"uusioperhe"

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:17"]

He ovatkin välillä ihan kahdestaan v.loput ja siitä on nyt n 4 vuotta kun vanhemmat ovat eronneet.  Ja meillä molemmat ottaa toisten lapset huomioon ihan yhtä paljon jos yhdessä ollaa. Tehdään niin poikien kuin tyttöjenkin juttuja.  Poika vaan on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa ja tietää saavansa periksi jokaisessa asiassa. Olen kuitenkin tehnyt selväksi säännöt joita meillä noudatetaan ja vielä ihan miehen pyynnöstä.. 

[/quote]

10 vuoden päästä poika on aikuinen eikä kaipaa niin palavasti isänsä huomiota, tuskin kaipaa enää 6-7 vuoden päästäkään. Joka toinen viikonloppu on 26 viikonloppua vuodesta joten ei ole kovin montaa päivää sinulla ja miehelläsi "kärsittävänä" pojan kanssa. Ettekö te mitenkään aikuisina voi joustaa ja antaa pojan saada niinä päivinä huomiota isältään? Kai sinä jotenkin selviät 4 päivää kuukaudessa ilman kuhertelua kun lapsi selviää 26 kuukaudessa ilman omaa isäänsä?

Ajattele itsesi pienen pojan paikalle. Hänellä on varmasti iso isän ikävä. Kun isän luokse vihdoin kahden viikon välein (se on pienelle pitkä aika) pääsee, pitäisikin isän kodin sijasta mennä vieraan tädin ja vieraiden lasten luo yöksi.

Anna isän ja pojan olla kahden kesken nuo pari viikonloppua kuukaudessa. Ehdit kyllä tapailla poikaystävääsi muina aikoina.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:17"]

He ovatkin välillä ihan kahdestaan v.loput ja siitä on nyt n 4 vuotta kun vanhemmat ovat eronneet.  Ja meillä molemmat ottaa toisten lapset huomioon ihan yhtä paljon jos yhdessä ollaa. Tehdään niin poikien kuin tyttöjenkin juttuja.  Poika vaan on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa ja tietää saavansa periksi jokaisessa asiassa. Olen kuitenkin tehnyt selväksi säännöt joita meillä noudatetaan ja vielä ihan miehen pyynnöstä.. 

[/quote]

Ehkä miehen pitäisi tehdä ne säännöt selväksi pojalleen, eikä sinun..?

Missä poika nukkuu kun olette teillä? Entä silloin kun on isällään? Onko omaa huonetta? Ehkä hän ei koe oloaan kotoisaksi sinun kotonasi. On raskasta olla "vieraisilla" etenkin pitemmät loma-ajat.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:17"]

He ovatkin välillä ihan kahdestaan v.loput ja siitä on nyt n 4 vuotta kun vanhemmat ovat eronneet.  Ja meillä molemmat ottaa toisten lapset huomioon ihan yhtä paljon jos yhdessä ollaa. Tehdään niin poikien kuin tyttöjenkin juttuja.  Poika vaan on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa ja tietää saavansa periksi jokaisessa asiassa. Olen kuitenkin tehnyt selväksi säännöt joita meillä noudatetaan ja vielä ihan miehen pyynnöstä.. 

[/quote]

10 vuoden päästä poika on aikuinen eikä kaipaa niin palavasti isänsä huomiota, tuskin kaipaa enää 6-7 vuoden päästäkään. Joka toinen viikonloppu on 26 viikonloppua vuodesta joten ei ole kovin montaa päivää sinulla ja miehelläsi "kärsittävänä" pojan kanssa. Ettekö te mitenkään aikuisina voi joustaa ja antaa pojan saada niinä päivinä huomiota isältään? Kai sinä jotenkin selviät 4 päivää kuukaudessa ilman kuhertelua kun lapsi selviää 26 kuukaudessa ilman omaa isäänsä?

[/quote]

Jos ap ja hänen miehensä meinaavat jatkossakin seurustella, niin eikö poika olisi hyvä totuttaa myös ap:hen ja tämän tyttäreen? Sitäpaitsi tollasta pomottamis yritystä esiintyy myös ydinperheissä, pitäisikö sielläkin isin ottaa oma asunto mihin voisi viedä huomionhakuiset lapsensa?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:17"]

He ovatkin välillä ihan kahdestaan v.loput ja siitä on nyt n 4 vuotta kun vanhemmat ovat eronneet.  Ja meillä molemmat ottaa toisten lapset huomioon ihan yhtä paljon jos yhdessä ollaa. Tehdään niin poikien kuin tyttöjenkin juttuja.  Poika vaan on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa ja tietää saavansa periksi jokaisessa asiassa. Olen kuitenkin tehnyt selväksi säännöt joita meillä noudatetaan ja vielä ihan miehen pyynnöstä.. 

[/quote]

En uskaltaisi tässä tilanteessa muuttaa yhteen - olen aika varma, että yhdessä asumisella olisi minulle enemmän huonoja kuin hyviä puolia.

Muutenkin kannustaisin uussuhteellisia harkitsemaan, jos olisi kokonaisuuden kannalta parempi idea jatkaa kahden asunnon seurustelua. Ei kaikkea tarvitse tehdä niin kuin on yleisesti tapana (en siis tuomitse uusperheitä mitenkään, mutta kannustan miettimään tilannetta avoimesti).

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:02"]

Käske isän valita joko sinä tai poika. Toivottavasti isä on normaalilla tunne-elämällä varustettu ja jättää sinut. Mitäs itse tykkäisit jos lapsesi isä jättäisi tyttärensä huomiotta koska on kohdannut jälleen elämänsä rakkauden?

