Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten rankkaa 2 pienen lapsen kanssa

Vierailija
20.02.2014 |

Tuntuu, että tämän yhden vauvan 10kk kanssa on ollut ihan leppoisaa ja aika paljon laiskotteluakin.

Entäs, jos tulisi toinen vaikka 2v ikäerolla? Onko arki muuttunut ihan kaaokseksi? Haluaisimme toisen, mutta pelottaa tulisiko siitä täys hullunmylly.... ja ikää meillä jo 35v, joten ei kauheasti aikaa odotella.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän lapsilla on ikäeroa 1v9kk.
Esikoinen oli suht helppo tapaus, ja ajattelimme että kyllä hänelle tehdään sisko tai veli ja mahdollisimman pienellä ikäerolla. 
Nyt tuo esikoinen on 2,5v, ja on "kärsinyt" uhmasta jo jonkin aikaa... Rajoja pitää kokeilla useasti, ja äänekkäästi. Osaa kyllä edelleen olla maailman kiltein ja ihanin silti =D
Vauva... on nyt 10kk. Alusti asti itkenyt paljon. Nyt yöt menee jo jotenkuten, hän vaatii maitoa kahdesti yöllä, herättää koko kerrostalon jos sitä ei saa. 
Hyvin, hyvin tempperamenttinen.... Rakas, kyllä, mutta jos hän olisi ollut esikoinen olisi kyllä jäänyt ainoaksi lapseksi koska en olisi toista jaksanut ajatellakaan...
Tuntuu että heillä on keskenään joku sopimus että äiti ei saa nukkua (eikä isäkään) koska esikoinen nukkuu nykyään yöt hyvin, paitsi niinä öinä kun vauva nukkuu hyvin... Eli kun kerrankin vauva nukkuisi hyvin, esikoinen herää itkemään. Tajusin jossain kohtaa että hitto, minullahan on nyt yhtäkkiä vauva joka nousee seisomaan tukea vasten ja yrittää kävellä, enkä muista kovin paljon hänen vauva-ajastaan kun on vain ollut niin väsynyt että on vain yrittänyt sinnitellä päivästä toiseen. 
Kolmatta meille ei kyllä ikinä tule, ei vaikka kuinka (hormonien takia...) kärsisin vauvakuumeesta j ahaluaisin vielä kerran synnyttää....

Vierailija
2/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No onhan se, mutta kyllä kannatti! Tyttö ja poika ovat nyt 6v ja 8v. Aivat erottamattomat! Uskomatonta se läheisyys ja huolenpito toisesta. Ne aamut ovat olleet niin ihania, kun keskenään touhuavat.

Eli alkuun on joo haastavaa, mutta kyllä kannattaa!

T. Itse ainoa lapsi ;(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olet noin vanha, en enää miettisi vaan pistäisin vauhtia toisen tekemiseen. Tosin jos asia liikaa mietityttää, on varmaan paras tyytyä yhteen. Meillä on kolme lasta 2-2,5 vuoden ikäerolla edellisestä ja hyvin on mennyt. Tottakai välillä on ollut aika reipasta menoa, mutta mitäs sitten, tilanteen mukaan vaan eteenpäin, mitäs sitä nyt liikaa miettimään ja pelkäämään. Liika miettiminen pilaa monta hyvää asiaa..

Vierailija
4/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

meidän muksuilla on ikä eroa 2 v 4 kk. Nyt teinejä, ei niin erottamattomat jatkuvaa keskinäistä nahinaa ja vittuilua. Se kuuluu asiaan kuulemma. ;)

Silloin pikkulapsiaikana esikoinen oli vilkas nuorimies juoksenteli ja mennä tohotti. Kuopus taas oli harkitevampi, että varmasti teen jos voin. Päämääräisempi.

Eli kumpikaan muksu meillä ei ole ollut idiootti. Eivät ole tehneet oikeastaan mitään ns. väärää (eivät juonut kloritea tms. mutta kumpikin ovat maistaneet kissan kakkaa ja omaansa ), välillä oli tekeminen, että perässä pysyin, mutta pysyin.

Itse suosittelen sitä lyhyempää ikäväliä, lämpimästi.

Vierailija
5/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ikäeroa 2v 7kk. On ollut ja on edelleen tavallaan rankkaa (nyt 3 ja 1v) mutta jo kauan on ollut muun ilon ja onnen lisäksi todella rikastuttavaa seurata lasten keskinäisiä puuhia, välittämistä ja kiintymystä. Niitä en itse ainoana lapsena kasvaneena osannut odottaa, ja keskityin pelkäämään rankkuutta ja sisaruskahinoita kun niistä niin paljon puhutaan. Toki myös nahistelua yms on, mutta ei, en todellakaan pois vaihtaisi :D.

Vierailija
6/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kannata, jos omat voimavarat ei riitä tukemaan sisarussuhdetta. Ei lyhyellä ikäerolla lapsista välttämättä tule ystäviä. Vanhemman pitää jaksaa panostaa. Pitää koko ajan skarpata, että kohtelee molempia yksilöinä ja oikeudenmukaisesti. Muuten kärsivät huomion puutteesta. Tosin lestaperheissä on 10 vuoden ikäerolla ja ainakin näennäisesti ovat tekemisissä keskenään aikuisina, mutta se voi olla eri asia, kun kasvavatkin joukkona. Tavallaan se äiti siitä puuttuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa laittaa kaveri alulle. Voihan siinä tappelua tulla mutta palkitsee lopulta. Mulla muksut 4kpl tuli perättäin aina alle kahden vuoden välein. Onhan se lasten luonteista pitkälti kiinni miten jaksat mutta suosittelen pientä ikäeroa. On toki iso ikäerokin hyvä mutta se lasten välinen suhde on silloin erilainen, ihana tosin.

