"uusioperhe"

Tapailette vain ilman lapsia.

Luulen, että nro 16 on oikeassa. Minulla on meneillään tällainen sopeutumusvaihe. ja täysin Kiireettä. Teen itseäni vain tiettäväksi, jotta meistä tulisi normaali asia.

ja nro 17 on kohtuuton. Minutkin mies petti ja jätti - sen takia en sitten saisi koskaan enää kokea perhe-elämää, johon kuuluu myös mies??

Näkevät kyllä useimminkin ja touhuavat yhdessä mutta pääsääntöisesti hän on sen joka toinen vkl ja lomisin viikon tai kaksi putkeen. Ja edelleen he myös viettävät päiviä ja v.loppuja ihan kahdestaan.Hänellä on isän luona oma huone ja on myös mun luona saanut päättää missä haluaa nukkua. yleensä lähtevät tekemään kahdestaan jotain kun meillä mennään päikkäreille. Ja jos olen itse v.loppusin töissä niin eivät edes välttämättä ole meillä ollenkaan. Hän saa kyllä isältään täyden huomion ja heillä on.ne omat juttunsa joita kuuluukin olla :)

Ja ollaan seurusteltu melkeen 2 vuotta..

-mom-

Vähenisikö kiukuttelu ja kinuaminen, jos isä tekisi viikonloput kuviot selväksi jo muutamaa päivää ennen viikonlopun alkua. Siis soittaisi pojalle (tai jos tapaisivat niin pysähtyisi hetkeksi ja kertoisi suunnitelmat). Siis tyyliin: Perjantaine haen sinut ja mennään XX paikkaan (sinun luokse, mutta käyttää paikasta jotain muuta nimeä esim. mäntytielle). Lauantaina käydään koko porukalla uimassa aamupäivällä ja X ja Y (sinun ja tytön) mennessä päiväunille poika saa valita mennääkö potkimaan palloa vai jäätelölle... Eli sen missä viikonloppu vietetään tärkeimmät tapahtumat ja pari juttua minkä saa valita (joko vapaasti tai parista vaihtoehdosta). Sitten viikonloppuna, kun poika narisee niin isä toteaisi tiukasti, että tämä ei ole asia josta lapsi saa päättää ja valittamisesta ei ole hyötyä. 

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:02"]

Käske isän valita joko sinä tai poika. Toivottavasti isä on normaalilla tunne-elämällä varustettu ja jättää sinut. Mitäs itse tykkäisit jos lapsesi isä jättäisi tyttärensä huomiotta koska on kohdannut jälleen elämänsä rakkauden?

[/quote]

Voi että te katkeruuden täyteiset exät olette huvittavia :')

[/quote]

Mistäköhän lähtien olen ollut exä? Tietääkseni vielä aamulla heräsin oman mieheni ja lasteni isän vierestä eikä miehelläkään ole lapsia muualla kuin omassa kodissa. Ihminen voi olla lasten hyvinvoinnin puolella vaikkei exä olisikaan.

En ymmärrä, että miksi teidän pitää seurusella silloiinkin, kun pojalla on ne harvat yhteiset ajat isänsä kanssa? Mikseivät he voi olla ne viikonloput kahdestaan isänsä luona? Oikein mahaa kouraisi ja sydäntä vääntää tuon pojan puolesta. Joka odottaa yhteistä aikaa isän kanssa ja sitten se aika pitääkin viettää jotain uusperhettä leikkien.

Kai sinä nyt kaksi päivää pärjäät ilman miestäsi vai oletko jotenkin läheisriippuvainen ihminen?

No minä en ymmärtänyt, etteikö ap pärjäisi ilman miestä, vaam he tavoittelevat suhteessa seuraavaa askelta, ja tekevät sen ihan oikein. Eli tutustuvat toisiinsa. 

Minusta kuulostaa vain siltä, että poika ei tunne olevasa kotonaan ap:n luona. Se ei ole hänelle koti, ja hän kaipaa kotiin.

nyt haluan kyllä tietää että onko ihmiset oikeasti sitä mieltä että jos molemmilla aikuisilla on ennestään lapsia niin siinä vaiheessa heillä ei ole oikeutta enää olla onnellisia, ei ole oikeutta perustaa uutta perhettä, oikeutta olla parisuhteessa koska jostain syystä se alkuperäinen perhe on menny ns rikki? Oletteko ikinä ajatelleet että on monia eri syitä miksi ne perheet ovat voineet mennä rikki? Jollain ei välttämättä ole ikinä ollut sitä toista vanhempaa, joku on saattanut menttää sen toisen, tai sitten on vaan tullut yksinkertaisesti se ero vaan vaikka sitä ei olisi halunnutkaan. 