[/quote]

Voi että te katkeruuden täyteiset exät olette huvittavia :')

Uusperheelämää olen viettänyt jo yli 10v missä yhteensä 6 lasta (mun, sun ja yksi yhteinen). Kiireellä ei saavuteta YLEENSÄ mitään hyvää, se on varma. En todellakaan suosittele että muuttaisitte yhteen kun tilanne tuo. Anna AIKAA pojalle. Ehdotan myös että voisitte muutama kk viettää viikonloput erikseen kunnes pahin tilanne rauhoittuu. Jos olette aika tuore pari ymmärrän hyvinkin pojan reaktiota (alle vuosi sitten tavanneet), tottakai hän kokee sinut uhkana ja reagoi sen takia. Miehen vanhempi tyttö oli 7v kun tavattiin ja oli ERITTÄIN hankalaa ja KAUAN (2v) mutta annettiin aikaa - muutettiin yhteen vasta 3vuoden päästä ja kun "tinttailut" alkoi otettiin kunnon timeout, eli emme tavanneet viikonloppuisin kun miehellä oli lapset siellä (tämä kesti ehkä 2-3kk), sitten pikkuhiljaa taas kokeiltiin "jäätä" . Silloin meni paremmin. Aika on avainsana näissä asioissa.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:02"]

Käske isän valita joko sinä tai poika. Toivottavasti isä on normaalilla tunne-elämällä varustettu ja jättää sinut. Mitäs itse tykkäisit jos lapsesi isä jättäisi tyttärensä huomiotta koska on kohdannut jälleen elämänsä rakkauden?

[/quote]

Voi että te katkeruuden täyteiset exät olette huvittavia :')

[/quote]

Enemmän minua huvittaa tuollaiset kirjoitusvirheet ja typerät oletukset. En ole tuo kirjoittaja, jonka viestiä lainasit, mutta kamalaltahan ap kuulostaa. Jos ei kerran se ydinperhe pysy kasassa, niin miksi lähteä yrittämään uusiksi ja sotkea kaikkien osallisten elämä? Itse ainakin pitäisin lapseni etusijalla ja seurustelisin sitten vaikka omalla ajallani, sotkematta kenenkään elämää.

Miksei voi olla eron jälkeen niiden omien lastensa tukena? Sitä on jo kerran ryssitty niiden lasten elämä erolla ja sitten tarvitsee vielä täysin itsekkäistä motiiveista perustaa uusperhe. Missä ovat lasten oikeudet? Jos on pakko olla suhteessa, niin miksei tapaile lasten ajan ulkopuolella ja muuta sitten yhteen kun lapset ovat lähteneet pesästä?

Ja ei, en ole kenenkään katkera exä. 

nostan

nostan

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:00"]

En tiedä,  mikä asiaan auttaisi, mutta on ymmärrettävää, että poika ikävöi isäänsä eikä tykkää uudesta perheestä. En tarkoita, että sinussa tai tyttäressäsi tarvitsisi olla mitään "vikaa", tilanne vain on sellainen, että poika ei koe sinun kotiasi omaksi kodikseen ja haluaisi luonnollisesti olla isän kanssa kahden. Isän kaipuu voi tuon ikäisellä olla ihan valtava. Lisäksi voi kokea teidät vielä vieraina ihmisinä. Onko pojan vanhempien erosta paljon aikaa?

Jos poika vielä yhtään vaistoaa, että sua ärsyttää ja et jaksaisi häntä, se vain hankaloittaa tilannetta.

Jos ette asu virallisesti yhdessä, kannattaisiko isän ja poja viettää yhteisiä viikonloppuja isän kotona? Poikahan joutuu tulemaan hänelle täysin vieraaseen ympäristöön.

[/quote]

Poikahan odottaa, että pääsee isän luo ja isä vie pojan kylään vieraaseen kotiin viikonlopuksi.

Onko tuo ihme, että pojalle on joka kerta pettymys isäviikonloput

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 14:53"]

Heipsan.. Nyt tämä äiti tarvitsee neuvoa ja pikaisesti. Mulla on itselläni 4 v tyttö ja miehellä on koulu ikäinen poika joka on hänellä joka toinen vkl ja lomisin. Emme asu yhdessä mutta mun kodissa vietämme suurimman osan ajasta. Alussa kaikki meni hyvin mutta nyt on alkanu tuntumaan siltä että pojalle ei mikään kelpaa,, Puuro on oksettavaa, kinkku on pahaa, mä en tykkää tästä, iskä voidaanko mennä kotiin, isi lupaa mulle ettei jäädä tänne yöksi.. Mulla alkaa voimat loppumaan tohon iankaikkiseen narinaan ja valittamiseen.  Isä ja poika viettävät kahdenkeskistä aikaa ja yms.. Onko jollain antaa neuvoja millä saan vedettyä v.loput ja loma viikot läpi ilman että olen aivan loppu tai että istun jossain ja puran itseäni itkemällä?

-mom-

[/quote]Onhan siihen ratkaisu. Isä on pojan kanssa suurimman osan viikonlopustaan omassa asunnossa ja ehkä käy välillä sun luona

Isän täytyy pojalle kertoa ettei marisi kun teet ruoan ja kannat eteen. Isä ja poika voi mennä kaksin uimaan, mitä milloinkin tekemään jotta poika saa jakamattoman huomion. On vaan joka toinen viikonloppu isällään ja ilmeisesti lomat. Mikäli suhde vaikuttaa ok lta niin mikä estää muuttamasta yhteen.

Sano miehelle, että on pojan kanssa viikonloput ja lomat. Silloin sinä voit 100% keskittyä tyttöösi ja elää omaa elämääsi, saat omaa aikaa, samalla mies ja poikansa voivat elää heille hyvää elämää yhdessä. Kaikki voittavat!