Lue keskustelun säännöt.
Ihminen joka näkee itsensä hoikkana jota ei todellakaan ole!
21.02.2014 |
Pitäiskö tiputtaa tää tyyppi maan pinnalle vai antaako elää omassa onnellisuudessaan? Ostin uudet housut (mahduin nyt pienempiin mitä koskaan ennen- hoikka olen) ja tää tyyppi pokkana selvitti miten hänellä sama housukoko ja mahtui kans nyt pienempiin. HUOH. Siis kun KAIKKI näkee miten tukeva on, housukoko on vähintään XL. Miten kehtaa edes tulla vertailemaan meitä ja väittää moista? Ei eka kerta. Pitäskö ens kerralla heittää mun housut sille ja pyytää näyttää miten hyvältä niissä näyttää :P Hyvä että on itserakkautta ja silleen, mut rajansa kaikella. Vuosi sitten selvitti mulle miten laihuus on rumaa. Ja nyt onkin mun kokonen. Mikä sitä tyyppiä oikeesti vaivaa!?!?
Kommentit (26)
Läskisokeus sitä vaivaa. Minäkin luulen aina olevani hoikka, hieman tukevarakenteinen vain, kunnes valokuvat pudottavat maanpinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tavallaan toivoisin, että voisin vain aina nähdä itseni hoikkana sen sijaan, että tunnen olevani kauhean iso.
no joo. eräs ihminen sanoi, että ei hän kyllä ole niin iso kuin Tuksu. pahoittelut ystäväni, mutta sinä olet huomattavasti isompi kuin Tuksu. 20 rappusta pitää kiivetä ylös ja kauhea puuskutus. myönnä jo kokosi.
Kyllä usein näkee vasta valokuvista tai vaasta että on ylipainoinen. T. Kokemuksesta
Minullakin on kaveri, joka usein hehkuttaa hoikkuuttaan, vaikka ei mielestäni nyt mikään laiheliini ole (todellakaan). No, tätä en ole koskaan ihmetellyt ihmeemmin, mutta tämä sama kaveri pitää myös lapsiaan tosi laihoina.
Esim. mahataudin sattuessa on tosi huolissaan, että lapsi menee heikkoon kuntoon nopeasti kun on niin laiha. Annon kaverin lapselle poikani vanhat rennot reisitaskuhousut. Kaveri sitten kiitteli housuista ja sanoi että kivasti mahtuivat hänen pojalleen päälle vaikka olivat tosi kapeaa mallia. Ne tosiaan olivat omalle pojalleni tosi löysät housut ja mielestäni rennonleveää mallia.
Tiedän että omat lapseni ovat neuvolan käyrien mukaan erittäin keskipainoisia (eivät laihoja) ja tuon kaverin lapset painavat enemmän kuin meidän lapset, vaikka ovat lyhyempiä (ja nuorempia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset eivät oikeasti ymmärrä, minkä kokoisia ovat - vähän kuin anorektikot näkevät itsensä lihavina, jotkut lihavat näkevät itsensä hoikkina. Eräs kaverini antoi mulle just ostamnsa farkut, kun ei tykännytkään niistä. Muuten hyvä, mutta hänellä on tuumakoko 36 ja mulla 28...
Tuttavapiirissä samanlainen henkilö. On sitä mieltä, että hän ja minä olemme samaa kokoluokkaa, hänellä on vain isommat rinnat. Ostimme samanlaiset housut, hänellä kokoa XL, minulla kokoa S..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans tällainen kaveri, hänellä on ihan vääristynyt kehonkuva. Tajuaa kyllä että on ylipainoinen kun lääkäritkin ovat sen sanoneet, mutta ei vaan jotenkin pysty näkemään sitä. Olin lähdössä juhliin johon mulla ei ollut vaatteita, niinpä hän ehdotti että voisi lainata mulle omasta vaatekapistaan... no tuota, kiitos vaan, mutta kun hän painaa 130 kg ja minä noin puolet siitä, ettei se oikein käy.
Joo. Itse kans kokoa s....ja silminnähtävinkin olen todella paljon pienempi kuin tämä kyseinen tyyppi. Niin monta kertaa toistunut että mää vielä täräytän sille... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tollanen. Tai siis en kyllä kommentoi omaa kokoani muille, tai muidenkaan sen puoleeen. Mutta luulen olevani kokoa M ja aika usein se ei pidä paikkaansa. Pukeudun sellaisiin vaatteisiin, jotka olisivat näyttäneet hyvältä päälläni 15 kg sitten. Ja joskus ohikiitävänä hetkenä huomaan peilistä, että näytän kamalalta. Mutta sit taas keikistelen juuri oikeassa asennossa eteisen peilin edessä ja näytän ihan solakalta mielestäni. Ja vedän jalkaan ne pillifarkut, enkä oikeastaan maindaa, mitä muut kelaa. Mutta niinä hetkinä kun tajuan, miltä näytän muiden silmissä, mietin hetken laihduttamista. Tai pukevampien (lue: rumien ja mummojen) vaatteiden hommaamista.
