Mitä tekisit tässä tilanteessa - mies ei osallistu arkeen

Kovin tutulta kuulostaa. Meillä myös mies tekee pitkää päivää ja tulee useimmiten seisemän-kahdeksan aikoihin kotiin ellei sitten ole työsidonnaisissa iltamenoissa edustamassa tai työmatkalla. Meillä yksi lapsi. Koska olen kotona äitiysvapaalla, pyrin hoitamaan kodin siivoamisen, pyykkäämisen, kaupassa käynnit jne. pitkälti itse (mies käy joskus harvoin kaupassa ja hoitaa autoon liittyvät asiat (auto on hänen, jota minä en käytä lainkaan), esim. siivonnut hän ei ole lainkaan viimeisen vuoden aikana). Kodinhoidon vielä ymmärtän, että minä nyt kotona ollessani hoidan sen puolen. Sen sijaan toivoisin, että puolisoni osallistuisi innokkaammin lapsenhoitoon. Yhdessähän olemme päättäneet perheen perustaa. Olen pettynyt siihen, kuinka mieheni ei oma-aloitteisesti tee mitään lapsenhoitotoimenpiteitä. Olemme muutama kuukausi sitten sopineet, että viikonloppuisin puolisoni hoitaa toisena päivänä lapsemme aamutoimet, jotta minäkin saisin joskus nukkua vähän pidempään (olen hoitanut kokonaan yksin yövalvomiset, onneksi lapsi on ollut suhteellisen helppo!). Tähän sopimukseen hän suostui pitkin hampain. Olen tyytyväinen, että se lopulta hänelle sopi. Muuten lapsenhoito on käytännössä kokonaan minun harteillani. Tästä aiheesta meillä on usein erimielisyyksiä. Puolisoni kokee, että hän käy töissä, joten minun tehtävä kotona ollessani on hoitaa koti ja lapsi (ns. perinteinen ajattelumalli). Minä taas näen, että hänen tulisi osallistua enemmän yhteisen lapsen hoitoon edes viikonloppuna. Mieheni maksaa tällä hetkellä kokonaan perheemme ruokamenot ja lapsen vaatteet ja tarvikkeet. Itse maksan muut omat menoni omasta pussista. Mies kokee, että koska hän on töissä hänen tulee saada levätä kotona. Koska sitten minä saan levätä? Mikä myös harmittaa minua on se, että syömme perheenä harvoin yhdessä, vaikka tätä olen toivonut. Mieheni ei tykkää ruoanlaitosta, joten minun tulee tehdä ruoka. Mieheni on myös tottunut syömään ulkona ravintolassa ja edelleen hyvin usein viikonloppuisin hän käy lounaalla ja/tai päivällisellä jossain kuppilassa, jos kotiruoka ei häntä miellytä (on nirso ruoan suhteen). Toivoisin, että voisimme tehdä yhdessä molempia miellyttävää ruokaa viikonloppuisin.

Mielenkiinnolla kuulisin muiden mietteitä, olenko jotenkin liian vaativa puolisoni suhteen. Ja lisättäköön, että vauvavuosi on koetellut suhdettamme aika lailla. Läheisyys minimissä (mm. seksiä viim. vuoden aikana 3 kertaa; minä olen suhteessamme se osapuoli, joka ylipäätään haluaa enemmän) ja paljon erimielisyyksiä mm. em. asioiden suhteen.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:05"]

Onko sinulla rintareppu tai muu kantoväline vauvalle? Meillä se helpotti asioiden hoitamista. Sai siis siivoiltua ja tehtyä ruokaa paremmin. Uloskin pääsi. Ukoilu todella piristi minua. Vauva oli todella vaativa. 

[/quote]

Nää vinkit auttaa varmaan sen vauvan kanssa, mutta mikäs auttaisi miestä hoitamaan omat sotkunsa?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 09:05"]

Onko sinulla rintareppu tai muu kantoväline vauvalle? Meillä se helpotti asioiden hoitamista. Sai siis siivoiltua ja tehtyä ruokaa paremmin. Uloskin pääsi. Ukoilu todella piristi minua. Vauva oli todella vaativa. 

[/quote]

Nää vinkit auttaa varmaan sen vauvan kanssa, mutta mikäs auttaisi miestä hoitamaan omat sotkunsa?

[/quote]

Jälkiviisautta, mutta tuo kasvatus pitää lähteä jo aikanaan äidiltä. Vaadi poikalapselta sama kuin tytöltä ja näytä perheen esimerkillä, että äiti ja isä tekee molemmat omat osuutensa kotitöistä eikä äiti passaa isää. 

Kun muutat nuoren miehen kanssa yhteen, älä passaa miestä vaan opeta mies heti tavoille. Älä ota miestä saman katon alle suoraan äidin helmoista vaan katso, että mies on elänyt yksin ja olet nähnyt, että osaa pitää oman huushollinsa kunnossa.

Mä en usko, että mies on muuttunut nyt tuollaiseksi yhtäkkiä vauvan synnyttyä.

Onko miehesi pakko olla töissä noin pitkään. Olen vaan huomannut, että nuoret miehet, jotka saaneet perheenlisää, jäävät  töihin roikkumaan työajan jälkeen, koska se on varmasti helpompaa kuin kotona.  Jospa sinunkin miehesi kuuluu näihin turhaan ylitöissä  vetelehtijöihin?

