Lue keskustelun säännöt.
Haluan kunnianhimoiseksi kotiäidiksi! :)
20.02.2014 |
Eikä tämä tarkoita sitä, että haluaisin jotenkin ilottomana ja tiukkapipoisena häärätä kotona suorittaen kaikkea, vaan tämä tarkoittaa sitä, että minulla on tavoitteita rakastamani elämänalueen, eli kodinhoidon ja lastenhoidon saralla, joiden eteen ponnistelen ja voin tuntea tyytyväisyyttä ja olla ylpeä itsestäni päästessäni tavoitteisiini :) (vähän niinkuin toiset sanovat positiivisessa mielessä olevansa kunnianhimoisia työelämässään.)
En aio siis lösöttää kotona tukka likaisena verkkareissa ja häthätää lakaista villakoiria maton alle, samalla kun lapset roikkuvat netissä tai nenä kiinni televisiossa.
Mä haluan alkaa oikein vanhanaikaiseksi kodinhengettäreksi! Jään pois kodin ulkopuoleisesta työelämästä, ja silti nousen aamuisin aikaisin, laitan tukkani nätisti ja meikkaan ja pukeudun naisellisesti (voisin ryhtyä käyttämään enemmän hameita ja mekkoja, kun jään pois työelämästä!). Sitten hoidan huusholliani tarkasti ja teen itselleni kunnon siivousaikataulut ja kulutan joka päivä pari-kolme tuntia kodin siivoamiseen. Sen lisäksi käyn kaupassa, suunnittelen huolellisesti ruokalistat, katan pöydän kauniisti perheelle ja toki teen ruoan alusta asti itse. Leivon paljon.
Lapsia vien eskariin ja kouluun ja haen/olen vastassa iltapäivisin. Kyselen koululäksyt, autan tarvittaessa, kannustan koulunkäynnissä. Opetan heille kaikenlaista käsitöistä nikkarointiin, vien heitä metsäretkille ja samalla opetan tunnistamaan lintuja ja kasveja (kiikarit mukaan, lapset tykkää varmasti!), opetan heitä liikkumaan ja tutustutan erilaisiin lajeihin. Vien kerhoihin, keskustelen ikätasoisesti maailman tapahtumista jne.
Mies saa keskittyä työhönsä, hänen ei tarvitse huolehtia kodinhoidosta, ruoanlaitosta tms. Saa nauttia puhtaasta kodista, saa vaatteensa puhtaina ja silitettyinä, valmista herkullista, terveellistä ruokaa pöytään kun tulee töistä. Naisellisen vaimon.
Tällaista minä suunnittelen, ja innoissani! Ja mikä parasta, tästä tulee pian täysin totta (nykyisin ollut vain osaksi)! :)
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:49"]
:D odotatko siis esikoistasi? :)
[/quote]
no en odota esikoista ;) kerroinhan, että vien koululaisia kouluun ja eskari-ikäistä eskariin...
ap
Hieno valinta!
Minä olen kunnianhimoinen kotiäiti. Tosin tukka on sekaisin ja vaatteet on vaan käytännöllisiä enkä juurikaan nikkaroi tai askartele lasteni kanssa. Mutta silti oon, koska mulla on ura kotona.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:19"]
Hieno valinta!
Minä olen kunnianhimoinen kotiäiti. Tosin tukka on sekaisin ja vaatteet on vaan käytännöllisiä enkä juurikaan nikkaroi tai askartele lasteni kanssa. Mutta silti oon, koska mulla on ura kotona.
[/quote]
En tarkoittanut, että kunnianhimoinen kotiäitiys onnistuisi vain noilla tavoitteilla, joita itse kirjoitin tavoittelevani.. jokainen laatikoon omat "tavoitteensa" :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 18:06"]
Me tehtiin tuo ratkaisu.
[/quote]
Ja hyvin on mennyt? Itse ainakin uskon, että kiire ja stressi perheestä vähenee, ja lapset saavat enemmän meidän molempien vanhempien aikaa. Lisäksi minä ja mies saamme molemmat keskittyä siihen, minkä koemme luontevimmaksi itsellemme.
ap
Jaa, no tsemppiä sitten vaan. Mä jo olen melkein sun listan mukainen paitsi käsityöt ei nappaa. Onneksi tämä kotiäitiyden ura on pätkätyö. Ei tätä vuositolkulla jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 20:24"]
Jaa, no tsemppiä sitten vaan. Mä jo olen melkein sun listan mukainen paitsi käsityöt ei nappaa. Onneksi tämä kotiäitiyden ura on pätkätyö. Ei tätä vuositolkulla jaksaisi.