Tämä on asia missä ketään ei saisi alkaa haukkumaan tai arvostelmaan. pyysin vain vilpittömästi neuvoja siitä miten saisin pojan tuntemaan etten olen häneltä isää viemässä ja että en ole hänen äitinsä paikkaa ottamassa, pyysin neuvoja siitä miten saisin pidettyä v.loput kasassa niin että kaikilla olisi hauskaa ja että mun ei tarvis pelätä sitä jokaista ruoka hetkeä ja yms. 

Ja meillä mietittiin ja odoteltiin kauan ennen kuin päätettiin edes ottaa lapsiamme kuvioihin mukaan :) 

Olen kom 28 ja 31 kanssa kyllä nyt samaa mieltä asiasta ja taidan ottaa neuvoista vaarin :) kiitän ja kumarran 

-mom-

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 07:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:02"]

Käske isän valita joko sinä tai poika. Toivottavasti isä on normaalilla tunne-elämällä varustettu ja jättää sinut. Mitäs itse tykkäisit jos lapsesi isä jättäisi tyttärensä huomiotta koska on kohdannut jälleen elämänsä rakkauden?

[/quote]

Voi että te katkeruuden täyteiset exät olette huvittavia :')

[/quote]

Mistäköhän lähtien olen ollut exä? Tietääkseni vielä aamulla heräsin oman mieheni ja lasteni isän vierestä eikä miehelläkään ole lapsia muualla kuin omassa kodissa. Ihminen voi olla lasten hyvinvoinnin puolella vaikkei exä olisikaan.

[/quote]

Jos ei siis ole MITÄÄN kokemusta uusperheellisyydestä tai vastaavasta, niin ei kannata tulla kommentoimaan lainkaan. Ilmankos juuri sinun kommenttisi kuulostikin niin jumalattoman tyhmältä. Vähän samaan kategoriaan menee sinun neuvosi kuin se, että parhaat neuvot lastenhoitoon saa lapsettomilta ihmisiltä.

Vaikee tilanne.. Poika ei halua hyväksyä että vanhemmat ovat eronneet ja hänestä vieraan naisen luona asuminen tuntuu väärältä. Ei asian hyväksyminenkään auta asiaa koska ei se saa poikaa pitämään tilanteesta yhtään sen enempää. Todennäköisesti arvet on vaan syntyneet jo. Jos pakotatte pojan olemaan teillä, hän on teillä väkisin siihen asti että täyttää 16-18 ja häipyy sen sileän tien. Parempi ehkä olisi ettei pakota poikaa olemaan paikassa josta ei pidä niin välit ovat todennäköisesti aikuisena paremmat. 

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:02"]

Käske isän valita joko sinä tai poika. Toivottavasti isä on normaalilla tunne-elämällä varustettu ja jättää sinut. Mitäs itse tykkäisit jos lapsesi isä jättäisi tyttärensä huomiotta koska on kohdannut jälleen elämänsä rakkauden?

[/quote]

Voi että te katkeruuden täyteiset exät olette huvittavia :')

[/quote]

Enemmän minua huvittaa tuollaiset kirjoitusvirheet ja typerät oletukset. En ole tuo kirjoittaja, jonka viestiä lainasit, mutta kamalaltahan ap kuulostaa. Jos ei kerran se ydinperhe pysy kasassa, niin miksi lähteä yrittämään uusiksi ja sotkea kaikkien osallisten elämä? Itse ainakin pitäisin lapseni etusijalla ja seurustelisin sitten vaikka omalla ajallani, sotkematta kenenkään elämää.

Miksei voi olla eron jälkeen niiden omien lastensa tukena? Sitä on jo kerran ryssitty niiden lasten elämä erolla ja sitten tarvitsee vielä täysin itsekkäistä motiiveista perustaa uusperhe. Missä ovat lasten oikeudet? Jos on pakko olla suhteessa, niin miksei tapaile lasten ajan ulkopuolella ja muuta sitten yhteen kun lapset ovat lähteneet pesästä?

Ja ei, en ole kenenkään katkera exä. 

