Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu hyökkäilee ilman syytä
18.02.2014 |
Mikä avuksi, kun koiranpentu 10 viikkoa hyökkäilee kohti ja yrittää näykkästä naamasta? Tiedän, että pennut leikkii mutta tällä oikesti vihainen ilme silloin. Saatan vaikka aloittaa leikin "hae pallo", muutaman kerran hakee ja sitten jos ei hae, saatan ihan iloisesti kehottaa "hae." Mutta tämä hyökkääkin naamaa päin. :( tai sitten joskus pentu on matolla ja puree luuta, saatan kehua "hieno koira", niin murahtaa ja hyppää naamaan päin, vaikken ole ollut koskemassa luuhun.
Kommentit (76)
Kiellä topakasti sanomalla tiukkaan ääneen "ei" jokaisen näykkäyksen jälkeen. Jos koira yrittää näykätä uudelleen, käännä se varovasti selälleen käsilläsi. Pidä pentua hellästi mutta jämäkästi paikallaan, kunnes se ei enää rimpuile. Toista aina jos "ei" ei tehoa. Jossain vaiheessa pelkkä "ei" alkaa tehota pennun ymmärtäessä sinun olevan pomo laumassanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän on tullut juuri siihen ikään. Ilmeisesti teillä on ollut aiemmin aika lässyköitä koiria, jos tuo on sulle uusi juttu. Pistä se hellästi mutta määrätietoisesti kuriin, kyllä se siitä.
Ei ole kuritettu. Poskista otettu nätisti kiinni, kun sanottu ei. Jäähylle pistetty kyllä.
Se opettelee leikkimistä tai laajemmin yhdessä elämistä toisten kanssa. Seuraa joskus pennun ja isomman koiran touhuja. Jos leikki menee liian kovaksi, isompi pistää pelin poikki ja pienempi oppii että aha, näin ei saa tehdä. Aivan normaalia. jos pentu rupeaa liian villiksi, vinkaise tai murahda, älä anna sille enää huomiota, kävele pois.
Kuvailusi perusteella täysin normaalia pennun käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on ihan normaalia, ei hätää. :) Meidänkin koiralla oli sama vaihe siinä 3 kuukauden iässä, ja muistan kyllä kuinka itseäkin ensikertalaisena koiranomistajana hirvitti, että mikä tuota vaivaa, onko sillä päässä vikaa. Koirallakin on uhmaikä, tomerasti vain komennat niin kyllä se siitä pikkuhiljaa oppii, mikä on sopivaa leikkiä ja mikä ei.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:56"]
Ei ole kuritettu. Poskista otettu nätisti kiinni, kun sanottu ei. Jäähylle pistetty kyllä.
[/quote]
Koirat ei ymmärrä jäähyjä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oikeastaa jäähy on ainut joka on vähän tepsinyt.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:54"]
Kiellä topakasti sanomalla tiukkaan ääneen "ei" jokaisen näykkäyksen jälkeen. Jos koira yrittää näykätä uudelleen, käännä se varovasti selälleen käsilläsi. Pidä pentua hellästi mutta jämäkästi paikallaan, kunnes se ei enää rimpuile. Toista aina jos "ei" ei tehoa. Jossain vaiheessa pelkkä "ei" alkaa tehota pennun ymmärtäessä sinun olevan pomo laumassanne.
[/quote]
Tuo hellyys ja varovaisuus on vähän koirasta kiinni. Ei sitä satuttaa pidä, eikä retuuttaa, eikä tarpeettoman kovakouraisesti käsitellä, mutta kyllä tuo hellä mutta jämäkkä jää helposti vain helläksi. Tuo ei:n toistelukin on mielestäni niin ja näin, jossei toisella kerralla mene kaaliin, niin jotain muutakin tarvitsee tehdä, muuten se karvakorva katsoo vaan että mitäs tuo louskuttaa, hauhau vaan sullekkin.
Määrätietoinen, jämäkkä, päättäväinen, johdonmukainen, voimakas... valkkaa ap noista sopivia tapoja toimia koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa esitetään nyt kaikenlaisia myyttejä...
Ihan ensin haluan sanoa, että tuo on ihan normaalia pennun leikkimistä, eikä sillä ole mitään tekemistä aggression tai myöhempien käytösongelmien kanssa. Pennut ei aina ihan tajua sitä, että ihminen on paljon herkempi ja ohutihoisempi kuin toiset koirat, ja pyrkii leikkimään ihmisen kanssa samoin kuin pentuesisarusten ja laumakaverien: näykkimällä, hyökkimällä, olemalla raju. Riippuu rodusta ja yksilöstä kuinka rajua leikki on - itse kun kasvatan terrierejä, niin se on todella rajua yleensä ;-) Nytkin meillä on pentue ja siinähän ne 6 pentua lahkeissa roikkuu usein kun kävelen talossa :D
Sitten niitä myyttejä mitä täällä on esitetty. Joku sanoi "uhmaikä". No ei, ei vielä 10-viikkoisena. Osalla koirista esiintyy sukupuolihormonien heräilyvaiheessa 5 kk - 1 v iässä uhmaa, mutta 10-viikkoisella ei ol emikään uhmaikä todellakaan. Joku puhui lauman johtajuudesta. Mutta koiran laumanmuodostuskausi, jolloin se alkaa vasta tajuta laumahierarkiaa, alkaa vasta noin 5 kk iässä. SItä ennen koiralaumassakaan eivät muut koirat odota siltä laumahierarkian kunnioittamista vaan sillä on pennun erikoikeudet käytöksensä suhteen. 10-viikkoisen pennun käytös ei koskaan johdu mistään johtajuusongelmista.