Tuolle on olemassa ihan nimi, FATOREKSIA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 15:05"]
Tuolle on olemassa ihan nimi, FATOREKSIA
[/quote]
Joku ehtikin jo ensin,meinasin kans veikata että ap:n kaveri kärsii fatoreksiasta:
http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288482764371.html
joka siis on anoreksian vastakohta. Itsekin tunnistan itseni kuvauksesta,en kylläkään tee siitä ääneen numeroa esim.vaatekaupoilla,mutta mielessäni olen kyllä sitä mieltä että suunnilleen vaaka on rikki,enhän mä voi painaa paljon ku en ole lihava :D
Mun kaveri on juuri tuollainen. Lihoi hirveästi mutta silti hokee kaikille että onneksi hän on normaalipainoinen eikä tarvitse laihduttaa. Hänellä ei ole kuntokaan mikään paras ja kerran kun lähdettiin lenkille jonkun 100 metrin jälkeen jo huokaisi että tällä menoa hän on kohta anorektikko... Yrittää pukeutua liian pieniin vaatteisiin, kerran oltiin lähdössä ulos ja hällä ei housut menneet polvien jälkeen enää ylemmäs. Kommentti oli että hänpäs on kasvanut pituutta kun ei housut mahdu jalkaan! Niin kyllä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tällä palstallakin naisia, jotka 160 cm ja 68 kiloa painavina pitävät itseänsä hoikkina.
No siis joo, sama asia pätee ajamiseen, jota on tutkittu, kaikki pitävät itseään hyvänä kuskina, keskivertoa parempana.
Koulussa osaamiseen, tutkimuksen mukaan pojat pitävät itseään hyvänä matikassa ja tytöt huonona, vaikka oikeasti asia on toisinpäin pisa-kokeessa havaittu olevan.
Ja niin edelleen. Peili. No ei se vain auta koska kai tuo ystäväsikin on joskus sinne katsonut mutta silmät vääristävät kun kyseessä on oma napa.
Se miten itseä arvottaa, sillä ei ole mitään yhteyttä totuuden kanssa. Ehkä joku 1 ihminen sadasta näkee itsensä kuin on.
no anna sen olla tyytyväinen itseensä. Mitä väliä???
Mutta joillakin on oikeasti isompi ylävartalo kuin alavartalo, kaverini joka on 20kg laihempi kuin minä käyttää samaa housukokoa kuin minä.minulla on ylävartalo isompi, mutta pieni alavartalo ja kapea lantio, kun taas hänellä on leveät lantioluut.
Anna olla. Eikös ole kiva jos joku on tyytyväinen näinkin päin. Ei se sinulta ole pois.
Mun ongelma on päinvastainen. Kuvittelen itseni läskiksi ja suureksi. Sitten yllätyn ku esim. valokuvissa olen jonkun mielestäni hoikan ja siron vieressä ja itse näytän samankokoiselta tai pienemmältä. Mä olen koko ikäni ajatellut olevani tuhti. Paino nuorempana 52 kg ja pituus 170 cm. Nyt painoa nelisen kiloa enemmän ja liikkuessani mietin, että tässä se läskipallero vyöryy. Olisin mieluummin tyytyväinen painooni ja olisi ihanaa jos voisin kuvitella itseni ystäväsi tavoin jotenkin muuksi kuin paksuksi.
Onko minulla fatorexia, kun painan 78 ja olen 166. Olen tyytyväinen olotilaani ja miltä näytän, mutta tiedän ihan hyvin olevani ylipainoinen? Liikun ja syön terveellisesti ja paino tippuu sellaista 0.5kg viikko vauhtia. Vartaloni on sellainen tiimalasi, ettei sen puolesta ole niin nökönuukaa jos en alle 70:en painoani saisikaan. Bmi:tä en tuijota tai vaakaakaan, vaan mieluummin käytän mittanauhaa ja peiliä. Jos vyötärö on 75cm ja bmi ylipainon puolella niin onko se fatorexiaa?
Mä annoin kaverille isoksi jääneet uudet stretch farkut. Se on nyt pitanyt niita pari vuotta ja hehkuttaa, miten loysät ne on reidestä. En ole ilennyt sanoa, että stretch farkuilla on tapana venähtää. :) Eipä se mua haittaa, jos kaveri on tyytyväinen ja saa ehka laihikseensa uutta motivaatiota.