Ehdota mulle työtä tai koulutusta (paljon ongelmia).
Sori kauhea romaani. Koitin sisällyttää kaiken lyhyesti ekaan kappaleeseen.
Mulla on aika pahoja hahmotusongelmia ja olen eläkkeellä mielenterveysongelmien takia. En kuitenkaan haluaisi ajatella tätä lopullisena. Työkokemusta on vain parin kuukauden ajalta, vaikka olen 25-vuotias. Silti haluaisin olla hyödyksi, mutta en tunnu kelpaavan mihinkään tai en pysty tekemään juuri mitään. Mulla on ylioppilastutkinto suht hyvin arvosanoin ja olen opiskellut yliopistossa saavuttamatta kuitenkaan mitään ongelmien takia. Ongelmia on siis vakavat hahmotusongelmat ja "sosiaalinen vamma". Lisäksi työkokemus on lähes nolla. Yksinkertaisetkin hommat kävisi, mutten tunnu pääsevän mihinkään.
Olen loogisella tavalla ja matemaattisesti älykäs (mainitsen vain. En ole tyhmä, mulla on korkea ÄO). Mulle riittäisi hyvin yksinkertaiset hommat. Vaikutan aika tavalliselta ainakin alkuun, katson silmiin ja annan "reippaan" vaikutelman. Se on opeteltua (mä olen aina ollut hyvä näyttelemään). Kuitenkaan en pysty työskentelemään ihmisten kanssa. En pysty ajamaan autoa. En pysty suorittamaan yksinkertaisiakaan tehtäviä, jos jousun samalla olemaan sosiaalinen tai edes jos joku, joka saattaa sanoa jotain, on samassa tilassa.
Häiriinnyn herkästi ympäristön hälinästä (äänistä ja myös "visuaalisesta hälinästä") ja sellaisista. Valun johonkin zombie-tilaan, enkä lopulta pysty muuhun kuin istumaan paikallani ja tuijottamaan yhtä pistettä. En pysty edes vastaamaan kysymyksiin. Kyse ei ole paniikista vaan ihan puhtaasta ylikuormituksesta. Mä olen ilmeisesti tavallani äärimmäisen ärsykeherkkä. Turhauttavaa, kun tällaista ei oikein ymmärretä. En oikein ymmärrä itsekään. Paniikille mahtaisi jotain, muttei tälle.
Olen hyväkuntoinen. Siivoojantyö kävisi mulle, mutta mulla ei työvoimatoimiston mukaan ole mahdollisuutta päästä niihin hommiin ilman jotain tutkintoja ja ajokorttia. Yöhommat on poissa laskuista. Tuntuu, että työkkärin "täti" hämmentyi vain mun diagnooseista, jotka typeränä esittelin heti ensimmäisenä. En voi luottaa siihen, että saisin työtä nopeasti. Olen lähetellyt hakemuksia elämäni aikana teinistä asti vaikka kuinka.
Kommentit (39)
En tiedä. Joskus puhuttiin jostain kuntoutuksesta. Siivotessa ihmisiä saisi olla läsnä, jos eivät vaivaa mua, vaikka myönnettäköön, että esim. koulun siivoaminen päiväsaikaan kun se vilisee ihmisiä olisi vaikeaa. Mua pelottaa myös työnhaku ja jos en sovikaan työhön, tulee kaikki karenssiajat ja toimeentulo vaaraantuu.
Raastavaa. Olen kyllä myös ajatellut, että kenties voisin tehdä jotain vapaaehtoistyötä, mutta samat tietty ongelmat seuraa sinnekin. Voisin ehkä esim. työnnellä pyörätuolissa istuvia vanhuksia ulkona osa-aikaisesti. Siinä ei tarvisi keskittyä kummemmin kuin johonkin jutteluun. Tunti tai kaksi menisi. Pystyn juttelemaan ihan normaalisti sen ajan, jos ei tarvitse keskittyä muuhun. Olen miettinyt paljon juuri vanhuksia, jotka viruu laitoksissa. Voisin vierailla, pitää kädestä ja olla läsnä vähän aikaa. Voisin myös esim. käydä joskus jonkun vanhan ihmisen luona ja vaikka laittaa ruokaa. Ruoanlaitto on mulle todella rutinoitunutta. En vain oikein tiedä, miten hakeutua vapaaehtoistyöhön ja onko mun ongelmat liikaa.
Enpä tiedä olisiko sinusta siivoamaankaan, mitä jos paikalle tulee muita? Kotisiivouksessa on ihan normaalia, että kotona on perhettä paikalla ja he eivät välttämättä halua zombeja kotiinsa.. Toimistosiivouksessa sama juttu, et olisi siellä yksin. Lähtisin ehkä kyselemään jotakin "suojatyöpaikan" tapaista, hankalalta kyllä kuulostaa. Eikö sinulle ole mitään lääkitystä? Onko tuo nyt tosiaan pysyvä olotila?