Miksi miehelle pitää olla vihainen kun hän tulee kotiin? Kannattaa miettiä sitä niin päin, että kuinka paljon se ahdistaa ja suututtaa jos on aamusta iltaan töisssä tuodakseen leivän pöytään ja kun tulee kotiin siellä ollaan valmiiksi naama mutkalla. Ymmärrettävää toki jos vauva on hankaa ja huutaa kaiken päivää ja et saa mitäön tehtyä ja olo on turhautunut. En minäkään mitään porsastelua kotona katselisi, mutta mielestäni se joka on lapsen tai lasten kanssa kotona arkena hoitaa myös suurimmaksi osaksi kotityöt. Ainahan sen voi tehdä niinkin päin, että äiti töihin ja isi lapsen kanssa kotiin. Mutta ennenkaikkea ylempalttinen kiukuttelu pilaa kaiken. 

Naisen tehtävä on hoita lapset ja koti, ellei erikseen muuta ole sovittu.

Lopeta turha kiukuttelu..tuolla et saa mitään muuta aikaan kun eron ennen pitkää. Sinä jos olet kotona teet pääsääntöisesti kotityöt... vauvaa hoidatte yhdessä. Aika moni mies jää tekemään pidempää päivää jos muija on jatkuvasti naama rutulla kotona. Sovi miehen kanssa niin että hän hoitaisi hetken vauvaa kun tulee kotiin..saat omaa aikaa... yhdessä käytte kaupassa jne ja kotityöt mitä et pysty vaativam vauvan kanssa tekemään teette yhdessä.

Katsoisin peiliin ja huutaisin siellä näkyvälle naiselle, että se on ihan idiootti, sillä on todella huono miesmaku ja saa nyt elää valintojensa kanssa.

Onko sinulla rintareppu tai muu kantoväline vauvalle? Meillä se helpotti asioiden hoitamista. Sai siis siivoiltua ja tehtyä ruokaa paremmin. Uloskin pääsi. Ukoilu todella piristi minua. Vauva oli todella vaativa. 

Nukkuuko vauva huonosti / onko allergiaa? Vai muita lapsia?

ei ole mukava tulla kotiin kun vastassa on väsynyt vihainen vaimo, joka tuuppaa lisää hommia pitkän työpäivän jälkeen.

heittäisin ulos.

jospa sanoisit ihan ystävällisesti että voisitko viedä roskat mennessäsi, vositko ripustaa pyykit, laitatko astiat koneeseen/tiskialtaaseen.

koska olet viimeksi mennyt häntä vastaan, halannut ja sanonut, että kiva kun tulit, oli jo ikävä?

Onko lapsia vain yksi ja oletko sinä päivät hänen kanssaan kotona? Onko tukiverkkoa kuten ystäviä lähellä jotka voivat auttaa hoidossa joskus, että saat nukuttua? 

Jos olet yhden vauvan kanssa päivät kotona, ei ole kohtuullista pyytää miestä tekemään kotitöitä pitkän työpäivän päätteeksi, hänhän tuo tällä hetkellä teille leivän pöytään? Omien jälkien siivoaminen toki kuuluu ihan jo toisen kunnioittamiseen, mutta muuten näkisin kotitöiden kuuluvan sinulle.

Näyttäisin ensin tämän aloitusviestin ja sanoisin, että meidän on ruvettava tiimityöhän, muuten ei selvitä tästä pikkulapsiajasta. Tässä on mahdollista kasvaa yhteen tai eroon.

Miehesi ei tee osuuttaan. Olisin toki vihainen,mutta yrittäisin neuvotella. Jos ei tuloksia tulisi muutaman vuoden sisällä, eroaisin.

Yritäpä jonki aikaa teeskennellä ystävällistä ja katso, paraneeko miehen panosa. Naama siis hymyyn vaikka väkisin. Tunteesi ovat oikeutettuja, mutta näyttämällä ne et saa parasta mahdollista miehesi käytöstä esiin.

Siovitteko kotitöiden jaosta ennenkuin jäit äitiyslomalle? Miten asiat sujuivat ennen lasta? 

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 08:21"]

Onko lapsia vain yksi ja oletko sinä päivät hänen kanssaan kotona? Onko tukiverkkoa kuten ystäviä lähellä jotka voivat auttaa hoidossa joskus, että saat nukuttua? 

Jos olet yhden vauvan kanssa päivät kotona, ei ole kohtuullista pyytää miestä tekemään kotitöitä pitkän työpäivän päätteeksi, hänhän tuo tällä hetkellä teille leivän pöytään? Omien jälkien siivoaminen toki kuuluu ihan jo toisen kunnioittamiseen, mutta muuten näkisin kotitöiden kuuluvan sinulle.

[/quote]

Miksi mies saa tehdä työpäivän töissä ja tulla kotiin laiskottelemaan, kun vaimon pitää tehdä pidempi työpäivä kotona eikä saa missään välissä laiskotella? (oletan aloituksesta, että vauva ei ole niitä helpoimpia vauvoja, muutenhan AP ei olisi aina väsynyt). AP:n työpäivä kun alkaa siitä kun vauva herää ja päättyy siihen kun vauva nukahtaa, ja yölläkin ollaan päivystysvastuussa.

(itselläni oli suhteellisen helppo vauva eikä tuollaista ongelmaa, mutta osaan silti kuvitella, että jollain toisella äidillä voisi olla rankkaa ja tarvitsisi apua mieheltään)