[/quote]

Mä en ymmärrä tätä asennetta, onko niin että mun olis pitänyt petollisen miehen jättämänä jatkaa elämääni yksin seuraavat 18 vuotta. ilman että mulla olisi ketään siinä apuna ja mukana jakamassa arkea, tukemassa lapstenkasvatus haasteissa yms. Kyllä mullakin on oikeus omaan onnellisuuteen, lapset etusijalla tottakai mutta kyllä se tarkoittaa sitä että meidän uudessa suhteessa kaikki ovat tasa-arvoisia ja myös mun lapset kuuntelee miestäni ja hänen lapset mua !!

No onhan tuo hankalaa. Jos asuisitte yhdessä ei poika voisi tuollaista kinuta vaan hänen olisi hyväksyttävä tilanne. Nyt haluaa tietysti kun näkee isäänsä vähän olla hänen kanssaan ja saada sen jakamattoman huomion... Eli mielestäni teillä on 2 vaihtoehtoa, muutatte yhteen tai sitten isä ja poika ovat kahdestaan joka toinen viikonloppu. Hulluksi mä tulisin jos noin olisi. (sen takia me muutettiinkin mun nykyisen miehen kanssa yhteen kun oltiin puoli vuotta seurusteltu) ei jaksettu sitä kahden kämpän rumbaa ja raahata meidän lapsia ympäriinsä. Näin meillä oli yksi yhteinen paikka missä asua. tottakai aluksi oli hankaluuksia mutta niistä selvittiin yhdessä puhumalla. Nyt uusioperhe elämää takana jo 8 vuotta ja hyvin menee.

Heitä lapsi ulos. Sun koti, sun säännöt.

En tiedä,  mikä asiaan auttaisi, mutta on ymmärrettävää, että poika ikävöi isäänsä eikä tykkää uudesta perheestä. En tarkoita, että sinussa tai tyttäressäsi tarvitsisi olla mitään "vikaa", tilanne vain on sellainen, että poika ei koe sinun kotiasi omaksi kodikseen ja haluaisi luonnollisesti olla isän kanssa kahden. Isän kaipuu voi tuon ikäisellä olla ihan valtava. Lisäksi voi kokea teidät vielä vieraina ihmisinä. Onko pojan vanhempien erosta paljon aikaa?

Jos poika vielä yhtään vaistoaa, että sua ärsyttää ja et jaksaisi häntä, se vain hankaloittaa tilannetta.

Jos ette asu virallisesti yhdessä, kannattaisiko isän ja poja viettää yhteisiä viikonloppuja isän kotona? Poikahan joutuu tulemaan hänelle täysin vieraaseen ympäristöön.

No tuota samaa tekevät omatkin kouluikäiseni kotona. Odota pari vuotta niin lapsesikin aloittaa. Anna mennä toisesta korvasta ulos.

Käske isän valita joko sinä tai poika. Toivottavasti isä on normaalilla tunne-elämällä varustettu ja jättää sinut. Mitäs itse tykkäisit jos lapsesi isä jättäisi tyttärensä huomiotta koska on kohdannut jälleen elämänsä rakkauden?

He ovatkin välillä ihan kahdestaan v.loput ja siitä on nyt n 4 vuotta kun vanhemmat ovat eronneet.  Ja meillä molemmat ottaa toisten lapset huomioon ihan yhtä paljon jos yhdessä ollaa. Tehdään niin poikien kuin tyttöjenkin juttuja.  Poika vaan on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa ja tietää saavansa periksi jokaisessa asiassa. Olen kuitenkin tehnyt selväksi säännöt joita meillä noudatetaan ja vielä ihan miehen pyynnöstä.. 

Eikö onnistuisi tapailla miestä kun ei ole lapsia kummallakaan? Mikä pakko on perustaa uusperhettä (ap huom, se on uusperhe eikä uusioperhe) ?

Nuo säännöt kannattaisi vahvistaa yhteisessä perhekokouksessa, joissa kaikilla on puhevalta mutta aikuiset yhdessä päättävät. Meillä otettiin nuo perhekokoukset ihan säännölliseksi ohjelmanumeroksi, kun vastaavaa ilmeni. Perheen säännöt käytiin yhä uudelleen läpi ja niitä viilattiin. Samalla juteltiin kivoista asioista kuten yhteisistä loma- ja retkisuunnitelmista. Lasten on tärkeää nähdä, että aikuiset ovat samaa mieltä. Siksi jutelkaa asiat keskenänne selviksi ennen kokousta. Vuorotellen toimitte palaverin vetäjinä.