Onko ollut puhetta kelan kuntoutusrahalla kouluttautumisesta? Sulle voisi sopia esim. joku teknisen piirtäjän homma. Minä olen koulutukseltani insinööri, mutta en kykene palavereihin yms. ja teen piirtämistä sekä toimistohommia. Työllistämistuella alunperin ja nyt on vakinaistettu. Ikävä puoli siinä, että nämä hommat on vähenemään päin, kun "oikeat" insinöörit piirtävät nykyään tietotekniikan kehityttyä itse ja toimistohommat ulkoistetaan. Mutta jotain tämäntyylistä suosittelisin. Vajaakuntoisena sinusta on mahdollista saada tietääkseni työllistämistukea tavallista pitempään ja korkeimpana.
Eräs tuntemani henkilö laatii sanaristikoita sivutoimenaan. Voisitko ajatella jotain sellaista? Siihen voi päästä ihan lähettämällä työnäytteitä julkaisijalle. Ei välttämättä tarvitse osata piirtää, voi käyttää sanallisia vihjeita ja tehdä vain yksinkertaisia piirroksia.
Mulla on lääkitys, mutta hahmotusongelmiin ei oikein auta mikään. Zombi mikä zombi. Voisi olla aika karmiva kokemus saada meikäläinen siivoamaan kämppää, ja jäädyn vaan yhtäkkiä ilman mitään ymmärrettävää syytä.
Kuntoutuksesta ollaan joskus puhuttu, mutta käytännössä siihen ei olla lähdetty. Voi olla, että mä vain olen työkyvytön pysyvästi. Mä en kai ole vaan hyväksynyt ajatusta kokonaan.
Olen miettinyt koodausta ja it-hommia. Opiskelu saattaa olla hankalaa nykyisellään, mutta jos pääsen parempaan kuntoon, voi olla, että hakeudun noille aloille. Yksi sukulainenkin opettaisi mulle mielellään koodaamista, mutta siltä en tietty saisi papereita...
Sanaristikoita pystyisin hyvin tekemään. :D Mielenkiintoinen idea. Jonkin vastaavan tekeminen voisi tosiaan onnistua. Mä osaan myös piirtää ja multa onnistuu tietynlainen laskeminen helposti.
Liukuhihnakin kävisi. Jaksan hyvin sellaista monotonista hommaa. Niitäkin hommia on yllättävän vaikea löytää. Työkkärissä sanoivat, ettei mulla ole mahdollisuutta edes sellaiseen. Sellaisia pätkätöitä olen tehnyt joskus.
Ilmeisesti et ole itse innostunut siitä kuntouytuksesta, vaan olet aina keksinyt jonkun syyn miksei se voisi onnistua. Työkokeilulla on juuri tarkoitus selvittää mikä homma voisi onnistua. Työkokeilu on kuntoutusta. Jos oikeasti haluat olla muuallakin kuin kotona, niin lähde rohkeasti kokeilemaan jotakin. Esim suunnitteluassistentit tekee talofirmoissa yhä noita piirtämisjuttuja insinöörien apuna. Mutta siinä vaaditaan hahmottamista. Oletko missään hyvä, esim pienten ykistyiskohtien muistamisessa?
No olisko susta kivaa olla vaikkapa jossakin eläinhommissa? Esim. HESYllä eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä tarvitaan löytöeläimille hoitajia. Jos ei niillä ole varaa palkata sua, voisitko olla eläkkeellä ja sitten vapaaehtoishommissa? Tai just joku sellainen vanhusten palvelija, että menisit vaikka lukemaan heille (yhdelle kerrallaan, jos monelle ei onnistu) joitakin kirjoja? Samalla saisit itse lukea kivoja kirjoja :)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 21:42"]
Liukuhihnakin kävisi. Jaksan hyvin sellaista monotonista hommaa. Niitäkin hommia on yllättävän vaikea löytää. Työkkärissä sanoivat, ettei mulla ole mahdollisuutta edes sellaiseen. Sellaisia pätkätöitä olen tehnyt joskus.
[/quote]
Nyt kiuulostaa siltä, että työkkärissä on tieto ettei eläkkeesi maksaja halua kustantaa sinulle työkokeilua, vaan sinun tulisi löytää suoraan joku työ. Se voi olla vaikeaa. Mutta jos olet ollut joskus pätkätöissä, niin mikset kysele samanlaista työtä nytkin?
Minäkin kannatan tuota vapaaehtoistyötä.
Mulla on hyvä kolmiulotteinen hahmotuskyky (joka on oudosti ristiriidassa joidenkin ongelmien kanssa, mutta mä olen silti jotenkin lahjakas sillä tavalla). Olen kyllä myös haka yksityiskohdissa. Voin olla aika ekspertti jossain tietyssa asiassa.
