Meni hermo lapseen ja tukistin miten tästä selvitä?

Up

Älä tee toiste ja opettele hillitsemään itsesi. Sain tukkapöllyä ja selkääni itse 70 luvulla, yleinen tapa kasvattaa kun silloin oli. Ei jäänyt traumoja sen kummemmin, koska oli muuten hyvät ja rakastavat vanhemmat, mutta muistan vieläkin yhdestä selkäsaunasta sen kauhean kivun ja pelon kun sain remmistä persiille.

Tukista uudestaan, se opettaa lasta.

Etpä sinä enää muuta voi. Olet pyytänyt anteeksi, nyt pidät huolen, ettei tuo enää toistu. Lapset on lapsia, ei ne aina tottele.

Anna lapset huostaan. Et ole pätevä äidiksi. 

Yritä nyt ainakin muistaa se eyyä lapsella harvoin on mitään muuta vaikutusmahdolliauutta kuin sanoa "ei", ja panna hanttiin.

Siirtymät on hirveitä, mutta jonkun verran helpompaa on hyväksyä se että lapset eivät ole olemassa totellakseen.

Valmistaudu kuulemaan siitä, kun hän on teini.

T. 17v ja 19v äiti joka saanut "sopivissa kohdin" muistutuksen teostaan 😭🥺

On tervettä, että myös sinulla on paha mieli. Jos ei tuntuisi missään, se olisi huono juttu. Mutta, lapsen mieli tasaantuu pikkuhiljaa ja varmasti sinunkin. Armahda itseäsi. Loppujen lopuksi kaikki on varmaankin ihan hyvin.

Pahoinpiteletkö aikuisiakin, kun sinulla "menee hermo"? Vai oletko niin raukkamainen, että et uskalla kun he voisivat lyödä taikaisin?

Voit ilmiantaa itsesi poliisille, jonka seurauksena lapsesi toivottavasti otetaan sinulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Etpä sinä enää muuta voi. Olet pyytänyt anteeksi, nyt pidät huolen, ettei tuo enää toistu. Lapset on lapsia, ei ne aina tottele.

..niin, ei se aina palauta.

Mikä on lapsen ikä?

Miten kiellät lasta? Pelkkä "ei sitä, ei tätä, ei ja ei"...harvoin tepsii. Ennakoi ja tämä vaatii välillä lähes jatkuvaa olemista lapsen lähellä, vähintäänkin yhteyden pitoa juttelemalla tyyliin "missä se jiripetteri nyt on? Tule äidin luo. Äiti täällä tekee tätä ja tuota, tule katsomaan" jne.

Jos arki on yhtä kieltämistä niin lapsi tottuu eikä noteeraa enää niitä. Älä turhaan korota ääntä vaan säästä se hetkiin jolloin oikeasti sitä tarvitsee; tehoaa paremmin.

Huolehdi itsestäsi. Mene ajoissa nukkumaan. Ota mikrotaukoja.

Kehitä vuorovaikutustapojasi. Pohdi kasvatustapojasi ja sitä miten sinut kasvatettiin. Toistatko vaan jotakin opittua tapaa mikä ei oikeasti enää palvele ketään tällä vuosituhannella

Täällä nyt porukka vastailee aika dramaattisesti, mutta yksittäinen tukistus tuskin turmelee lapsesi elämää. Tietenkään väkivalta ei ole hyvä ratkaisu ja varmasti sinun on syytä pohtia omia toimintatapojasi jatkoa varten (lapset osaavat olla todella pahasti hermoja koettelevia).

Olet nyt pyytänyt anteeksi. Ehkä voisi olla hyvä idea odottaa hetki (vaikka huomiseen tai  ylihuomiseen) ja käydä vielä tilanne lapsen kanssa läpi. Sanoa että tukistaminen tai muu sellainen ei ole tapa, jolla haluat toimia ja että teet kaikkesi jotta se ei toistu. Voit vielä halutessasi vaikka pyytää anteeksi uudestaan.

Itse olen saanut 90-luvun lopulla/20000-luvun alussa muutaman kerran tukkapöllyä (mutta en muuta väkivaltaan rinnastettavaa). En ole millään tavalla traumatisoitunut enkä muistele pahalla (jopa vähän huvittuneena) enkä myöskään ole vaatinut vanhempiani tilille tästä myöhemmin. Omia lapsiani en ole tukistanut.

