Vapaaehtoisesti yksilapsiset, miksi yksi lapsi?

Tämän takia :D http://www.mtvkatsomo.fi/?progId=303765

Koska en halua toista

Koska ei ole miestä kenen kanssa hankkia toista.
- Perhe se on yh-perhekin

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:46"]Koska emme olleet varmoja että hauammeko lapsia mut tehtiin varmuuden vuoksi yksi. Ja totesimme: emme halunneet lapsia. :D 

[/quote]

Täällä sama. Niin surullista kuin se onkin.

- vauva-aika nopeammin ohi, lohduttaa väsypäivinä kun tietää että tätä vaihetta ei tarvitse jaksaa enää uudelleen

- paremmat taloudelliset resurssit tukea lasta myös tulevaisuudessa

- enemmän aikaa yhdelle lapselle, ei tarvitse jakaa aikaa

- en halua olla kotona kauhean pitkään ja häiritä urakehitystäni

Voisin sanoa samoin kun yks julkkis, "en halua uhrata itseäni enempää".

Vaikea synnytys, en halua enää yöheräily/taaperoaikaa kokea. 

Ensin olin sitä mieltä että esikoiselle pitää saada "seuraa" mutta näin vuosien saatossa olen huomannut että esikoinen on sosiaalinen ja viihtyy kavereiden ja serkkujen seurassa, joten sisaruksen yrittämistä en ole nyt ollenkaan enää harkinnut. Esikoinen siis jo 8v.

Raskaus oli hankala ja jos sujuisi samoin, en pystyisi 9 kuukauteen olemaan äiti ensimmäiselle lapselleni, puhumattakaan mitä jälkiseurauksia toinen raskaus kehooni jättäisi. En uskalla ottaa riskiä. 

En ole kovinkaan äidillinen. Jaksan juuri yhden lapsen. En pidä melusta. En halua yhtään vaikeampaa arkea. Haluan että lähteminen, tuleminen ja meneminen on mahdollisimman helppoa. Pidän omasta ajasta jota nyt on juuri ja juuri tarpeeksi. Harrastan paljon kaikenlaista, ei ole aikaa enemmille lapsille. Opiskelen taas ja tahdon panostaa uraani sitten jos/kun sellaisen haluan, lapsi jarruttaisi liikaa.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:06"]

- vauva-aika nopeammin ohi, lohduttaa väsypäivinä kun tietää että tätä vaihetta ei tarvitse jaksaa enää uudelleen

[/quote]

Meitä taitaa olla moneen junaan tässäkin asiassa. :)

Meillä taas on kolme lasta ja neljäs suunnitteilla juuri tuosta ylläolevasta syystä! Vauva-aika on joka kerta ollut elämän parasta aikaa, oikeasti. Tottakai on ollut väsy ja vauvat ovat heräilleet jokainen melkein 2-vuotiaiksi monta kertaa yössä yms. Mutta SILTI kaipaan aina takaisin juuri sitä pikkuvauvavaihetta. Nyt kun kolme lasta ovat jo isompia, on todella haikeaa ajatella, että jos emme enää koskaan saakaan kokea sitä...

Ajoi aika vähän toisen lapsen ohitse. Nyt olen 35-vuotias enkä enää katso järkeväksi tällä iällä alkaa yrittämäänkään lasta. Lapseni isä kuoli hänen ollessaan pieni ja pikkulapsiaika on ehkä siksi jäänyt aika raskaana mieleen. Siksi en ole uuden miehen kanssa aiemmin lasta halunnut ja nyt se tosiaan tuntuu vähän myöhäiseltä. Sitäpaitsi, tuo vanhempi varmaan muuttaa jo parin vuoden päästä kotoa pois .

Yksikin lapsi on parinkymmenen vuoden mittainen erittäin sitova ja myös melkoisen kallis projekti. Jos elän 80 vuotta, en halua olla enempää kuin neljänneksen siitä täysipäiväisenä äitinä.

Koska tuntui siltä. Järki yritti laittaa välillä kampoihin, mutta intuitio voitti.

Elämä tuntuu hyvältä ja täydeltä yhden lapsen kanssa. Emme kaipaa toista lasta, meidän on hyvä näin.

"Ja sisarus on parasta mitä lapselleen voi antaa."

Niin sun mielestä. Älä esitä arvokysymyksiä ja omia mielipiteitäs faktoina. Se on hyvinkin ok että muilla on eri arvot kuin sulla.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:18"]

Yksikin lapsi on parinkymmenen vuoden mittainen erittäin sitova ja myös melkoisen kallis projekti. Jos elän 80 vuotta, en halua olla enempää kuin neljänneksen siitä täysipäiväisenä äitinä.

[/quote]

Tämä tiivistää ehkä parhaiten kaiken, mitä ajattelen :) Olisi pitänyt varmaan "väsätä pari putkeen", niin kuin monet tekevät. Mutta esikoinen on jo kolme ja seuraavaksi siirtymässä isojen ihmisten elämään (päiväkotiin), itse pyrin valmistumaan ja etsimään töitä. Siihen hujahtaa jo seuraavat kolme vuotta. En jaksa aloittaa enää alusta, ei mitään paloa asiaan. Ap

Olemme niin pienituloisia, että yhden lapsen voimme elättää ja tehdä hänen elämästään siedettävän, useampaan ei ole varaa.

Mä vaan tiesin raskausaikana että tämä on tässä, vaikka nautin raskaudesta tosi paljon. Mieli ei ole muuttunut. Jotenkin ehkä raskausaikna ajattelin, että tämä on niin ainutlaatuisen upeeta, että se vaan on niin sanotusti siinä.

Minkä ikäisiä teidän ainokaiset on? 

Se kuului alkuperäiseen sopimukseemme. Suhteemme alussa keskustelimme haluammeko lapsia ja jos, niin kuinka monta. Minä olin valmis elämään lapsetta, mies halusi lapsen. Suostuin sillä ehdolla, että hän jää ainoaksemme. Molemmat tyytyväisiä näin. Miehelle tehtiin vasektomia lapsemme synnyttyä. Lapsi tuli ja muutti elämäämme, muttei liikaa.