On totta, että mua pelottaa kuntoutus. Se on jotain, mistä mulla ei ole kokemusta, tuntemattomaan hyppääminen, mutta en myöskään halua olla vapaamatkustaja. Mun pitää myös tulla jotenkin toimeen. Tarvitsisin tähän kaikkeen jotain apua. Ehkä voisin pyytää jotain apua juuri tähän asiaan liittyen seuraavan kerran kun tapaan psykiatrin. Avun hakeminen olisi ensimmäinen askel. Mulla on myös opiskelupaikka yliopistossa edelleen, ja pelottaa siitä luopuminen, vaikka on ehkä varsin selvää, etten juuri pystyisi mihinkään alan hommiin valmistuttuani. Olisi vakavien päätösten aika.
Eläinhommat olisi just ihania, mutta mä olen liian allerginen.
sopisiko sinulle jokin kokoonpanotyö tehtaassa, oletko ollut sellaisessa koskaan? Esim metallipajoissa on osien valmistuuksessa paljon erilaisia vaihetöitä joita saa tehdä ihan rauhassa.
Mä olen ollut pätkätöissä, mutta vain muutamia päiviä. Lähinnä mä olen siivonnut laitoksia kun ovat tyhjillään, ja työkkärissä ne tosiaan tyrmäsivät aika täysin mun mahdollisuuden päästä mihinkään.
Mä olen työkyvytön niiden mielestä, jotka ovat mua arvioineet. On myönnettävä, että tällä hetkellä mulla on ongelmia ahdistuksen kanssa. En pysty esim. käymään isoissa kaupoissa tai mitään, mutta uskon, että se ei ehkä ole pysyvää.
Vapaaehtoistyössä voisi ainakin tosiaan tehdä jotain. Musta semmoinenkin on tosi arvokasta. Jos tekisin jotain sellaista, tuntuisi oikeutetummalta ottaa eläke vastaan.
uskon että kuntoutuksessa epäilyttää se, että siinä joutuu liikkumaan oman mukavuusrajan yli. Siihen kaikki eivät ole siihen valmiita, koska se stressaa liikaa. Työkokeilu on siitä hyvä keksintö, että siinä voi kokeilla erilaisia juttuja ja palata eläkkelle, jos työ ei sovi.
Jos et ole valmis opettelemaan ihmisten joukossa olemista, työnsaanti on tosi vaikeaa.
Ei tuo nyt minusta niin kummalliselta kuulosta, tai ehkä et avannut tarpeeksi tuota "zombitilaa"? Mäkin olen ujo ja jännitän ja joskus on tilanteita joissa olen niin lukossa että katselen vaan seinille, mutta olen silti tehnyt monenlaisia töitä, opiskelen yliopistossa ja aion vielä yrittää löytää alalta töitäkin.
Mitä se tarkoittaa, että "et voi tehdä töitä ihmisten kanssa"? Oletko käynyt psykologilla ja yrittänyt nostaa itseluottamustasi? Se kuntoutus kuulostaisi todellakin hyvältä ajatukselta.
Mun pienellä pojalla on vähän samansuuntaisia ongelmia, joten tuntuu pahalta kohtaamasi vaikeudet. Voisiko yliopistolla joku opintoneuvoja auttaa sinua löytämään lahjakkuuksiasi vastaavan alan? Ilmeisesti matemaattisluonnontieteellinen olisi luontevin ala, jos laskemisesta tykkäät ja olet siinä lahjakas. Toivottavasti löydät oman alasi ja saat mahdollisuuden tehdä jotain mielekästä. Usein iän myötä voi oppia tulemaan toimeen erityisvaikeuksiensa kanssa ja pystyy toimimaan muiden ihmisten seurassa helpommin.
Tällä hetkellä musta tuntuu mahdottomalta päästä työkokeiluihin. Varmasti johtuu pääasiassa siitä, mitä mulle on sanottu. Mulle on lähinnä tolkuttu sitä, etten pysty mihinkään. Parhaimmillaan multa kestäisi ehkä pari kuukautta koota itseni ja lähteä johonkin uuteen, mutta olisin valmis lähtemään johonkin. Se varmasti aiheuttaa stressiä. Mä olen kuitenkin jonkinlaisella kynnyksellä. Pakko tässä on kuitenkin ruveta johonkin.
Musta ihmiset, tavalliset ja terveet ihmiset, on pelottavia ja outoja. Tuntuu, etten vaan osaa olla oikein. En osaa sanoa oikeita asioita.
Kustantaisiko eläkeen maksaja sinulle työkokeilun? Esim siihen siivoustyöhön? Mutta missä saisit siivota niin ettei siellä ole ketään? Toisaalta olet saanut eläkkeen siksi, että on arvioitu ettei sinulla ole työkykyä mihinkään...