Mitä käytökselle voi sitten tehdä jos se häiritsee? Tapoja on monia, pääasia on ilmaista tavalla tai toisella että ihminen ei tykkää ko. käytöksestä. Esim. jos pentu näykkii tai hyökkää, osaan tehoaa hyvin se että ihminen kiljahtaa, kuin olisi kivuissa. Pentu säikähtää, kavahtaa pois ja sitten voikin kehua sitä toiminnan lopettamisesta. Jotkut pennut, varsinkin terriereissä tosin vaan innostuvat vingahtamisesta: hee, emännästä lähtee kiva ääni kun sitä näykkii! Silloin tämä keino on turha. Itse käytän useimmiten vain sitä, että poistun tilanteesta. Leikki ja emännän seura loppuu siihen. En rankaise, en tee mitään muutakaan, poistun rauhallisesti vaan. Jäähy on toinen vaihtoehto samaan teemaan, sekin perustuu siihen että kiva loppuu hetkeksi, mikä on pennulle ikävää. Pentuhan ei tosiaan ymmärrä jäähyn ideaa tai tehneensä jotain pahaa ja saavansa rangaistusta, mutta se huomaa kyllä, että plääh, kun tein noin, kiva loppui, ei kannata tehdä niin.
Mutta siis mitenkään huolestunut ei tuollaisesta käytöksestä kannata olla, vaikka sille ei tekisi mitään, se loppuu itsestään ajan kanssa. Se on pelkkää penturiekkumista, ja sinänsä harmitonta.
t. 20 v koiria kasvattanut
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:42"]tai sitten joskus pentu on matolla ja puree luuta, saatan kehua "hieno koira", niin murahtaa ja hyppää naamaan päin, vaikken ole ollut koskemassa luuhun.
[/quote]
Voit sanoa vaikka yskisarvinen ja sateenkaari, yhtä paljon se koira ymmärtää. Kannattaa opettaa pienestä pitäen, ettei ruokaa puolusteta. Isompana hankalampaa (lue: vaarallisempaa), kun pitää kuitenkin mennä sinne hampaiden luokse sitä ruokaa ottamaan. Toki yleensä on syytä antaa koiralle ruokarauha, mutta ei se tarkoita sitä, että saa ruveta puremaan tai edes murisemaan jos ruoka viedään pois. Ja sama toki leluille vaikka niiden kanssa voikin tuollaista omimista ja puolustamista jossain määrin leikin varjolla suvaita. Ihmisen puremista ei tule suvaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle vastauksesta 20 v koiria kasvattanut. Tuo jäähy on ehkä paras vaihtoehto meille, koska tilanteesta poistuminen ei onnistu. Jos koira on vaikka sukassa kiinni, niin yritän kyllä poistua, mutta onhan tuo niin nopea, että sekunnin päästä se on taas sukassa kiinni. Olen hiukan yllättynyt, koska tämän rodun piti olla helppo ja pehmeä jne. ja miellyttämishaluinen. Ei mua tuo sukassa roikkuminen niin haittaa, mutta tommonen naamaa kohti hyppy on minusta liikaa. :)
Kauanko pentu on jo siis ollut teillä, kun olette jo 10 viikkoista ehtineet niin kovasti kouluttaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 15:40"]
Kauanko pentu on jo siis ollut teillä, kun olette jo 10 viikkoista ehtineet niin kovasti kouluttaa???
[/quote]
Miksi ihmeessä koiraihmisten on aina oltava näin tavattoman ivallisia ja ilkeitä? Eikös tuolla ketjun alkupäässä jo joku söpöttänyt laumanjohtajuudesta ja menetetystä mahdollisuudesta, nyt sitten tämä naureskelee ivallisesti että joo, ihan pari viikkoa olette kouluttaneet?
KIITOS sinulle 20 v koiria kouluttanut asiallisesta, ystävällisestä ja ennenkaikkea avuliaasta viestistäsi. Tämä on yksi enimmäisiä ystävällisiä viestejä ns. kasvattajilta tässä ketjussa.
En ole ap, mutta en tajua näitä "teille sopii korkeintaan lelukoira" jos joku alustavasti koiran hankkimista miettivä, vielä mitään ratkaisua tekemätön henkilö uskaltaa kysyä yhtään mitään tyhmää.
En tiedä yhtäkään (onneksi) epäystävällisempää ryhmää (noin yleisesti) kuin kokeneet koirankasvattajat. Hyviä neuvoja ei koskaan saa, vaan peli on menetetty, idiootti olet eikä koirasta koskaan tulee kunnollista.
Joo, kaikilla on joskus se ensimmäinen koira ja kaikki ei ehkä mene ihan tulin justiinsa. Ihan sama sen ensimmäisen lapsen kanssa. Yrityksen ja erehdyksen kautta. En silti jaksa uskoa että ihan tavallisen kotikoiran kasvattaminen olisi jotain rakettitiedettä, johon kenenkään ei suurin surminkaan pidä ryhtyä.
En siis ole tämän ketjun ap, ensimmäisen koiran melkein 2-vuotiaaksi hengissä ja jonkinlaisessa ruodussa pitänyt aloittelija, joka kyllä yrittää parhaansa. Katsotaan mihin se riittää. Niin lasten kuin koirankin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 19:17"]
Tiukka karjaisu ja nasakka läimäys koiralle niin oppii kerrasta. Koira ei ole mikään killtti kaveri, lapsi tai muukaan tasa-arvoinen otus perheessä. Ja hyvinä hetkinä riittävästi hellyyttä lemmikille.
Ja meillä on koira erittäin tottelevainen ja ei pureksi vieraita.
Voi itku :(
Järkyttävää.. Läimäys! Vitun sekopää.
On mulla ollut koiria, mutta eivät tehneet tällaista "yllätyshyökkäystä". Toki muuten murinahommaa oli joskus.