Yli-, ali-, erityinen

Jokin aika sitten juttelin tuttavani kanssa huolistani ja vastoinkäymisistäni. Hän oli ihanasti tarjoutunut itse kuuntelemaan. Ensin hän kuunteli murheitani ja eläytyi, mutta sitten hän äkkiä ehdotti, että mitä jos olen erityisherkkä, kun on ollut noin paljon. Se oli niin kuin märkä rätti päin näköä. Yhtäkkiä kaikki, mitä olin puhunut, oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja selitystä tapahtumiin haettiinkin minusta. Olin ihan yhtä yksin kuin tullessani juttelemaan hänen kanssaan, ehkä jopa enemmän.

Se on totta, että osa ihmisistä tunteellisempia kuin toiset, osa kuulee paremmin kuin toiset, jotkut ovat nopeampia liikkeissään kuin toiset, ihmiset eroavat toisistaan värien havaitsemisessa, jotkut nauttivat kirjoista enemmän kuin toiset jne. Eikä vain tällaisia eroja vaan lista on loputon ja erilaisia ominaisuuksien kokonaisuuksia on yhtä paljon kuin ihmisiä. Toisaalta suurin osa ihmisistä ei pidä esimerkiksi epämiellyttävistä äänistä, jatkuvasta melusta, pitkäaikaisesta valvomisesta, kiusaamisesta, yksinäisyydestä, taukoamattomasta ponnistelusta jne., vaikka sietoasteessa olisi eroja. (Voin toki olla väärässä.) Miksi ylipäätään jokin ominaisuus on se juttu ja toinen ei? Miksi ylipäätään pitää luokitella ihmisiä yli, ali ja erityis? Eikö sellaisesta ollut tarkoitus päästä eroon?

Osa ihmisistä hyväksyy erityisherkkyysmääritelmät muitta mutkitta tai jopa hakee niitä. Näyttelijälle ja kuvataiteilijalle se voi jopa olla meriitti. Jotkut ihmiset taas ovat vuosia tulleet pilkatuiksi, vähätellyiksi, lannistetuiksi ja alistetuiksi oman itsensä vuoksi tai ehkä vain yksinkertaisesti törkeästi käyttäytyvien ihmisten taholta. Kukaan ei ole kuunnellut. Silloin voi olla helpotus takertua annettuun määritelmään ja sanoa, että nyt ette enää voi rääkätä minua, koska minä olen virallisesti tällainen. Toisaalta oma itse voi olla kokonaan hukassa ja sitten sitä haetaan astrologiasta, erityyppisistä uskonnoista, kirologiasta, selvännäkijöiltä ja lopuksi vielä sitten lääketieteen teorioista.

Saako sillä määritelmällä sitten oikeutta? Oikeutta olla itsensä, oikeutta tulla hyvinkohdelluksi? Tuleeko sillä rakastetuksi, paraneeko elämä? Keneltä ja millaisilta ihmisiltä sitä oikeutta pitää erikseen hakea? Eikö sitä pitäisi olla oikeus olla vain oma itsensä ja sanoa, että ***, minähän olen minä ja just hyvä eikä tarvitse tulla sen enempää aukomaan päätä kuin jauhamaan kakkaa.

Minulle erityisherkkyys ja kaikenlaiset ylit ja alit ovat kuin punainen vaate härälle. Minusta ne ovat peite, jonka alle väärintekijät pääsevät piiloon. Kun yhteiskunnassa, työyhteisöissä, rakennusten sisäilmassa tai muussa, politiikassa, hallinnossa, laeissa tai missä vain on jotakin pielessä, vedetään esiin ylit, alit ja erityiset. Ja hups hei, ei tarvitse tehdä mitään!

Kommentteja?