Ota ihan rauhassa; ei täydellisiä vanhempia olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Yritä nyt ainakin muistaa se eyyä lapsella harvoin on mitään muuta vaikutusmahdolliauutta kuin sanoa "ei", ja panna hanttiin.

Siirtymät on hirveitä, mutta jonkun verran helpompaa on hyväksyä se että lapset eivät ole olemassa totellakseen.

Ennen vanhaan vanhemmilla oli vielä valtaa lapsiinsa, joten lapsilta saattoi edellyttää sitä tottelemistakin hyvin pitkälti.

Nykyään sitten kurittoman lapsen vanhemmalle vaan sanotaan lohdutukseksi, että "lapset eivät ole olemassa totellakseen", "valitse taistelusi" tai jotain vastaavaa.

Opettele rankaisemaan lasta johdonmukaisesti ja ajoissa, äläkä välitä siitä, vaikka esim. toiset vanhemmat tai neuvolantäti tuomitsevat sinut sen vuoksi, että rankaiset lastasi. Sillä tosiasia on, että lapset tarvitsevat tuntuvia rangaistuksia vähintään siinä missä aikuisetkin, eivätkä suinkaan mene rikki siitä rankaisusta vaikka niin onkin tällä hetkellä muotia ajatella. Se ei myöskään haittaa vaikka lapselle tuli paha mieli rankaisusta, vaan päin vastoin se on onnistuneen rangaistuksen merkki, eli silloin lapsi tuskin ihan heti tekee uudestaan sitä kiellettyä asiaa mistä häntä rangaistiin.

Eli siis: tee säännöt lapselle ja niin ikään tee selväksi, että säätörikkomuksen tapahtuessa siitä seuraa aina ja joka kerta torut ja rangaistus. Lapsi ei ota vakavasti sellaisia sääntöjä joista joustetaan. Ja tee tämä puuttuminen ajoissa, eli silloin, kun sinulta ei vielä ole mennyt hermo. Ja rankaise mieluummin harvoin ja lujasti kuin usein ja lievästi, se on helpompi vaihtoehto sekä sinulle että lapselle, vaikka lastaan lujasti rankaisevia vanhempia toki paheksutaan extrapaljon monien toimesta.

Oppii pelkäämään sinua. Ei kerro asioitaan. Pyydät anteeksi.. No niin kauan kuin tarvii. Niin että hän tietää että ymmärrät miltä tuntui.

Osaatko hävetä edes

Laita se jatkossa esim. nurkkaan seisomaan kasvot nurkassa kiinni? Se on yhtä tehokas rangaistus kuin ruumiillinen kuritus mutta laillinen, eli et joudu pelkäämään huostaanottoa tms. Nurkkaseisonnan tehoa on myös helppo säädellä riippuen mm. lapsen huonon käytöksen laadusta, lapsen iästä ja luonteesta. Pikkujutusta ja pienelle lapselle riittää usein muutama minuutti sitä, että tuijottaa nurkkaa lähietäisyydeltä, kun taas isommalle ei välttämättä puoli tuntia tai tuntikaan ole liikaa.

Usein sen näkee aika hyvin lapsesta, että koska rangaistus on tehonnut. Kunnolla rangaistu lapsi ei ole uhmakas ja on valmis tottelemaan ehdoitta.

Eikö sen lapsen pitäisi olla kyselemässä miten tästä selvitä kun äiti pahoinpitelee?

Nyt ei auta muu kuin kävellä sirkkeliin.

Et kadu oikeasti. Sanot lopuksi "miksei lapset voi vain totella".

Vierailija kirjoitti:

Eikö sen lapsen pitäisi olla kyselemässä miten tästä selvitä kun äiti pahoinpitelee?

Jos ap olisi takavarikoinut lapsensa kännykän niin sitten varmaan vastaavasti kysyttäisiin, että miten selvitä kun äiti varastaa? Tai jos olisi laittanut arestiin, niin kysyttäisiin, että miten selvitä kun äiti on syyllistynyt vapaudenriistoon?

Helpommalla varmaan tänä päivänä pääsisi jos ei rankaisisi lainkaan. Koska vaikka silloin lapsi oppii pahoille tavoille niin ainakaan äitinä ei tule demonisoiduksi ja syytetyksi huonoksi äidiksi.