[/quote]
Miksi ei jaksaisi vuositolkulla? Kotiäidin urallahan voi itse keksiä uusia alati muuttuvia tavoitteita.. esim. lapset kasvavat koko ajan, heidän kanssaan tulee vastaan uusia asioita, kasvatuskysymyksiä ja haasteita. Mä olen sitä mieltä, että kotiäitinä viihtyminen on aika pitkälti itsestä kiinni. Ehkä luovat ihmiset enemmän viihtyvät kotiäiteinä, kun paremmin keksivät kaikenlaista sisältöä päiviinsä ilman ulkopuolista ohjelmaa (kodin ulkopuolista palkkatyötä)? Toisilla taas se palkkatyö voi olla aikamoista rutiinia vuodesta toiseen. Ja ei siinä mitään, osa tykkää siitäkin ja se on ok. :)
ap
Hieno valinta :) Olen itse kotiäiti, jonka kuopus on eskarissa, eikä samoin ajattelevia juuri löydy muualta kuin netin kotiäitifoorumilta. En kyllä sanoisi itseäni aina kovin kunnianhimoiseksi, mutta toisaalta huomaan, että se, että on lasten kanssa paljon (välillä ns. laadukkaasti, välillä ei), kantaa kyllä hedelmää. On ihan erilaista luoda ja ylläpitää kontaktia ihmiseen, jota näkee pari tuntia päivässä kuin jos näkee vaikka kahdeksan tuntia päivässä. Esikoiseni on luonteeltaan melko sulkeutunut, mutta osaan kaiketi aika hyvin tulkita hänen mielialojaan ym., mitä muut eivät.
Siitä vähän varoittelisin, että älä liian kunnianhimoiseksi ala :) Sinäkin nimittäin tarvitset vapaa-aikaa, vaikka kotiäitiys kutsumusammatti onkin. Joskus voi hyvin höllätä jossain, ja se on varmaan ihan tärkeä opetus lapsillekin. Olen sillä tavalla eri tilanteessa, että olen välillä kiljunut riemusta, kun lapset ovat koulussa ja eskarissa ja saan tehdä omia juttujani (lukea, kirjoittaa, opiskella omaksi ilokseni), enkä piittaa tuolloin pätkääkään kotitöistä ;) Tai no jotain kotitöitäkin kannattaa joskus tehdä "vapaa-ajalla", jotta ehtii lasten kanssa kunnolla sitten olemaankin, mutta itse huomaan, että haluan toisaalta olla ammatistaan ylpeä kotiäiti ja toisaalta tehdä luovasti jotain ihan omaa ja yksityistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluaisin. Kun vaan löytäisin sen elättäjän tähän.
Sun tavoitteet kuulostaa ihan kivoilta, mutta kuulostaa hieman siltä, että päivässäsi ei olisi tarpeeksi tunteja suorittaa tuota kaikkea. Varsinkaan jos todella siivoaisit PÄIVITTÄIN 2-3 tuntia. Tiedän että siivoamiseen kaikkieen(tiskit,pöydän siivous,pyykit) menee todella ainakin tunti. Mutta joo, on hyvä olla kunnianhimoinen.
Osaatko sitten antaa itsellesi vähän vapaatakin ja ottaa rennosti. Kuten jos menette vaikka metsäretkelle ja siellä menee vaikka viisi tuntia ja kaikki tulee sieltä kuraisilla vaatteilla, niin et ala hermoilemaan ja huutamaan sotkusta vaan ajattelet että hei, nyt en kerkeä siivota ja on lapsille paljon rennompaa jos siivoan nämä huomenna kun on paremmin aikaa?
Kai kuitenkin osaat priorisoida asioita niin ettei sinusta tule siivousfriikkiä josta kaikki kärsivät? Kai opetat lapsillekin hieman vastuullisuutta omista leluistaan ja huoneiden siivoamisista, ilman turhaa ahdistusta ja ylitarkkuutta?
Oletko todella läsnä vai hoidatko vaan kotitöitä suorittaen? Osaatko rentoutua ja olla vaan saatavilla jos lapsi haluaa jutella? Osaatko ottaa lapset mukaan leipomiseen vaikka sotkua tulisikin? Osaatko antaa lasten olla lapsia ja todella vaikka katsoa välillä telkkariakin ja pelailla pelejä, ilman että kaiken täytyisi olla niin kehittävää tekemistä?
Ei mulla oikein muuta, kuulostaa hyvältä :)
Ok.