Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapseni lihoo silmissä
21.02.2014 |
Tuntuu pahalta. Lapsellani on aina ollut taipumus lihoa, ja nyt nuorena aikuisena suunta on huono. Hän asuu vielä kotona, mutta omaa rahaa on käytössä. Kotona on tarjolla terveellistä ruokaa, ja teoriassa hän tietää, miten syödä pysyäkseen siedettvässä painossa. Mutta hän mässyttää suklaata ja keksejä, jotka on ostanut omilla rahoillaan. En tiedä, mitä voisin tehdä, eikä asia tietenkään enää ole varsinaisesti minun vastuullanikaan. Mutta tunnen vastuuta ja olen hirveän pahoillani.
Kommentit (35)
Joo, kävelyillä jonkn verran käymmekin. Mutta sen raskaampaa likuntaa hän ei juurikaan harrasta. Meillä on jopa lihaskuntolaitteita ja kuntopyörä kotona, mutta eipä hän niitä käytä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkakaa pitää yhteisestä sopimuksesta herkkupäivä kerran viikossa, jolloin syötte yhdessä suklaata ja muuta herkkua. Silloin ei tule tuntua, että joku sanelee sallittuja syömisiä eli vastareaktio jää pois. Muu viikko syödään sitten terveellisesti yhdessä myös.
Nuorella ei ole kaikki ihan hyvin, jotain lohtua tai sisältöä elämään hakee ruoasta. Yksin herkuttelu ei ole hyvä juttu. Mielestäni ei kannata huomautella painosta, se voi pahentaa oloa entisestään. Omalle äidilleen pitäisi tuntea kelpaavansa painosta riippumatta. Jos haluat auttaa, niin koita pohtia, mikä ongelman ydin voisi olla.
Oma äitini alkoi huomautella painostani, kun olin yli 30v. Se tuntui todella pahalta. Toki olin huomannut lihomiseni ja se harmitti itseänikin, mutta äidin huomauttelu ja syyttelevä "kannustus" ei yhtään parantanut asiaa, eikä ainakaan innostanut pudottamaan painoa pätkääkään. Päinvastoin, söin lisää suklaata jotta sain äidin aiheuttaman ikävän olon edes vähäksi aikaa turrutettua.
Mä olisin huolissani tuossa tilanteessa kyseisen nuoren aikuisen mielialasta, en niinkään painosta. Jos mässää herkkuja olan takaa niin todennäköisesti hänellä on jotain huolia joita yrittää hukuttaa. Mitä jos kyselisit että mitä kuuluu, jossain rauhallisessa tilanteessa. Et ottaisikaan hänen syömisiään syyniin, painonnousuaan puheenaiheeksi, vaan olisit kiinnostunut siitä miten hän voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että hän on jonkin verran stressaantunut opiskelusta, mutta mieliala on ihan korkealla silti. Hän on siis iloinen, ei syö suruunsa tai masennukseen. Hänellä on paljon ystäviä ja hän herättää kyllä vastakkaisen sukupuolen mielenkiintoa myös.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään tavalla sanele hänen syömisiään. Terveellisestä ruuasta on puhuttu jo hänen ollessaan pieni. Lihomiseen on selkeästi aina ollut taipumus, ja hän kyllä sen tietää. Pitää herkuista, kuten kai mesitä useimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumme paljon ja avoimesti siitä, mitä kuuluu. Hän tietää kyllä, että rakastan ja arvostan häntä. Ap
En nyt tiedä miten tämän sanoisin muuten kuin että mielestäni täysin onnellinen ihminen ei liho, eikä varsinkaan herkuttele yksinään, jos muuten on ruokailurutiinit muun perheen/opiskelun yhteydessä. Ei sitä ongelmaa välttämättä kuitenkaan itse tiedosta, saati että kertoisi vanhemmille. Tämä siis ihan omasta kokemuksesta, voin kai olla väärässäkin. Uskoisin kuitenkin, että tuossa on taustalla jotenkin vähän vinoutunut ruokasuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, taitaa olla viisainta vain puhua hänen kanssaan ja kysyä, mitä mieltä hän itse on ja haluaisiko jotakin yrittää ja voisinko höntä jotenkin siiä tukea. Ainakin liikuntaa itse harrastan mielelläni, ja minä ostan taloon yhteisen ruuan. Eipä tässä taida kauheasti olla tehtävissä, ellei hän itse ole halukas muuttamaan tyliään käydä kavereiden kanssa kahviloissa ja syödä välipaloiksi suklaapatukoita.
Ap
Onko nainen? Voi maalata kauhukuvia jos kovin läskistyy niin mitä siitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea uskoa, että kaikkien lihavien ihmisten lihavuus johtuisi samasta henkisestä syystä. Ja lapseni ei siis vielä ole kuin hiukan ylipainoinen, ei mikään mahdoton läski. Mutta huolestuttaa suunta.
Ap
15! Ihan samat terveysongelmat uhkaisivat poikaakin. Mutta nuori nainen siis on. Ap
Ei samasta henkisestä syystä, mutta jostain henkisestä syystä kuitenkin. Poisluettuna sitten ne fyysiset terveysongelmat.
Se on tokimahdollista, että tytär on ottanut tavan syödä stressiin. Stressittä ei kuitenkaan elämästä selviä, eli tavasta olisi päästävä eroon. Ap
Loppujen lopuksi en voi tietenkän elää tyttäreni puolesta ja hänen on tehtävä omat virheensä. Ap
Vuosia sitten muunmuassa äitini alkoi huomauttelemaan painostani. Olin silloin ihan normaalipainoinen ja aloin saamaan naisellisia muotoja, BMI n. 23. Siitä se ajatus sitten lähti... Anoreksia. Onneksi olen nykyään parantunut. En tietenkään henkisesti vielä, siihen on pitkä matka. Joten ap, ole todella varovainen mitä aiot tyttärellesi sanoa.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea paikka. Oikeastaan et voi tehdä paljon mitään. Jos alat kieltää tai moittia ylipainosta, niin todennäköisesti syö kahta enemmän. Yritä houkutella kanssasi kävelylle, pyöräilemään, uimaan tms. jotta tulisi liikuntaa lisää.