Vierailija
8/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hassua että olen ite 35v mutten osaa ajatella olevani liian vanha lapsia tekemään. Mulla tosin viisi muksua ja se kuudennen tekeminen riippuu kyllä muista seikoista kuin mun iästä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ap.

 

Meillä on esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa vain 1v 2vkoa ja hengissä selvittiin :) Esikoinen oli vähän vaativampi lapsi, mutta kakkonen oli varsin helppo vauva, joten oikeastaan aika helposti selvittiin vauva-taaperoajoista. Nyt nämä sisarukset ovat ihanan läheisiä ystäviä toisilleen, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kehittyneet monissa asioissa samaan tahtiin eikä mitään rasittavaa kilpailuasetelmaa ole syntynyt. Sen sijaan kuopus, joka syntyi monta vuotta myöhemmin on aina hakenut paikkaansa sisarussarjassa juuri tuon ison ikäeron vuoksi.
Näin jälkikäteen olen monesti miettinyt, että olisipa tullut tehtyä kolmaskin heti pienellä ikäerolla..

Ei siis mitään syytä pelätä, että ette jaksaisi kahta pientä yhtäaikaa kasvattaa ja hoitaa. Rakkauttakin riittää molemmille yhtä paljon.

Vierailija
10/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kolme lasta, kahden vuoden välein syntyneet. Kouluikään saakka olivat toistensa parhaat kaverit. Hoidin lapset kotona kunnes menivät kouluun, uskon että se oli osa syy hyviin suhteisiin. Täyttä työtä tuo aika oli. Mutta jälkeen päin tuntuu, että pääsin kuitenkin aika helpolla. Ei tarvinnut viedä ketään aamulla aikaisin hoitoon. Isompien lasten ollessa aamupäivisin kerhossa kävin kaupassa ja laitoin ruuan valmiiksi. Ulkoiltiin paljon ja tehtiin mitä sattui huvittamaan.

Nyt kun ovat kaikki koulussa tilanne onkin aivan eri. Luonteiden eroavaisuudet ovat tulleet paremmin esille. Paremmat kaverit löytyvät ikätovereista, ei tarvitsekaan sietää sisarusta kaverina kun on omat ystävät. Luin jostain sisarussuhteita käsittelevästä kirjasta että sisarussuhteet ovat kuin ystävyyssuhteet, toisten kanssa paremmat ja toisten kanssa huonommat, sattuman kauppaa... Monesti olen miettinyt, että jos lapset olisivat syntyneet eri järjestyksessä, olisiko meillä kolmea lasta. Kummallista, että kahdesta samasta vanhemmasta voi tulla noin erilaiset lapset.

No, mutta pointtini on mitä enemmän lapsia sitä enemmän hommaa, meteliä ja meininkiä :-) Ehdottomasti suosittelen, asenne ratkaisee!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se toinen lapsi oli aikamoinen mullistus, vähintään tuplasi työmäärän. Tuntui että toisen kanssa oli yövuorossa, toisen kanssa päivävuorossa. Saa unohtaa heipat päiväuniajan rauhalle ja ilta-ajan omalle ajalle. Sen päälle vielä uudenlaiset mustasukkaisuuden ja kateuden tunteet, nahistelut. Ja se vaihe EI ole ohimenevää, tutkimusten valossa sisaruskateus on suurimmilaan perheissä, joissa kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla.

 

Silti, sen arvoista. :) Mutta hullunmyllyä kyllä!

Vierailija
12/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä esikoinen oli haastavampi (onneksi näinpäin). Oli paljon vatsavaivoja ja vauva-aika oli hyvin itkuista. Toinen oli huomattavasti helpompi, mutta kyllähän siinä ensimmäiset puolivuotta olivat melkoista hässäkkää, kun isompi halusi tietysti juuri siinä kohdassa syliin, kun kuopusta imetettiin. No kun pahimman vaiheen yli oli päästy, niin sen jälkeen on melkein ollut helpompaa kun muksuista on niin paljon seuraa toisilleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:15"]

Meillä esikoinen oli haastavampi (onneksi näinpäin). Oli paljon vatsavaivoja ja vauva-aika oli hyvin itkuista. Toinen oli huomattavasti helpompi, mutta kyllähän siinä ensimmäiset puolivuotta olivat melkoista hässäkkää, kun isompi halusi tietysti juuri siinä kohdassa syliin, kun kuopusta imetettiin. No kun pahimman vaiheen yli oli päästy, niin sen jälkeen on melkein ollut helpompaa kun muksuista on niin paljon seuraa toisilleen.

[/quote]

 

Minäkin luulen että suurempi shokki se on niille, joiden 1. lapsi on ollut helppo vauva, mutta toinen ei olekaan.

 

Toisaalta sitten taas, kun esikoinen on kovin temperamenttinen tapaus, niin mustasukkaisuudetkin ovat sen mukaisia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän yksi