Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista teet nyt aikuisena, mitä sinulta kiellettiin tekemästä lapsena?
Kommentit (78)
Minä myös puhun avoimesti tunteistani. Vähentänyt lapsuuden/nuoruuden mt-ongelmia kummasti. Vanhempieni vähättelyille naurahdan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena rajoitettiin ruutuaikaa. Nyt oon lähes kokoajan känny kädessä tai
tv:stä katson ---->netflix
Syön lähes joka päivä makeisia. Lapsena vain lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan leivän päälle tai sämpylän väliin sekä juustoa että leikkelettä.
Sanon vanhemmilleni vastaan, jos siltä tuntuu, enkä piittaa pätkääkään, loukkaantuvatko. En kanna enää vastuuta (toisten) aikuisten tunteista. Oli lapsena aivan tarpeeksi rankkaa olla jatkuvasti ennustamassa, miten omat teot ja sanat vaikuttavat aikuisten mielialaan. Koskaan ei voinut täysin vapaasti olla ja ilmaista itseään.
Vanhemmat vetivät ihme kilareita asioista, joita lapsena ei vain voinut tietää. Isäni esimerkiksi suuttui kerran verisesti, kun ihmettelin jonkun lakon aikaan, että miksei työttömät sitten mene sinne lakkoilevien töihin. Olin tuon sanoessani ehkä kahdentoista vanha eli ei mitään ymmärrystä lakkoilusta. Sen sijaan että selitettiin asia, suututtiin. Näin kävi ja käy yhä. Kaikki normaali keskustelussa "haastaminen" otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, josta suututaan.
Mulla kesti tosi pitkälle aikuisuuteen oppia, etteivät kaikki ihmiset pidä minua ymmärtämättömänä pikkukersana (kyllä, mua kutsuttiin kersaksi). Ainakin kokemus opetti sen, että omalle lapselleni pyrin selittämään maailman asioita ja ilmiöitä enkä suutu hänen kysymyksistään ja mielipiteistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jään juttelemaan kaupan kassojen kanssa. Olisin halunnut lapsenakin höpötellä kaikenlaista heidän kanssa, mutta äitini sanoi että ei voi jäädä juttelemaan koska jono tulee. Lapsena kerran selitin yhdelle kassatädille että meidän ope oli antanut piirtää taululle koulun jälkeen ja väritettiin liitutaulu täyteen väriliiduilla, jopa selitin mitä kaikkea olin piirtänyt luokkakavereiden kanssa. :D
Edelleen joskus havahdun, että jonoa on kertynyt taakseni.. sorryy kaikille...
Syön juustoraastetta!!! Suoraan pussista lusikalla. Silloinhan juusto piti raastaa itse raastimella ja sitä sai vain vähän maistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus teen ruuaksi pelkkää perunamuusia. Sitä saa syödä niin paljon kuin jaksaa.
Leikkelettä suoraan paketista ja maksamakkaraa suoraan pötköstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun seksistä ja kuukautisista, sillä ne kuuluvat normaaliin elämään.
Raavin munia kun katselen telkkaria. Tosin vaimo kieltää jos näkee eli lapsuuden linjoilla mennään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksin itse leivontaohjeita, kokeilen.
Vierailija kirjoitti:
Raavin munia kun katselen telkkaria. Tosin vaimo kieltää jos näkee eli lapsuuden linjoilla mennään :(
Onko siellä munissasi syyhy?
Höylään juustohöylällä juustopalasta suoraan suuhun viipaleita.
Vierailija kirjoitti:
Sanon vanhemmilleni vastaan, jos siltä tuntuu, enkä piittaa pätkääkään, loukkaantuvatko. En kanna enää vastuuta (toisten) aikuisten tunteista. Oli lapsena aivan tarpeeksi rankkaa olla jatkuvasti ennustamassa, miten omat teot ja sanat vaikuttavat aikuisten mielialaan. Koskaan ei voinut täysin vapaasti olla ja ilmaista itseään.
Vanhemmat vetivät ihme kilareita asioista, joita lapsena ei vain voinut tietää. Isäni esimerkiksi suuttui kerran verisesti, kun ihmettelin jonkun lakon aikaan, että miksei työttömät sitten mene sinne lakkoilevien töihin. Olin tuon sanoessani ehkä kahdentoista vanha eli ei mitään ymmärrystä lakkoilusta. Sen sijaan että selitettiin asia, suututtiin. Näin kävi ja käy yhä. Kaikki normaali keskustelussa "haastaminen" otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, josta suututaan.
Mulla kesti tosi pitkälle aikuisuuteen oppia, etteivät kaikki ihmiset pidä minua ymmärtämättömänä pikkukersana (kyllä, mua kutsuttiin kersaksi). Ainakin kokemus opetti sen, että omalle lapselleni pyrin selittämään maailman asioita ja ilmiöitä enkä suutu hänen kysymyksistään ja mielipiteistään.
Voin samastua! <3
Kyllä Suomi on tunnekylmä maa, sodan traumat näkyvät pitkälle. Omassa kodissa ei saanut itkeä. Tämäkin vielä näin myöhään kuin 90-00-luvuilla.
Saan syödä lakuja niin paljon kuin tahdon <3