tunne minua lainkaan, joten on vähintääänkin ilkeämielistä väittää minua pinnalliseksi. Luulenpa, että ystävyyssuhteiden puute johtuu kohdallasi jostakin ihan muusta kuin väität... -ap

Syitä ystävättömyyteen on paljon. Paikkakunnan muutos, uusi työpaikka, työttömyys, ikä, köyhyys, epäsosiaalisuus, masennus, erilaiset mielenkiinnon kohteet ja aiemmat pettymykset ihmissuhteissa. Perheetön tai sinkku ei ole myöskään samalla aaltopituudella perheellisen kanssa, vaikka poikkeuksiakin tietysti on.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:56"]

Siksi minulla ei ole ystäviä, kun ei kelpuuta moisia omahyväisiä pinnallisia tyyppejä piireihini.

[/quote]

Et tunne minua lainkaan, joten on vähintääänkin ilkeämielistä väittää minua pinnalliseksi. Luulenpa, että ystävyyssuhteiden puute johtuu kohdallasi jostakin ihan muusta kuin väität... -ap

[/quote]

Kirjoitat ilkeästi ja pinnallisesti. Sanoin, että olen kranttu, mitä muuta pitäisi sanoa? Tiedän, ettei suorapuheisuudestani tykätä, eikä siitä, että kun toisista aletaan puhua paskaa, käsken sanoa asiat suoraan itselleen eikä jauhaa selän takana jos se ongelma. Kun ihmisistä 99 % juoruaa pelkästään selän takana, ei kavereita löydy. Kun ei itse juorua, ei löydy monenkaan kanssa puheenaihetta. 

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:46"]

Mulla on aina ollut vähän kavereita. Olen aika arka aloitteenteossa, en yksinkertaisesti tiedä miten.  Olen myös kranttu esim. ap ei ole ihminen, jonka kanssa voisin kuvitella ikinä viettäväni, heti aloitus antaa kuvan muovisesta ihmisestä - sellaiselta, joka pyörii isoissa porukoissa ja kun porukassa yhdelle sattuu jotain, ne muut kääntävät selkänsä.  Tuntuu, myös että kaikilla on omat piirinsä jo valmiina. Minulla on kavereita Suomessa muualla, mutta asuinkunnassa ei oikein ole. Yksi kaveri on jonka kanssa käyn tyyliin kerran tai kaksi vuoteen kahvilla, mutta hänellä on omat runsaat piirinsä eikä siihen mahdu enempää tapaamisia.

Asuinkaupunkia en ole itse valinnut, vaan tulin tänne koska sain töitä ja edellisen kaupungin valitsin miehen työpaikan perusteella.  Ammattiltani olen insinööri ja olen ainoa nainen työpaikallani, eikä meitä monta ole muutenkaan. Sieltä on vaikea saada ystäviä - tiedän esim. yhden vaimon erittäin mustasukkaiseksi, joten ei onnistu. 

Pienissä kylissä ihmisten väliset suhteet ovat yleensä tiivimpiä ja kaupungeissa minusta on vaikeampi ystävystyä. 

[/quote]

Myös minä ja mieheni olemme muuttaneet työpaikan perässä eri paikkakunnalle useampaankin kertaan. Jotenkin vähän huvittaa tuo ap:n toteamus, että hän ihan omilla valinnoillaan on taannut sen etteivät työt lopu. Voihan olla näinkin, tietenkin, mutta kuten lukuisat viime aikoina työpaikkansa menettäneet voivat todistaa, työmarkkinat muuttuvat. Varmanankin pidetty työpaikka voi mennä alta. Ja mitäs sitten tehdään? Jäädäänkö työttömänä nurkkiin pyörimään ja tappelemaan verissäpäin niiden muiden satojen työnhakijoiden kanssa harvoista työpaikoista, vai lähdetäänkö sinne missä töitä on, vaikka paikkakunnalta ei tuntisi ketään? Minä koen että minulla on perheellisenä velvollisuus taata lapsille kunnollinen elintaso vaikka sitten en itse saisikaan viettää niin paljon aikaa ystävieni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 20:02"]

Tiedän, ettei suorapuheisuudestani tykätä, eikä siitä, että kun toisista aletaan puhua paskaa, käsken sanoa asiat suoraan itselleen eikä jauhaa selän takana jos se ongelma. Kun ihmisistä 99 % juoruaa pelkästään selän takana, ei kavereita löydy. Kun ei itse juorua, ei löydy monenkaan kanssa puheenaihetta. 

 [/quote]

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Valikoivuus ystävissä on nähdäkseni hyvä asia. Miksi viettää aikaa sellaisten kanssa, joiden seurasta ei aidosti nauti? Yksinkin on ihan kivaa. En siedä itsekään juoruilua, ja olen taipuvainen joskus töksäyttelemään asioita. Siksi ihmettelinkin arviotasi, että olisin jotenkin pinnallinen ihminen. Sosiaalisiin ihmisiin liitetään edelleen kaikenlaisia ennakkoluuloja. -ap

Minulla ei ole ystäviä koska en kelpaa teille ihmisille ystäväksi. Eli oikeammin sinun pitäisi kysyä että miksi te ihmiset halveksitte osan kanssaihmisistänne niin huonoiksi että he eivät teille kelpaa mihinkään kanssakäymiseen. Sinäkin AP olet niitä ihmisiä. Vastaapa siihen että miksi olet sellainen.

mulla ei ole enää ystävää--"tein" iltatähden ja näin jäin ulkopuolelle ystäväpiiristäni oman elämäntilanteeni vuoksi.Sydänystävä totesi erokriisissään,ettei jaksa tavata ystäviä joita tunsi avioliittonsa aikana--se oli aika suoraan ja osuvasti sanottu--kolahti ja kovaa.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 20:08"]

Sinäkin AP olet niitä ihmisiä. Vastaapa siihen että miksi olet sellainen.

[/quote]

Mitä ihmettä tarkoitat? -ap

Onko täällä ketään Pohjois-koreasta..ei kun karjalasta? Voisin ehkä yrittää uskaltautua esim. jns:uhun paikalle jos saataisiin sovittua joku nynneröiden anonyymi tapaaminen paikkaan x aikaan x..Ehdotan että jos ainakin 5 ilmottautuu ja päästään johonkin konseksukseen niin nähdään.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:56"]

Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä, olen nelikymppinen. Koulussa olin jo kiusattu, ei sieltä ystäviä löytynyt. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Opiskelin erittäin miesvaltaista alaa, olin ainoa sinä vuonna aloittanut naisopiskelija. Minua välteltiin ja pidettiin outolintuna ,en saanut ystäviä. Sitten valmistuttuani piti taas vaihtaa paikkakuntaa työn perässä, muutin Helsinkiin. 

Täällä on ura mennyt hyvin ja elämä muuten, mutta yhtään ystävää tai edes kaveria en ole löytänyt. Enkä miestä. Toisaalta eipä tämä mikään tragedia ole, viihdyn ihan hyvin itseksenikin :)

[/quote]

Oikeasti ei yhtään ystävää? Kai nyt väkisin johonkin tutustuu työssä ja hyvällä tsäkällä harrastuksissa?

No itse en ole vielä 30, mutta kavereita ei ole silti. Niitä ei vaan yksinkertaisesti saa aikuisena enää helposti, kun muilla tuntuu olevan ne omat, tärkeämmät kaverit ja porukat.

Ootko tosissasi, joku tieten tahtoen valitsee yksinäisyyden koska ruuhkavuodet?

Koska ne on täällä

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 18:29"]

Ootko tosissasi, joku tieten tahtoen valitsee yksinäisyyden koska ruuhkavuodet?

[/quote]

Tiedän kyllä ihmisiä, jotka käyttävät kaiken aikansa lapsiperhe-elämään, laiminlyövät ystävyyssuhteet ja sitten myöhemmin ihmettelevät, mihin kaikki kaverit katosivat. Kyllä tuo on ihan tietoinen valinta. -ap

Tämä on nimetön palsta, niin täällä ihmiset uskaltaa sanoa, ettei ole ystäviä. Menepä johonkin julkisesti sanomaan, ettei ole kavereita, niin kyllä katsotaan säälivästi. 

No elämä on tällä hetkellä pk-seudun ulkopuolella monen kohdalla sellaista, että muutetaan aika usein, sekä työpaikkaa että paikkakuntaa. Väistämättä se vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Kun lapset ovat pieniä, ja arkipäivisin illat lyhyitä, ei siinä lähdetä mihinkään seuratoimintaan tms. mistä niitä uusia ystäviä voisi saada. Määräaikaiset työsuhteet taas pitävät huolen siitä, ettei työkavereista ehdi tulla kovin läheisiä.

Minä ainakaan en ihmettele yhtään ihmisten yksinäisyyttä. 

Ystävättömyys yleistyy koko ajan. Kaikki somet ja kiireiset elämäntavat ovat tulleet tässä parin kymmenenvuoden sisällä voimakkaammiksi. Jos satut nyt vaikka muuttamaan toiselle paikkakunnalle, niin ne kaverit vaan jäävät. Ei kolmekymbäsenä enää pyöritä missään välitunneilla ja ostarilla sosiaalisesti. Harva kehtaa siellä zumbatunneilla tunkeutua toisten elämään.

Mä taas en keksi, millä tavalla saisin uusia ystäviä. Mä olen todella yksinäinen, vaikka en kyllä kärsi siitä. Mä olen muuttanut kauas paikkakunnalta, jossa asuin lapsena ja nuorena ja sen ajan ystävät on pudonneet kyydistä.